Millä tavoin monikulttuurisuus näyttäytyy varhaiskasvatuksen työyhteisöissä? Miten monikulttuurista rekrytointia kehittämällä voi vaikuttaa varhaiskasvatuksen laatuun? Eri kieli- ja kulttuuritaustaisia työntekijöitä tulee olemaan yhä enemmän työyhteisöissämme kasvavan maahanmuuton seurauksena. Olemme usein melko yksimielisiä siitä, että maahanmuuttajien olisi hyvä työllistyä kotoutuakseen mahdollisimman nopeasti. Useimmiten muun kuin työn vuoksi Suomeen muuttaneet työllistyvät helpoiten aloille, joille ei vaadita korkeaa koulutusta ja aloille, jotka kärsivät työvoimapulasta. Muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelut sekä varhaiskasvatus kuuluvat näihin työllistäviin aloihin. Pääkaupunkiseudun päiväkodeissa monikulttuurisuus niin asiakkaiden kuin työntekijöiden suhteen on monilla alueilla arkipäivää. Monikulttuurisuus päiväkodin työyhteisössä – mahdollisuuksia ja haasteita Monikulttuurisessa työyhteisössä opitaan erilaisuuteen ja sen myötä myös suvaitsevaisuus lisääntyy. Kulttuuritietoisuus laajentuu ja vuorovaikutus lisääntyy väistämättä, kun joudutaan puhumaan asioita auki ja sanoittamaan eri tilanteita. Avoimuus onkin monikulttuurisessa työyhteisössä vuorovaikutuksen edellytys ja usein monikulttuurisen työyhteisön ominaispiirre. Erilaisten näkemysten avaaminen työkaverille mahdollistaa oman työn tekemisen reflektoinnin, mikä edesauttaa työn kehittämistä. Toisaalta erilaisten kielten ja kulttuurien kohdatessa näkemysten eroavaisuudet voivat johtaa myös konflikteihin ja niiden selvittelyihin. Sanoittaminen ja näkemysten selvittely vievät aikaa ja voimavaroja, mikä voi näkyä myös väsymyksenä työyhteisössä. Lisäksi työntekijän puutteet suomen kielessä johtavat usein tuen tarpeeseen sekä työkavereiden että esimiehen taholta. Monikulttuurisessa päiväkodin työyhteisössä työntekijöiden erilaiset kasvatusnäkemykset lisäävät tarvetta avoimelle vuorovaikutukselle. Suomalaisen varhaiskasvatuksen pedagogiikan sisäistäminen ja jaetun kasvatusnäkemyksen löytäminen voi vaatia aikaa ja lisätä tarvetta käydä yhteisiä keskusteluja. Riittämätön suomen kielen taito voi vaikuttaa myös varhaiskasvatuksen laatuun, sillä varhaiskasvatuksen yhtenä merkittävänä tehtävänä on tukea lasten kielen kehitystä ja erityisesti maahanmuuttajalasten kohdalla: opettaa suomen kieltä. Miten voitaisiin taata sekä laadukas varhaiskasvatus että mahdollistaa samalla eri kieli- ja kulttuuritaustaisten parempi työllistyminen? Miten rekrytointiin liittyvällä yhteistyöllä voisi vaikuttaa varhaiskasvatuksen laatuun? Yhteistyöllä laatua monikulttuuriseen rekrytointiin Tutkin pro gradu –tutkielmassani varhaiskasvatuksen esimiesten eli päiväkodin johtajien kokemuksia monikulttuurisesta työyhteisöstä ja rekrytoinnista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten monikulttuurisuus näyttäytyy varhaiskasvatuksen työyhteisössä ja rekrytoinnissa johtajuudesta käsin, ja millaisia kehittämistarpeita päiväkodin johtajat nostavat esille liittyen monikulttuuriseen rekrytointiin varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksestani nousi esille, että esimiehet olivat huolissaan oikeaoppisen suomen kielen välittymisestä lapsille, mikäli työyhteisössä työskentelee eri kieli- ja kulttuuritaustaisia työntekijöitä. Haasteita ilmenee etenkin niiden työntekijöiden kohdalla, joiden suomen kieltä ei koeta riittäväksi varhaiskasvatuksen tehtäviin. Lisäksi huolen aiheena tutkimuksestani ilmeni valmistuneiden varhaiskasvatuksen ammattilaisten vähäinen ymmärrys käytännön työympäristöstä ja siihen liittyvistä ilmiöistä, kuten monikulttuurisuudesta. Esimiehet eivät kokeneet tarvitsevansa tukea monikulttuuriseen rekrytointiin, vaan he olivat luottavaisia niin omiin kuin kollegoidensa rekrytointitaitoihin. Esimiehet toivat esille rekrytointiin liittyvänä merkittävänä kehittämistarpeena yhteistyön kehittämisen ja lisäämisen alan oppilaitosten kanssa. Mahdollisina yhteistyömalleina he ehdottivat yhteistyöfoorumeita ja mentorointia. Yhteistyömallit lisäisivät vuoropuhelua koulutuksen ja käytännön välillä, ja sitä kautta saataisiin mahdollisuuksia vaikuttaa molempiin tahoihin. Esimiehet näkivät yhteistyön kehittämisen mahdollisuutena vaikuttaa esimerkiksi valmistuvien eri kieli- ja kulttuuritaustaisten opiskelijoiden riittävään suomen kielen hallintaan sekä ymmärrykseen varhaiskasvatuksen käytännön työstä. Sari Harakka Kirjoitus pohjautuu pro gradu –tutkielmaan: ”TÄÄ ON KU BENETTONIN MAINOS” –Varhaiskasvatuksen esimiesten kokemuksia monikulttuurisesta työyhteisöstä ja rekrytoinnista Katso Lapin yliopiston opinnäytteet verkosta: http://lauda.ulapland.fi/ Miten tieteellinen tutkimushanke voi varmistaa tutkimuksen laatua ja ennakoida tutkimustulosten vaikuttavuutta? Tutkimuksen voidaan sanoa tuottaneen vaikuttavuutta, kun tutkimuksen vaikutukset ovat syy tiedeyhteisön ulkopuolella havaittavaan muutokseen, jota ei olisi tapahtunut ilman kyseistä tutkimusta.
Perustutkimuksen tulee päätyä käytäntöön hyödynnettäväksi Tutkiessani Suomen Lääketieteen Säätiön myöntämän hankeapurahan vaikuttavuutta, osa apurahatutkijoista vastauksissaan epäili, että heidän tekemänsä perustutkimus ei ole välttämättä hyödynnettävissä kliinisen lääketieteen käytännössä. Sekä tutkimuskirjallisuus että vastaajista muodostettu pienryhmä kuitenkin totesivat, että kaikki tutkimus vaatii pohjalle perustutkimusta ja kaiken perustutkimuksen tulisi päätyä aikanaan käytännössä hyödynnettäväksi. Tutkimuksen käytännön hyödynnettävyys ja tutkimuksen tuottama todellinen vaikuttavuus näyttäytyvät tyypillisesti vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluttua alkuperäisestä tutkimuksesta, koska tieteellisten tutkimusten tulokset siirtyvät yhteiskuntaan useiden erilaisten reittien kautta. Lääketieteellinen perustutkimus tuottaa tietoa, joka myötävaikuttaa tieteellisen informaation lisääntymiseen ja synnyttää jatkotutkimushankkeita. Tutkimukset voivat aikanaan johtaa tuloksiin, jotka ovat hyödynnettävissä käytännön kliinisessä työssä mm. Käypä hoito –suositusten muodossa. Näin saavutettu vaikuttavuus näkyy kenties myönteisenä muutoksena kansanterveydessä ja yleisesti yhteiskunnallisessa hyvinvoinnissa. Havaittavasta muutoksesta on kuitenkin vaikea osoittaa yksittäisen perustutkimuksen osuutta. Vertaisarvioidut julkaisut ja tutkijan uran eteneminen kertovat tutkimuksen tieteellisestä laadusta Tutkimuksen vaikuttavuuden arvioiminen tiedeyhteisössä on usein tutkimuksen laadun arvottamista, vaikka sen sijaan laadun arvioiminen tulisi nähdä vaikuttavuutta ennakoivana tekijänä. Tutkimuksen laadusta kertoo se, että tutkimuksesta kirjoitetut artikkelit julkaistaan vertaisarvioiduissa ja tiedeyhteisön arvostamissa julkaisuissa ja muut tutkijat viittaavat artikkeleihin. Samalla tavoin tutkijan uralla eteneminen ja tutkimuksen saamat jatkorahoitukset vaativat myönteistä vertaisarviointia eli laadun arvottamista suhteessa muihin tutkijoihin tai rahoitusten hakijoihin. Tutkimuksen tieteellistä laatua tulisi julkaisutoiminnan lisäksi varmistaa jo tutkimushankkeen aikana vuorovaikutteisella verkostoitumisella, tutkimuksen laajentumisella ja uusilla tutkimusalueilla sekä tutkimusmenetelmien edelleen kehittämisellä. Nämä tutkimuksen laatua vahvistavat tekijät tukevat tavoitteellisten tulosten ja vaikutusten syntyä, joka osaltaan ennakoi vaikuttavuutta. Suomen Lääketieteen Säätiön rahoittamat tutkimushankkeet tuottavat vaikuttavuutta Suomen Lääketieteen Säätiön tavoitteena on tukea suomalaista lääketieteellistä tutkimustyötä ja koulutusta. Säätiö on myöntänyt muiden apurahamuotojensa rinnalla erillistä hankeapurahaa kolmivuotisen tutkimusryhmän perustamiseen vuosina 2001-2015 yhteensä lähes 14 miljoonaa euroa jakautuen 108 tutkijalle. Suomen Lääketieteen Säätiön rahoittamat tutkimushankkeet tuottavat tieteellisen ja koulutuksellisen vaikuttavuuden myötä yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tieteellisestä vaikuttavuudesta kertoo se, että hankkeiden tuottama uusi tieto on jo nyt edesauttanut tieteen kehittymistä ja osin tuloksia on voitu viedä kliiniseen käytäntöön hyödynnettäväksi. Koulutuksellista vaikuttavuutta on odotettavissa, koska hankerahoitus on edistänyt apurahansaajien työuria sekä mahdollistanut nuorten tutkijoiden suuntautumisen tutkimustyöhön ensin tutkimusryhmän tohtoriopiskelijana ja myöhemmin itsenäisenä tutkimushankkeen perustajana. Hankkeiden tuottama yhteiskunnallinen vaikuttavuus on nähtävissä vasta, kun hanketutkimuksissa tuotettu tieto edelleen kehittyy ja tulokset ovat hyödynnettävissä tiedeyhteisön ulkopuolella. Sirpa Nykänen Kirjoitus pohjautuu hallintotieteen pro gradu -tutkielmaan: ”Suomen Lääketieteen Säätiön vuosina 2001–2012 myönnettyjen hankeapurahojen vaikuttavuus”. Katso Lapin yliopiston opinnäytteet verkosta: http://lauda.ulapland.fi/ |
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |