Vammaisen henkilön yhteiskuntaan integroituminen – kuntoutuksella yhteiskunnan jäseneksi?21/11/2018
Vaikeasti autistisen ja kehitysvammaisen henkilön kuntoutusprosessin tarkastelu osoittaa, että palvelujärjestelmä on pirstaleinen ja kompleksinen koostuen eri toimijoista ja suunnitelmista. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin vaikeasti autistisen ja kehitysvammaisen henkilön kuntoutusprosessia systeemiteoreettisesta näkökulmasta. Tarkastelin kuntoutusprosessia mikrotason ilmiönä eli yksittäisen autistisen henkilön kanssa tehtävänä kuntoutustyönä, sekä mesotason ilmiönä eli kuntoutus- ja palvelujärjestelmän toimivuuden ja kuntoutuksen toteutuksena. Makrotason ilmiö eli kulttuuriset tekijät, lainsäädäntö ja politiikka olivat tutkimuksessa taustalla ja loivat puitteet koko kuntoutustoiminalle.
Kuntoutusjärjestelmän pirstaleisuus Tutkimuksessani kuntoutusjärjestelmä näyttäytyi pirstaleisena ja kompleksisena koostuen useista eri toimijoista ja edellyttäen monia erilaisia suunnitelmia. Kuntoutuksessa ilmeni puutteita ja kehittämistarpeita kaikissa ympäristöissä mikro- ja mesojärjestelmässä (koti, päiväkoti, koulu ja laitos). Kotiympäristössä vammainen henkilö ja hänen perheensä eivät saaneet riittävästi tukea. Päiväkoti- ja kouluympäristössä haasteena olivat henkilökunnan vaihtuvuus ja kielteiset asenteet kuntoutustoimia kohtaan. Perheen tuentarpeeseen vastaaminen Lakisääteisten omaishoidon vapaiden toteutumattomuus oli suuri epäkohta. Lakisääteiset omaishoidon vapaat eivät koskaan toteutuneet, kun ei löytynyt sopivaa hoitopaikkaa. Kotiin perheelle ei järjestynyt muitakaan tukitoimia. Vammaisen henkilön perheen jaksamisen kannalta oleellisia olivat Kelan järjestämät sopeutumisvalmennuskurssit ja siellä koettu vertaistuki. Rajoitustoimenpiteet laitoksen yleisiä käytäntöjä Vammaisen henkilön laitoshoito koostui lähinnä arjen rutiineista ja se näyttäytyi hoidon ja valvonnan paikkana. Laitokseen siirtyminen tarkoitti sitä, että kuntoutustyö ja terapiat enemmissä määrin loppuivat. Kuntoutustyö jäi työntekijöiden vastuulle ja se koettiin turhana henkilön haastavan käytöksen takia. Rajoitustoimenpiteet olivat yleisiä käytäntöjä. Integraation toteutuminen Vammaisen henkilön integraatio toteutui lähinnä fyysisenä ja toiminnallisena integraationa: Päiväkodissa ja koulussa henkilö jakoi yhteiset tilat ja yhteisen henkilökunnan toisten lasten ja oppilaiden kanssa. Sosiaalinen integraatio toteutui osittain, koska joihinkin ihmisiin henkilö pystyi luomaan jonkinlaisen vuorovaikutussuhteen. Yhteiskunnallinen integraatio jäi toteutumatta, jos yhteiskunnan täysivaltaisen jäsenyyden ehtona pidetään yhteiskunnan odotusten mukaista kansalaisuutta. Yhteistyön merkitys Vammaisen henkilön kuntoutusprosessin tarkastelu osoittaa, että yhteiskunnan etuuksien ja palvelujen saaminen edellyttää kaikkien ympäristön tasojen (mikro-, meso- ja makrojärjestelmä) välistä yhteistyötä. Jos puutteita ilmenee yhdellä tasolla, ne heijastuvat väistämättä myös toisiin tasoihin haastaen integraation toteutumista. Kyrill Lempinen Lapin yliopisto Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan ”Tapaustutkimus vaikeasti autistisen ja kehitysvammaisen henkilön kuntoutusprosessista systeemiteoreettisesta näkökulmasta” Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |