Tutkimuksien perusteella työntekijän työelämän laatu vaikuttaa hänen työtehokkuuteensa. Yhteyttä tutkittiin kesällä 2016 tehdyssä pro gradu –työssä, jonka aiheena on työelämän laadun suhde työkyvyttömyyteen. Työelämän hyvinvointia käsiteltiin tutkielmassa työelämän laadun itsetuntomallin kautta. Alhaisen työelämän laadun todettiin olevan yhteydessä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Hyvin alhaisesta työelämän laadusta kärsivät työntekijät jäivät kaksi kertaa todennäköisemmin työkyvyttömyyseläkkeelle kuin korkeasta työelämän laadusta nauttivat.
Työelämän laadun palapeli Työelämän laatu on työhyvinvoinnin ja henkilöstövoimavarojen johtamisen alalla kehitetty käsite, joka tarkoittaa työntekijän suhdetta työhön, sekä suhteen vaikutusta työtehokkuuteen ja työhyvinvointiin. Työelämän laatuun vaikuttavat työelämän laadun itsetuntomallin mukaan kolme eri tekijää: fyysinen ja henkinen turvallisuus, yhteistyö ja identiteetti, sekä tavoitteet ja luovuus. Fyysinen ja emotionaalinen turvallisuus edustavat työntekijän turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Työelämän laatu on huono, jos työntekijä on vaarassa loukkaantua tai häntä kiusataan työpaikalla. Työelämän laatu on myös huono, jos työntekijältä pimitetään työtä koskevaa tietoa tai hänen työtään ei arvosteta. Oikeudenmukainen ja asiallinen kohtelu edistävät hyvää työelämän laatua. Turvallisuuden puute tuhoaa kaiken työhyvinvoinnin. Yhteistyö ja identiteetti muodostavat toisen työelämän laatuun vaikuttavan osa-alueen. Yhteistyö ja identiteetti tarkoittavat työpaikan joukkuehenkeä, joka yhdistää työntekijät ja parantaa yhteistyökykyä. Huono yhteishenki on tyypillinen merkki huonosta työelämän laadusta, koska yhteisen identiteetin puute ruokkii negatiivistä ja vahingollista ilmapiiriä. Työn monimutkaistuessa ja yhteisten projektien yleistyessä yhteistyö ja yhteisöön kuulumisen tunne takaavat hyvän työelämän laadun. Yhteistyötä ja identiteettiä tulee tukea, koska sillä on aina positiivinen vaikutus työelämän laatuun. Tavoitteet ja luovuus edistävät mahdollisuuksia toteuttaa kehittää itseään. Hyvän työelämän laadun takaamiseksi työntekijöillä tulee olla tavoitteita, päämääriä, suuntia ja maaleja joihin tähdätä. Työssä tapahtuvan luovuuden tukeminen taas antaa työntekijälle mahdollisuuden kokeilla omia rajojaan ja toteuttaa itseään. Myös riittävien ja uusien haasteiden ja tavoitteiden asettaminen, sekä hyvistä suorituksista palkitseminen, lisää motivaatiota ja tyytyväisyyttä työelämässä. Vaikka tavoitteiden ja luovuuden puuttuminen ei itsessään vähennä työelämän laatua, tavoitteiden asettaminen ja luovuuden tukeminen parantavat työelämän laatua huomattavasti. Työelämän laatu -indeksi Työelämän laadun voidaan väittää olevan kaikkien niiden asioiden mitta, jotka edistävät tai haittaavat työn tekemistä työpaikalla. Yhteisen identiteetin rakentaminen parantaa työelämän laatua, kun taas yhteistyön puute haittaa työelämän laatua. Työteho on parhaimmillaan, jos työympäristössä on vain positiivisia tekijöitä. Vastaavasti työteho on nolla, jos työympäristössä on vain negatiivisia tekijöitä. Esimies saattaa tukea alaisiaan asiallisesti mutta ei keksi heille uusia tavoitteita tai anna mahdollisuutta olla luovia työssä. Työelämän laadun mittaamista varten on kehitetty työelämän laatu -indeksi (QWL-indeksi). Indeksin tarkoituksena on mitata näitä kolmea eri osa-aluetta ja työelämän laatua numeerisesti asteikolla 0-100%. Työhyvinvoinnin kaltaisen kompleksin käsitteen kvantifiointi numeraaliseen muotoon on työelämän laatuanalyysin perimmäinen idea. Työelämän laatu tulkitaan numeerisena indeksiarvona, joka kuvaa organisaation operointikulttuurin kompetenssia, yksittäisen työntekijän työelämän laatua, sekä henkilöstövoimavarojen käyttöastetta. Työelämän laatu -indeksi kertoo, kuinka tehokkaasti henkilöstövoimavaroja käytetään yrityksessä. Tehokkuuden parantaminen on keskeinen tavoite yritysten pyrkiessä luomaan kilpailuetua suhteessa muihin kilpaileviin yrityksiin. Kilpailuedun luomiseksi yritykset tarvitsevat tietoa ja jonkun joka tekee tiedon perusteella päätöksiä. Työelämän laatu ja työkyky Tutkielman yksi keskeisistä löydöistä oli yhteyden havaitseminen työelämän laatu -indeksin ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen välillä. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedettiin heikon työelämän laadun ja työhyvinvoinnin olevan yhteydessä työkyvyttömyyteen. Työkyvyttömyyseläkeriskiin vaikuttavat monet erilaiset tekijät, kuten esimerkiksi manuaalinen työ, fyysinen ja henkinen rasitus, vaikutusmahdollisuuksien puute ja vuorotyö. Samat tekijät heikentävät myös työelämän laatua. Hyvin alhaisesta työelämän laadusta kärsivät työntekijät jäivät kaksi kertaa todennäköisemmin työkyvyttömyyseläkkeelle kuin korkeasta työelämän laadusta nauttivat. Vaikutus oli voimakkaampi sellaisten henkilöiden kohdalla, joiden työkyky oli valmiiksi heikentynyt. Työelämän laatu -indeksin yhteys työkyvyttömyyteen on merkittävä löydös. Työelämän laatu -indeksin yhteys työkyvyttömyyteen osoittaa, että indeksi mittaa työntekijän todellista työkykyä. Työpaikoilla kyettäisiin tunnistamaan tarkemmin ja tehokkaammin työkyvyttömyysriskiä, jos niissä käytettäisiin työelämän laatuanalyysiä. Ennakoiva työkyvyttömyyden ehkäisy tulisi yrityksille ja yhteiskunnalle halvemmaksi, kuin odottaa työkyvyn menetystä ja siitä seuraavaa työkyvyttömyyseläkettä. Työelämän laatu –indeksin soveltamisen käytännön haasteet Työelämän laatu -indeksin käytössä on omat haasteensa. Suurin haaste muodostuu työympäristössä, jossa on luottamuspulaa työntekijöiden ja johdon välillä. Yksilökohtaista tietoa kerättäessä työntekijöillä tulee olla suuri luottamus sekä esimiehiin ja johtoon. Luottamuksen puuttuessa työntekijöiden työkykyä ja työhyvinvointia koskevien kysymysten vastausten ei voida olettaa edustavan todellisuutta. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että työntekijät pelkäävät tietoa käytettävän irtisanottavien valitsemisessa. Toinen käytännön haaste työelämän laatu -indeksin käytölle voi lähtökohtaisesti olla liian alhainen työelämän laatu. Esimerkiksi fyysinen ja emotionaalinen turvallisuus on kaiken hyvinvoinnin perusta, ja josta loput osa-alueet ovat täysin riippuvaisia. Työelämän laatu -indeksiä ei siten ole mielekästä muodostaa, jos työolot ovat valmiiksi retuperällä. Kolmantena haasteena on informaation yliyksinkertaistamisen vaara. Työhyvinvoinnin kokeminen on lähtökohtaisesti subjektiivista ja kokemuksen voivat vaihdella voimakkaasti työntekijöiden välillä. Tämän tutkimuksen yhtenä tieteellisenä lähtökohtana on kuitenkin oletus, että on olemassa kaikille yhteisiä työkykyyn vaikuttavia tekijöitä. Työelämän laatua parantavien tarpeiden tyydyttäminen parantaa työtehokkuutta koko organisaation tasolla, vaikka yksi työntekijä ei kokisi esimerkiksi luovuuden puutetta työelämän laatua haittaavana. Lähtökohtaisesti työelämän laatu -indeksin haasteet kumpuavatkin käyttäjien puolelta. Organisaation toimintakulttuurilla voi olla vaikutus siihen, miten työelämän laatu -indeksin tuloksia tulkitaan. Tulokset saattavat kyseenalaistaa työpaikalla pitkään jatkuneita käytäntöjä ja haastaa ratkaisemaan ongelmia. Työntekijöiden ja esimiesten tulisi yhdessä pyrkiä tulkitsemaan mahdollisia negatiivisia tuloksia rakentavasti, eikä vain lakaisemaan tuloksia maton alle, jos ne eivät miellytä. Oikein toteutettuna yrityksen työelämän laadun parantaminen vahvistanee myös yrityksen kilpailukykyä. Tuomas Savusalo Kirjoitus pohjautuu hallintotieteen pro gradu -tutkielmaan: ”Työelämän laadun merkitys työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä – Työelämän laatu-indeksin yhteys työkyvyttömyyseläkeriskiin” Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |