Suomalaisissa järjestöissä työtyytyväisyys koetaan alhaisemmaksi muihin sektoreihin ja kansainvälisiin vertailuihin nähden. Työhyvinvointia ja sen johtamista järjestöissä on maassamme kuitenkin tutkittu kohtalaisen vähän. Olen tutkinut pro gradu -työssäni työhyvinvoinnin johtamista sosiaali- ja terveysalan järjestöissä. Tutkimissani järjestöissä työhyvinvointi ymmärretään monipuoliseksi ja laajaksi kokonaisuudeksi mutta aikaa ja muita resursseja sen kehittämiseen sekä johtamiseen ei aina ole käytettävissä riittävästi. Nykymuotoiset rahoitusjärjestelmät eivät myöskään aina välttämättä tue työhyvinvoinnin kehittämistä. Työhyvinvoinnin vaikuttavuutta on vaikea perustella ilman järjestöille sopivia mittareita ja kehittämistyötä haastaa järjestöille sopivien menetelmien puuttuminen. Johtaminen nousee keskeiseen asemaan työhyvinvoinnin näkökulmasta. Vapaaehtoistoiminta järjestöjen erityisenä piirteenä Tutkimukseni tulosten perusteella vapaaehtoistoiminnan ja -toimijoiden kuuluminen työhön tuo mukanaan omia haasteita. Järjestöorganisaatioiden hallinto hoituu myös usein vapaaehtoistoimintaan perustuen. Järjestöjen hallitukset koostuvat vapaaehtoisista luottamushenkilöistä, joka sinällään aiheuttaa kirjavia käytäntöjä hallitusten toimintaan sekä työnantajavastuiden ja -velvollisuuksien hoitamiseen. Toisinaan työnantajan velvollisuudet, talous ja henkilöstöhallinto on saatettu antaa kokonaan palkatun johtajan vastuulle. Palkkatyöhön perustuvan johtamisen sekä vapaaehtoisista koostuvan hallituksen välinen suhde voi olla jännitteinen ja heijastua järjestön johtamiseen. Järjestötyöntekijät kokevatkin keskimääräistä enemmän tyytymättömyyttä työn organisointiin ja johtamiseen. Tämä jännittyneisyys heijastuu väistämättä myös työhyvinvointiin ja on merkityksellinen osa työhyvinvoinnin kokonaisuutta sosiaali- ja terveysalan järjestöissä. Johtaminen toimii edellytyksenä työhyvinvoinnin tukemiselle mutta jokaisen työntekijän on siihen osallistuttava Johtaminen nousee erityiseen ja keskeiseen asemaan, koska se toimii edellytyksenä työhyvinvointia tukevan toiminnan toteutumiselle. Tutkimukseni perusteella työhyvinvointia tuetaan ja johdetaan laajasti ja monipuolisesti ja herääkin kysymys, miten hyvin tämä onnistuu ja toteutuu käytännössä. Työhyvinvoinnin tukeminen ei kuitenkaan mielestäni ole pelkästään johtajan ja esimiesten vastuulla, vaan jokaisen työntekijän on siihen omalta osaltaan osallistuttava. Varsinkin turvallisen ja myönteisen ilmapiirin luominen vaatii koko työyhteisön panosta. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt muutosten ristipaineessa Pieni organisaatiokoko, järjestötyön ominaispiirteet, pitkäjänteisen kehittämisen mahdottomuudet ja vaikuttavuuden osoittamisen vaikeus haastavat johtamista joka tasolla. Haastetta eivät helpota käsillä olevat suuret yhteiskunnalliset muutokset. Toimintaympäristön muutoksista johtuen henkilöstöhallinto ja johtamiskäytännöt ovat kivunneet entistä keskeisempään asemaan myös järjestöissä. Merkitykselliseen asemaan ovat nousseet myös toiminnan tuloksellisuus, innovatiivisuus ja joustavuus, koska kilpailu on lisääntynyt ja rahoittajat ovat kohdistaneet toiminnan vaikuttavuuteen uudenlaisia vaatimuksia. Järjestöt joutuvat entistä enemmän kilpailemaan osaavasta henkilökunnasta muiden sektoreiden kanssa. Pärjätäkseen tässä kilpailussa, järjestöjen on pystyttävä tarjoamaan korkealaatuisia työpaikkoja, joka korostaa järjestöjen johtamisen merkitystä. Kärsivällisyyttä työhyvinvointityön vaikutusten arviointiin Toivottavaa olisi, että järjestöille kyettäisiin kehittämään parempia mittareita vaikuttavuuden osoittamiseen, työn prosessien ja hallinnan sekä työhyvinvoinnin kehittämiseen. Järjestöt ovat tyypillisesti toiminta-alansa edelläkävijöitä ketteryytensä ansiosta ja toiminta on usein jatkuvaa kehittymistä ja kehittämistä. Kehittämisen tulokset näkyvät kuitenkin usein vasta pitkän ajan kuluttua, jonka vuoksi kehittämisen vaikutusta on hankala mitata. Tämä tulisi ymmärtää myös järjestöjen työhyvinvointityössä. Mielestäni osaamisen vahvistaminen sekä palkattujen johtajien että luottamusjohdon osalta johtamisen, työhyvinvoinnin tukemisen, vaikuttavuuden arvioinnin ja tuottavuuden vahvistamisen alueilta on merkityksellistä kestävän kehittymisen, järjestötoimintaa ravistelevien muutosten sekä hyvinvoivan henkilökunnan ja vapaaehtoisten kannalta. Tanja Sälevä Kirjoitus pohjautuu pro gradu –tutkielmaan ”Työhyvinvoinnin johtaminen sosiaali- ja terveysalan järjestöissä” Hiljaisuus on ollut suomalaismediassa toistuvasti esillä viime aikoina. Hiljaisuus on liitetty muun muassa äänimaisematutkimukseen sekä hiljaisuuden ja luonnon yhdessä muodostamiin terveysvaikutuksiin. Moni meluisasta ja saasteisesta suurkaupungista tuleva ulkomaalainen matkailija haluaa nauttia Lapin rauhasta ja puhtaasta ilmasta. Hiljaisuus on kansainvälisestä näkökulmasta ajatellen jopa eksoottista. Pahimmasta talouskriisistä toipuvat Etelä-Euroopan maiden asukkaat, kuten espanjalaiset, ovat vähitellen palaamassa takaisin Lappiin. He ovat potentiaalisia hiljaisuusmatkailun asiakkaita, jotka haluavat viettää aikaa luonnonrauhassa. Lappilainen luonto antaa omanlaisensa puitteet hiljaisuuden kokemiselle. Inspiroivaa hengellisyyttä Selvitin matkailututkimuksen pro gradu-tutkielmassani, miten nuoret espanjalaiset kokevat Lapin hiljaisuuden. Haastattelin yhtätoista Lapin yliopistossa vuosina 2012–2016 opiskellutta espanjalaista vaihto-opiskelijaa espanjan kielellä. Tarkastelin, miten espanjalaisnuoret kokevat hiljaisuutta asuessaan Lapissa. Lisäksi tutkin luonnon ja hiljaisuuden keskinäistä suhdetta sekä suomalaisen kulttuurin hiljaisuutta espanjalaisnuorten näkökulmasta. Tutkimustulosteni mukaan hiljaisuuskokemukset ovat espanjalaisnuorelle kokonaisvaltaisia. Suurin osa haastateltavista oli kotoisin Espanjan kolmesta suurimmasta kaupungista eli Madridista, Barcelonasta ja Valenciasta, mikä osaltaan vaikutti hiljaisuuden vahvaan kokemiseen. Lapin hiljaisuus nähdään rauhoittavana ja jopa hengellisenä kokemuksena, mikä ei ole mahdollista Espanjassa tavallisen arjen keskellä. Hiljaisuus ei välttämättä merkitse espanjalaisnuorelle yksinäisyyttä, vaan se antaa mahdollisuuden hiljaisiin hetkiin ja ajatusten selvittämiseen. Lappilaista luonnonhiljaisuutta kuvailtiin inspiraation lähteeksi, koska se antaa uusia ideoita esimerkiksi opiskeluun. Luonnon hiljaiset aktiviteetit Espanjalaisnuoret kokivat hiljaisuutta Lapissa esimerkiksi matkojen, luonnon ja talviurheilun kautta. Erilaisia talviurheilulajeja kokeillaan mielellään yksin tai yhdessä muiden vaihto-opiskelijoiden ja suomalaisten seurassa. Matkat opiskelija-asunnosta Kuntotieltä Lapin yliopistolle oli tehty pitkän talven aikana usein kävellen, jolloin hiljaisuudessa ”pystyi kuulemaan kengistä lähteviä ääniä pakkasessa”. Luonto ja hiljaisuus miellettiin vahvasti yhteenkuuluviksi. Tätä kokemusta tukivat niin sanotut hiljaiset aktiviteetit, kuten hiihto, marjanpoiminta, kalastaminen ja luisteleminen sekä auringonlaskujen ja revontulten katselu. Espanjalaisnuorten mukaan lappilainen luonto ”täytyy kokea” ja sen ”avulla voi irrottautua arjesta”. Näin ollen hiljaiset hetket luonnon keskellä olivat jääneet vahvasti mieleen – esimerkiksi kävelyretki Ounasvaaralle. Paikallisten hiljainen arki Lapissa Paikalliset ihmiset Lapissa ovat espanjalaisesta näkökulmasta katsoen ”hyvin hiljaisia”. Eräs haastateltavista totesi, että ”autot, linnut, koirat, kaikki on äänekkäämpää Espanjassa”. Espanjalaisnuoret kiinnittivät huomiota myös siihen, että Lapissa ihmiset eivät asu lähellä toisiaan. Espanjassa moni asuu tiiviisti, vieri viereen rakennetuissa kerrostaloissa. Espanjalaiset asuvat yleensä aivan erilaisessa äänimaisemassa kuin suomalaiset. Ympäröivää melua ei yksinkertaisesti huomata, koska espanjalaiset asuvat lapsuudesta lähtien yhteisössä, jossa on paljon ääniä. Lapin hiljaisuus tuntuikin espanjalaisnuorista arjesta poikkeavalta ja eksoottiselta. Osalle haastateltavista puhuminen oli tärkeämpää kuin hiljaisuus, koska hiljaisuus koettiin epämukavaksi tai epäystävälliseksi. Hiljaisuus - hyödyntämätön markkinointivaltti
Hiljaisuus on meille suomalaisille arkielämää, koska se on osa kulttuuriamme, luontoamme ja tapaamme elää. Sen vuoksi hiljaisuus tuntuu meille päivänselvältä. Unohdamme, että sitä ei moni matkailija voi kotimaassaan kokea. Koska hiljaisuuteen voidaan suhtautua usealla eri tavalla, on tärkeää, että eri kulttuuritaustat otetaan matkailussa huomioon. Hiljaisuutta pitäisi ylipäätään nostaa enemmän esille Lappiin ja yleensäkin Suomeen suuntautuvan kansainvälisen matkailun markkinoinnissa. Hiljaisuuskokemukset voivat olla merkittäviä esimerkiksi arjessaan meluun tottuneelle espanjalaismatkailijalle. Sanna Heikkinen Kirjoittaja opiskelee matkailututkimusta Lapin yliopistossa Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutissa ja on tehnyt pro gradu -tutkielmansa aiheesta ”El silencio finlandés”: Suomen Lapin hiljaisuus nuorten espanjalaisten kokemana. |
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |