Yhteiskunnassamme on menossa suuria rakennemuutoksia ja puhutaan kärjistäen jopa hyvinvointivaltion tuhoutumisesta. Samalla voidaan kysyä, kuka näitä uudistuksia tekee, kenelle ja millä motiiveilla? Sosiaalityön tehtävänä on poistaa ja lievittää epäkohtia ja ongelmia yhteiskunnassamme. Sillä on merkittävä rooli yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tukemisessa, auttamisessa ja heidän asioidensa ajamisessa. Koemme sosiaalityön opiskelijoina, että sosiaalityö on merkittävää ja vastuullista työtä, jolla pyritään muuttamaan ihmisten elämää parempaan suuntaan. Siksi on tärkeää kysyä, kuka sosiaalityötä uudistaa.
Sosiaalityön rakenteet muutoksessa Julkinen sektori on murroksessa taloudellisten säästöpaineiden vuoksi. Vuosisadan suurimman rakenneuudistuksen eli SOTE:n myötä julkisen ja yksityisen sektorin välistä kuilua lähdetään kaventamaan. Tämän uudistuksen seurauksena sosiaalityön tehtävä ja työnkuva tulevat muuttumaan ja meille opiskelijoina onkin herännyt huoli sosiaalityön tulevaisuudesta. Kenelläkään ei tunnu olevan kokonaisvaltaista ja jäsentynyttä näkemystä siitä, mitä on tulevaisuuden sosiaalityö kunnassa ja maakunnassa uudistuksen jälkeen. Me opiskelijoina ja tulevina sosiaalityöntekijöinä pohdimme sitä, millaiselle työkentälle olemme valmistumassa ja onko meille ylipäätänsä töitä tulevaisuudessa? Yksi iso uudistus tapahtui jo tämän vuoden alussa toimeentulotuen perusosan myöntämisen siirtyessä kuntien sosiaalitoimistoista Kelaan. Nyt olemme lukeneet huolestuttavia uutisia sosiaalityön ja Kelan yhteisistä asiakkaista, jotka odottavat ilman ruokaa ja lääkkeitä myöhästyneitä toimeentulotukipäätöksiä jopa häätöuhan alla. Siitäkin huolimatta on ehdotettu, että Kela voisi ottaa hoitaakseen myös toimeentulotuen harkinnanvaraisen osan, joka nyt vielä toistaiseksi on jäänyt kuntien vastuulle. Sosiaalityöntekijöiden kesken on maalailtu uhkakuvia siitä, kuinka sosiaalityöstä kunnissa on pian jäljellä vain lastensuojelutyö. Mitä tässä historiallisessa uudistuksessa tapahtuu esimerkiksi ennaltaehkäisevälle sosiaalityölle? Kuka puolustaa heikoimmassa asemassa olevaa, ellei sosiaalityö? Kelan päätöksistä näyttää puuttuvan inhimillisyys ja sosiaalisen asiantuntijuus. Huoli asiakkaiden asemasta, oikeuksista ja heidän tarpeisiinsa vastaamisesta on siis todellinen ja juuri nyt ajankohtainen. Ajatellaanko sosiaalityön asiakkaita ollenkaan: onko uudistus asiakaslähtöistä ja osallistavaa ja kuuluuko heidän äänensä? Huolemme kohdistuu erityisesti sosiaalityön asiakkaisiin ja heidän tarpeisiinsa vastaamiseen. Ovatko sosiaalityöntekijöiden kädet auttamisen suhteen pian sidotut? Sosiaalityö puolustaa ja ajaa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asiaa sekä puhuu heidän puolestaan, joten erityisesti sosiaalityöntekijöiden tulisi olla vaikuttamassa muutoksen suuntaan yhdessä sosiaalityön asiakkaiden kanssa. He jos ketkä, osaavat kertoa ensisijaisina asiantuntijoina tämän hetkisen asioiden tilan ja antaa niihin liittyviä parannus- ja kehittämisehdotuksia. Sosiaalityöntekijä työskentelee näköalapaikalla erilaisten sosiaalisten ongelmien ja ilmiöiden parissa, joista heidän tulisi raportoida ja viestittää aktiivisesti päätöksenteon eri tasoille. Sosiaalityön asiakkaat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, ja tämän vuoksi heillä ei välttämättä ole resursseja nousta vastarintaan puolustamaan omia oikeuksiaan. Pelkäämme, että jo valmiiksi kärsivät tulevat vain kärsimään lisää. Jokainen meistä voi olla huomisen potentiaalinen avuntarvitsija ja haluta siinä tilanteessa rinnalleen pätevän ja asiansa osaavan sosiaalityöntekijän. Hiljaisuuden kulttuuri sosiaalityön kehittämisen esteenä Olemme opiskelijoina seuranneet alan sisäistä keskustelua muun muassa sosiaalityön uraverkoston Facebook-ryhmässä ja kokeneet, että sosiaalityöntekijöiden keskuudessa on paljon ammattitaitoa ja halua vaikuttaa, mutta silti ammattiryhmämme identiteetti vaikuttaa heikolta. Olemmekin sitä mieltä, että näiden suurten rakenteellisten muutosten keskellä sosiaalityön hiljaisuuden kulttuuria tulisi murtaa ja ammattikuntamme ääni tulisi saada päätösten teon yhteydessä kuuluviin. Näemme sosiaalityön tulevaisuuden korkean yliopistollisen koulutuksen myötä itsenäisenä ja vahvana yhteiskunnallisena ammattina. Jos emme nouse itse puolustamaan osaamistamme ja ammattietiikkaamme, niin silloin huolenamme on sosiaalityön määritteleminen ulkoapäin, ilman keskeistä sosiaalisen asiantuntijuutta. Tämän kautta myös asiakkaiden asema heikentyisi entisestään. Minkälainen Kelan toimeentulotukiuudistuksesta olisi tullut, jos sosiaalityöntekijät olisivat itse saaneet olla sitä vahvemmin toteuttamassa ja sosiaalityön asiakkaat olisivat olleet kumppaneina mukana kehitystyössä? Nyt viimeistään on sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden ääni saatava kuuluville. Tänään, 21.3.2017 vietetään kansainvälistä sosiaalityön päivää. Kansainvälistä sosiaalityön päivää vietetään jo 8. kertaa ympäri maailman. Päivän tarkoituksena on tuoda näkyviin tempauksin, juhlallisuuksin ja keskustelunavauksin tärkeää ihmisoikeustyötä tekevät sosiaalialan ammattilaiset. He ovat yhteiskunnallisesti merkittävä joukko ammattilaisia, joiden työ edistää yhteiskuntarauhaa, vähentää syrjäytymistä sekä lisää hyvinvointia ja osallisuutta. Sosiaalialan ammattilaisten työn perustana on paitsi lainsäädäntö, myös vahva ammattietiikka. Anna-Kaisa Närhi Susanna Lammassaari Annina Paalanen Lapin yliopiston sosiaalityön opiskelijat Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |