” Jos kaikki alkaisikin siitä, että asiakas tietää, osaa ja ymmärtää, vaikka on niitä rajoitteita.
Koko prosessi saisi aivan toisen, luottamuksellisen sävyn.” Vammaispalvelujen asiakkaan tulisi olla asiakasprosessinsa päähenkilö, osallinen, oman elämänsä ja tarpeidensa asiantuntija. Vammaisyleissopimus korostaa osallisuutta ja tasa-arvoa. Oikeus osallisuuteen on yksi suomalaisen vammaispolitiikan periaatteista. Kuinka osallisuus tosiasiallisesti rakentuu vammaispalvelujen asiakkaiden käsityksissä? Pro gradu -tutkielmassani selvitin vammaispalvelujen asiakkaiden käsityksiä osallisuuden rakentumisesta asiakasprosessissa valtakunnallisen kyselyaineiston avulla. Fenomenografisen lähestymistavan tuloksina syntyi kolme kuvauskategoriaa, jotka tukevat aiempia osallisuustutkimuksia. Osallisuuden rakentumisen kuvauskategoriat Asiakkaiden käsitykset osallisuuden rakentumisesta muodostivat kolme kuvauskategoriaa: · osallisuuden reunaehdot, · osallisuus vuorovaikutussuhteena ja · osallisuutta rakentavat taustatekijät Osallisuuden reunaehdoista päätavoitteeksi nousi asiakkaan asiantuntijuuden tunnustaminen ja sen vaikutus läpi asiakasprosessin. Vuorovaikutussuhteessa asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välillä osallisuutta rakentaa merkittävimpänä yhteisen ymmärryksen saavutus vamman merkityksestä arkeen. Laajemmassa mittakaavassa osallisuutta rakentavat eritoten yksilölliset palvelut, nykyaikainen palvelujen saatavuus ja ammattitaitoiset, pysyvät työntekijät. Osallisuuden rakentumisen merkittävimpiä haasteita Merkittäviksi haasteiksi osallisuuden rakentumisessa asiakkaat kokivat muun muassa, ettei heidän mielipidettään huomioitu tasa-arvoisena muiden asiantuntijoiden arvion kanssa ja asiakasatapaamisessa mahdollisesti saavutettu yhteinen ymmärrys katosi asiakasprosessin edetessä. Asiakkailla oli käsitys, että osallisuuden rakentumisen rajoitteena oli prosessin läpinäkymättömyys etenkin päätöksenteon osalta. Vuorovaikutussuhteessa sosiaalityöntekijän kanssa asiakkaat kokivat osallisuuden rakentumisen kaventuvan erityisesti kommunikoinnin vaikeuksien takia ja mikäli yhteistyösuhde sosiaalityöntekijän kanssa ei kehittynyt tasa-arvoiseksi kumppanuussuhteeksi. Asiakkaiden käsityksen mukaan myös sosiaalityöntekijöiden liian vähäinen asiantuntijuus koskien eri vammaryhmiä, vammoja ja niiden aiheuttamia rajoituksia arjessa estivät osallisuuden rakentumista. Osallisuuden rakentumista kaventavina yhteiskunnallisina taustatekijöinä asiakkaat kokivat muun muassa joustamattomat palvelut ja vaihtuvat, ylityöllistetyt sosiaalityöntekijät. Alkusysäys osallisuuden rakentumiselle voi lähteä myös sosiaalityöntekijästä Asiakkaiden käsitysten mukaan sosiaalityöntekijä voi rakentaa asiakkaan osallisuutta jo omia työskentelytapojaan miettimällä sekä asiantuntijuuttaan kehittämällä esimerkiksi · lähettämällä asiakassuunnitelman asiakkaalle mietittäväksi ennen tapaamista, tarvittaessa selkokielisenä tai isotekstisenä · olemalla läsnä ja kohtaamalla asiakkaan tasa-arvoisena yhteistyökumppanina · kehittämällä tietoisuuttaan erilaisista vammaisryhmistä ja vammojen aiheuttamista rajoitteista arkeen · kehittämällä osaamistaan erilaisista kommunikointimenetelmistä ja käyttämällä tapaamisessa tarvittaessa tulkkia Muutos kohti asiakkaan ja työntekijän kumppanuutta ja todellista asiakkaan osallisuutta vaatii niin asiakasprosessin kuin asenteidenkin muuttumista ja kehittymistä. Tavoitteena pidettäköön yhteistyösuhdetta, jossa työntekijä tuntee palvelut ja niiden toteuttamiskeinot ja asiakas toimii tilanteensa ja tarpeidensa asiantuntijana. Asiakkaat on otettava osallisiksi myös heitä koskevien prosessien kehittämistyöhön. Jaana Tihinen Lapin Yliopisto Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan Vammaispalvelujen asiakkaiden käsityksiä osallisuuden rakentumisesta asiakasprosessissa Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |