”ihan sama kuinka pahat välit äidillä ja isällä on…niin silti äidin ei olis tarvinut tuoda negatiivisuutta isää kohtaan mulle… kaikesta huolimatta se on mun isä”. Perheen arki on voinut olla ennen vanhempien eroa jatkuvaa riitelyä tai perheessä on voinut olla esimerkiksi väkivaltaa, jolloin lapsi pääsee eron myötä irrottautumaan näistä ikävistä asioista eroon. On kuitenkin mahdollista se, ettei riitely lakkaa eronkaan jälkeen, jolloin ero ei välttämättä takaa parempia ja rauhallisia perhesuhteita. Hyvä- paha ero Lapsen kannalta vanhempien ero on uhka, vaikka vanhemmat eroaisivat sovussa. Lapsi kokee hylkäämisen tunnetta, joka voi tunteena kantaa pitkälle aikuisuuteen saakka. Lapset voivat kokea erilaisia pelkoja, jotka häiritsevät heidän toimintaansa arjessa, muun muassa toisen vanhemman hylkäämäksi joutumista, syyllisyyttä tilanteesta tai epämiellyttävien tunteiden sietämistä. Vanhempien ero voi olla lapselle traumaattinen tapahtuma. Lapsi voi kokea eron hetkellä kriisin. Usein vanhemmat vähättelevät lasten kykyä huomata ja havaita tapahtumia. Tämä ilmenee esimerkiksi siten, että vanhemmat ajattelevat, etteivät lapset huomaa heidän öisiä riitojaan, jolloin niitä ei tarvitse käsitellä lasten kanssa. Lapset huomaavat usein kaiken, mutta eivät kerro vanhemmille havainnoistaan. Vanhemmat voivat eron jälkeen helpommin ajatella, että kun lapsi ei puhu erosta, niin se ei ole lapsen mielessä, mikä on täysin aliarvioitua. Lapsille tulee tarjota optimaaliset mahdollisuudet kokemusten käsittelyyn, jolloin lapset toipuvat nopeammin ja paremmin. (Saari 2000, 251.) Voisivatko vanhemmat erota sovussa? Vanhempien sopuisalla erolla on suorat vaikutukset lapsen hyvinvointiin sekä lapsen eron jälkeiseen elämään. Vanhempien erotapahtumalla on myös yhteys lapsen ja vanhemman välisen suhteen muodostumiseen eron jälkeen. Mitä riitaisampi ero, sitä vaikeampaa lapsen on työstää sitä elämässään. On tärkeää, että lapset saavat vanhemmiltaan tukea ja ymmärrystä erotilanteessa. Lapsi on lapsi- aikuinen on aikuinen Se, mikä tapahtumassa tulisi aina muistaa on, että lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen. Lapsi ei välttämättä kykene käsittelemään omia tunteitaan ja kaipaa selityksiä tunteilleen sekä tukea erotilanteen käsittelyyn ja myös tilaa kysymyksille. Aikuisella on välineitä hoitaa erotilanne hyvin niin halutessaan. Aikuisilla on vastuu tilanteesta. Eron voi halutessaan hoitaa kypsästi ja lapsen edun kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka välit toiseen vanhempaan olisivatkin huonot. Mielestäni aikuinen taantuu lapsen tasolle, mikäli, hän ei kykene käsittelemään eroaan siten, ettei lapsi joudu välikädeksi tai riitojen keskelle. Lasta on kunnioitettava. Ero raastaa vanhempia monin tavoin, jolloin aikuistenkin voi olla vaikea toimia kypsällä tavalla, vaikka he niin haluaisivatkin. Aina voimavarat eivät vain riitä. ”Muistan erityisesti erään riidan, jota kuuntelin salaa huoneestani, vanhempani olivat keittiössä. Äänensävy oli kireä, mutta kun yhtäkiä äiti naurahti, koin helpotusta. Helpotus vaihtui pian pettymyksesksi, sillä tajusin naurun olleen sarkastista. Näin aikuisiällä näitä muistoja reflektoituani tuntuu hurjalta ajatukselta, että niin pienenä olisin kyennyt aistimaan syyllisyyden tunnetta tai sarkasmia” Kunhan vanhemmat kykenisivät muistamaan, että lapsi ei ole syyllinen tapahtuneeseen, joten hänen harteilleen ei voi kasata aikuisten surun, vihan tai katkeruuden taakkaa. Heini Lehtosaari Lapin Yliopisto Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu-tutkielmaan Lapsuudessa koettu vanhempien ero nuorten aikuisten kertomuksina. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |