Moniammatillinen ohjausryhmä tarjoaa apua ohjaamalla toimintaa tai antamalla ohjausta siihen. Ohjaus voi toteutua monella eri tapaa ja yhteistyön perustehtävä määrittää sen sisältöä. Toiminnan suunnitelmallisuus korostaa sitä, että se toteutuu tarpeenmukaisesti ja hyödyntäen kaikkia osapuolia.
Pro gradu -tutkimukseni käsittelee moniammatillista ohjausryhmää ja sen toimintaa Via Vis -Väkivaltatyön hankkeessa. Hankkeen perustehtävänä oli tuottaa hoidollisia palveluita ja kehittää kodin ulkopuolista väkivaltatyötä Oulun seudun alueella. Toiminta aloitti vuonna 2012 määräaikaisella rahoituksella. Nykyään toiminta on saanut pysyvän rahoituksen Raha-automaattiyhdistykseltä. Tutkimuksessa lähestyttiin ohjausryhmää sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta, jossa ilmiön merkitys muodostuu sosiaalisesti ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tulokset saatiin esille etnografisen tutkimussuuntauksen avulla, jossa on olennaista kerätä aineisto monen eri menetelmän avulla. Tutkimusaineisto koostui kahdesta havainnointitilanteesta, ohjausryhmän jäsenten haastatteluista ja hankkeen kirjallisista asiakirjoista. Seuraavat tutkimustulokset voi myös yhdistää muihin ryhmätilanteisiin ja konteksteihin. RYHMÄN PERUSTAMINEN Ohjausryhmätyöskentelyssä on neljä vaihetta; suunnittelu, kokoonpanon muodostaminen, toiminta ja arviointi. Suunnittelu määrittyy hyvin tärkeäksi vaiheeksi, koska se antaa koko yhteistyöprosessille perustan ja suunnan. Yhteistyökokoonpanon suunnittelu voi tapahtua sosiaalisesti, jolloin ryhmän perustaja konsultoi muita asiantuntijoita saadakseen uusia näkökulmia päätöksentekoon. Sosiaalinen konteksti vaikuttaa suhteiden luomiseen ja kokoonpanojen muodostumiseen. Tutkimuksen mukaan yhteistyökokoonpanon rakentumiseen vaikuttavat sen mikro- ja makrotasot. Mikrotaso käsittää lähiympäristöä ja makrotaso kauempaa ympäristöä. Mikrotasona on yleensä organisaatio, johon yhteistyöryhmä perustetaan. Silloin yhteistoimintaan vaikuttavat organisaation perustehtävä, toimintalinjaukset ja tavoitteet. Makrotason kontekstina on maantieteellinen toimintaympäristö, jossa yhteistyöryhmä toimii. Se voi vaikuttaa ryhmäkokoonpanoon siten, että määrittää saatavilla olevia jäseniä. Yhteistyöryhmä perustetaan yleensä johonkin tarkoitukseen. Suunnitteluvaiheessa tarkastellaan eri mahdollisuuksia toteuttaa yhteistoimintaa. Silloin toiminta kannattaa rakentaa sen perusteella, mikä on tärkeää sillä hetkellä. Sillä on vaikutusta koko toiminnan muodostumiseen muun muassa perustehtävän, toimintalinjausten ja tavoitteiden määrittämiseen. Ryhmää rakentaessa on hyvä huomioida myös käytettävissä olevat resurssit, koska ne määrittelevät toiminnan toteutusta tietyissä raameissa. Esimerkiksi määräaikainen toiminta-aika antaa tarkan ajan yhteistyön toteuttamiseen. Yhteistyössä on olennaista, että se tuottaa hyötysuhteita. Tutkimustulosten mukaan tavoitteet määrittävät yhteistoiminnan hyödyllisyyttä. Suunnitteluvaiheessa on hyvä arvioida ryhmän rakenteellisia tekijöitä ja jäsenten merkitystä yhteistyössä. Ryhmäkoko vaikuttaa suoranaisesti yhteistyön tekemiseen ja asiantuntijoiden väliseen vuorovaikutukseen. Tutkimustulosten mukaan sopiva ryhmäkoko määrittyy yhteistyökokoonpanon perustehtävän kautta. Suurikokoinen ryhmä on kannattava silloin, kun tavoitteena on rakentaa verkostoa, saada monialaisia näkökulmia, parantaa palveluiden tuottamista, markkinoimista ja integroimista. Sen sijaan pienen ryhmän vahvuus on tiiviissä ja syvällisessä vuorovaikutuksessa, joka sopii hyvin kehittämistyöhön. Suunnitteluvaiheessa arvioidaan organisaatioiden ja niiden asiantuntijoiden merkitystä kokoonpanossa. Arviointiprosessi toteutuu organisaatio- ja henkilöanalysoinnin avulla. Organisaatioanalyysissa kohteena on organisaatio ja sen toimintaympäristö. Sen sijaan henkilöanalysoinnissa arvioidaan yksittäisten asiantuntijoiden ja heidän ominaisuuksien merkitystä yhteistyössä. Suhteiden sopivuudessa tarkastellaan yhtäläisyyksiä, voimavaroja, heikkouksia, mahdollisuuksia ja hyötysuhteita. Ohjausryhmätyöskentely muodostuu ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Voimassaolevat suhteet tukevat yhteistyökokoonpanon rakentumista ja yhteistyön tekemistä siinä. Silloin jäsenten välillä on muodostunut luottamusta, yhteishenkeä, vakiintuneita toimintatapoja ja rutiineja. Voimassaolevat suhteet tukevat jäsenten rekrytointia, koska ryhmän perustajalle on muodostunut mielikuva jäsenistä ja heidän vahvuuksistaan. Asiantuntijan osaamisella, motivaatiolla, persoonalla ja asemalla on vaikutusta yhteistyön toteutumiseen ja toiminnasta esille nousseisiin hyötysuhteisiin. Asiantuntijan osaaminen määrittää sitä, minkälaista tietoa hän välittää ryhmässä. Sillä on suoranainen merkitys ryhmän tiedontuottamisprosessin. Asiantuntijalla pitäisi olla tarvittava ja oikeanlainen osaaminen ryhmätoimintaa varten. Motivaatio vaikuttaa asiantuntijan sitoutumiseen ja hänen aktiivisuuteen ryhmässä. Siinä tulee esille, millä tavalla asiantuntija on kiinnostunut yhteistyön tekemisestä tietyn aiheen tiimoilta ja tietyssä kontekstissa. Persoonalla on merkitystä siihen, millä tavalla asiantuntija toimii sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa muiden ihmisten kanssa. Yksittäisen ihmisen persoona voi vaikuttaa koko yhteistyökokoonpanon toimivuuteen ja siihen, millä tavalla kehittämisideoita saadaan toteutettavaksi käytännön työhön. Asema vaikuttaa henkilön ryhmätyöskentelyyn sekä sen sisällä että ulkopuolella. Asiantuntijalle on määritellyt tarkat työtehtävät organisaatiossa. Hän edustaa ryhmässä omaa organisaatiotaan niiden vastuualueiden perusteella, mitkä on hänelle annettu. Tutkimuksessa nostetaan erityisesti esille esimiehen ja perustyöntekijän kahtiajako. Edellä mainituissa työstatuksissa on toisistaan poikkeavat merkitykset ryhmään tuottamansa tiedon sisällössä, sen välittämisessä ja kehittämisideoiden käyttöönotossa. Esimies on hyvä valinta kokoonpanoon, kun yhteistyöllä pyritään vaikuttamaan organisaation rakenteisiin. Sen sijaan perustyöntekijä on hyvä jäsen kehittämisryhmissä, koska hän pystyy tuomaan esille ilmiön todellista sisältöä ja sen luonnetta. OHJAUSTA RYHMÄSSÄ Tutkimuksen mukaan ohjauksella on viisi ilmenemistapaa; tuen antaminen, tiedon välittäminen ja tuottaminen, ongelmanratkaiseminen, varmuuden lisääminen ja uskottavuuden luominen sekä evaluaation toteuttaminen. Ohjausryhmän merkitys korostuu tuen antamisena. Se on muodoltaan konsultoivaa ja sitä annetaan senhetkiseen tilanteeseen. Se on sekä sanallista ohjausta että hiljaista läsnäoloa. Asiantuntijat antavat tukea olemalla mukana ryhmätapaamisissa, vaikka he eivät olisikaan aktiivisesti mukana keskusteluissa. Tutkimustulosten mukaan tuki määrittyy sisältönsä perusteella yleiseksi tai strategiseksi tueksi. Tuen määrittäminen tarkempaan käsitteeseen antaa suunnan ohjauksen toteutumiselle. Yleinen tuki on yleisiin asioihin annettavaa ohjausta ja neuvontaa. Siinä on olennaista vain tiedonvaihto. Strateginen tuki poikkeaa yleisestä tuesta siten, että se on suunnitelmallista toimintaa. Siinä on yleensä jokin tavoite, mihin pyritään. Ohjausryhmä toimii tiedon välittämisen ja sen tuottamisen paikkana. Ryhmässä asiantuntijat välittävät osaamista, henkilökohtaisia oivalluksia, kokemuksia, havaintoja, ammatillisia ja henkilökohtaisia näkökulmia sekä tieteellisiä asiakokonaisuuksia. Karttunen otti tutkimuksessaan esille kokemusperäisen ja faktaperäisen tiedon, jotka määrittävät tiedon sisältöä. Kokemusperäiselle tiedolle on ominaista se, että se on muodostunut henkilökohtaisen kokemuksen välityksellä. Jos ryhmään halutaan saada asiantuntijalta kokemusperäistä tietoa, hänen osallistuminen on välttämätöntä. Faktaperäisessä tiedossa voi olla tiedonvälittäjänä kuka tahansa. Sille on ominaista suhteellisen vakiintunut sisältö ja muoto. Se voi olla muodostunut sosiaalisen hyväksynnän, tieteellisesti todetun tai toistuvan toiminnan kautta. Tiedon tuottamisessa asiantuntijat yhdistävät eri tietokokonaisuudet yhteen. Se voi tapahtua tarkastelun, vertaamisen ja niiden analysoimisen avulla. Tilanteessa voi muodostua uutta tietoa, luovia ratkaisuja ja innovaatioita. Moniammatillinen ryhmä on voimavarana tiedontuottamisessa, koska silloin ihmisten erilaisuus antaa paremmat mahdollisuudet uuden tiedon luomiseen. Ohjausryhmässä käsitellään ja ratkaistaan ongelmia yhdessä. Ryhmä antaa paremmat mahdollisuudet ongelmallisen tilanteen ratkaisuun, koska silloin asiantuntijoiden eri näkökulmat antavat enemmän vaihtoehtoja muuttaa toiminnan kulkua. Tutkimuksen mukaan ongelmanratkaisua voi tehdä ennaltaehkäisevästi ja korjaavasti. Ennaltaehkäisevässä ongelmanratkaisuprosessissa kartoitetaan tilannetta kokonaisvaltaisesti etsimällä mahdollisia kompastuskiviä ja ongelmakohtia. Tilanteessa otetaan huomioon myös voimavarat ja mahdollisuudet. Korjaavassa toimenpiteessä on jo ongelma esille ja siihen puututaan yhteistyön avulla. Ohjausryhmän tarkoituksena on antaa varmuutta ja luoda uskottavuutta. Kummassakin on kyse toiminnan positiivisen kokemuksen vahvistamisesta ja luottamuksen lisäämisestä. Antaa varmuutta tarkoittaa sitä, että työntekijöille luodaan luottamusta oman työnsä merkityksestä ja sen tärkeydestä. Sen sijaan uskottavuudessa tavoitteena on vakuuttaa toiminnan ulkopuoliset ihmiset. Kummallakin on merkitystä toiminnan jatkuvuuteen. Työntekijöiden luottamuksen kokeminen vaikuttaa siihen, miten he suhtautuvat työhönsä ja miten he tekevät sitä. Sen sijaan uskottavuuden saamisessa taho voi saada konkreettisia hyötyjä kuten vakiintuneen paikan alueellisessa palvelujärjestelmässä tai jatkorahoituksen. Ohjausryhmässä toteutetaan evaluaatiota, jonka kohteena on usein yhteistyöryhmän perustava taho. Evaluaation tekeminen tarkoittaa sitä, että arvioidaan ja seurataan tahon toimintaan. Seuranta on aktiivista mukanaoloa, jolloin tiedetään tahon ajankohtainen tilanne. Arvioinnissa on kyse siitä, että asiantuntijat paneutuivat hankkeen toimintaan syvällisemmin ja tarkastelevat sen toteutumista eri näkökulmista. Silloin varmistetaan, että toiminta on oikeanlaista kuin sen oletetaan olevan. Moniammatillisessa ohjausryhmässä eri asiantuntijat kokoontuvat yhteisen asian tiimoilta. Kohtaamistilanne luo kytköksen eri toimijoiden välille ja yhdessä tekeminen vahvistaa suhdetta entisestään. Karttusen tutkimuksen mukaan ohjausryhmän merkitys korostuu suhteiden muodostajana ja niiden vahvistajana sekä jopa kokonaisen verkoston luojana. Asiantuntijat toimivat oman työpaikkansa edustajina sekä hankkeen ja organisaation välisenä yhdyshenkilönä. Ryhmään osallistuminen antaa asiantuntijoille vastuun tukea yhteistyön toteutumista sekä ryhmän sisällä että sen ulkopuolella. Mari Karttunen Kirjoitus pohjautuu hallintotieteen pro gradu -tutkielmaan: ”Onneksi ohjausryhmä perustettiin ja on olemassa” Etnografinen tutkimus moniammatillisesta ohjausryhmästä Via Vis –Väkivaltatyön hankkeessa Katso Lapin yliopiston opinnäytteet verkosta: http://lauda.ulapland.fi/ Lisää tietoa Via Vis –Väkivaltatyöstä Internet-sivulta: http://vuolleoulu.fi/hyvinvointi-ja-yhteistyo/toiminnot/via-vis-vakivaltatyo/ Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |