Sanotaan, että kaikissa yhteiskunnissa on olemassa kaksi ihmisluokkaa – luokka, joka hallitsee ja luokka, jota hallitaan. Kunnanvaltuutetut kokevat kuuluvansa molempiin.
Valtatutkijat Bachrach ja Baratz (1962) mainitsevat vallalla olevan kahdet kasvot. Heidän mukaansa valtaan liittyvää tutkimusta ei aloiteta kysymyksellä kuka hallitsee tai hallitseeko kukaan. Sen sijaan ensin pitää selvittää yhteisössä olemassa olevat arvot, myytit ja näiden lisäksi poliittiset menettelytavat ja pelisäännöt. Tämän jälkeen tarkastellaan, hyötyykö jokin tietty ryhmä tai hyötyvätkö tietyt henkilöt tilanteesta ja ovatko jotkut ryhmät epäedullisessa asemassa toisiin nähden. Vasta kun tämä on tehty ja eroteltu vähemmän tärkeät asiat tärkeistä asioista, voidaan ryhtyä tutkimaan vallankäyttöä ja osallistumista. Valta kiehtoo Kunnallispolitiikassa meitä kiinnostaa, kuka käyttää valtaa. Kiinnostavaa voi olla myös millaisena vallankäyttö näyttäytyy kunnanvaltuutettujen kokemuksissa. Bachracin ja Baratzin mielestä vallan tutkiminen edellyttää vallankäytön kontekstin tuntemista. Pro gradu -tutkielmani aineisto tukee tätä näkemystä. Vallankäyttöä ei voi tutkia irrallisena asiana, vaan vallankäytössä on kyse aina suhteesta. Valta tarvitsee ympärilleen myös rakenteet, jossa valta asuu. Puhumme vallan kamareista. Mutta ketkä sitten pääsevät asumaan niihin ja päättämään niissä? Tutkielma vallankäytöstä kunnallisessa päätöksenteossa toteutettiin avoimena haastattelututkimuksena, johon haastateltiin yhtätoista kaupunginvaltuutettua keskisuuressa kaupungissa kesällä 2016. Avoin ja luottamuksellinen haastattelu toi esiin myös vallan piilossa olevia puolia. Tutkimusmenetelmä sai vaikutteita fenomenologiasta kokemuksen tutkimuksen näkökulmasta. Aihetta ei ole aiemmin tutkittu tästä näkökulmasta. Haastateltavien kokemuksena oli, että kuulumalla päätöksenteon eliittiin, he saavat enemmän vaikuttaa useissa eri päätöksenteko-organisaatiossa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että päästään sairaanhoitopiirin hallitukseen, oman puolueen piirihallitukseen, kunnallisjärjestön puheenjohtajaksi, kaupunginhallitukseen tai kaupungin omistaman osakeyhtiön hallitukseen. He, joita hallittiin, kokivat, että siihen piti tyytyä mitä oli saatavilla. Lautakuntapaikat jaettiin sisäpiirin neuvotteluissa ja varsinkaan uusilla ja vähemmistöpuolueiden edustajilla ei koettu olevan juurikaan sananvaltaa. Useat naispoliitikot kokivat, ettei heitä pidetty tasavertaisina politiikantekijöinä verrattuna miespäättäjiin. Tämä näkyi vähättelynä keskusteluissa ja töykeänä käytöksenä. Valta henkilöityy Vallan koettiin henkilöityvän kunnallisessa päätöksenteossa. Silloin valtaa käytettiin vaikutusvaltana muihin ihmisiin. Vaikutusvaltaa käytettiin kohdistaen sitä ihmisten toimintaan, mielipiteisiin, käyttäytymiseen tai näiden yhdistelmiin. Vaikutusvaltaa käytettiin kunnallisessa päätöksenteossa hyvin vahvasti, mikä nousi esiin tämä tutkielman haastateltavien kokemuksissa. Tämä ilmeni siten, että annettiin ymmärtää millaiset mielipiteet tai millainen käyttäytyminen olisivat suotavia. Vaikutusvallasta sanotaan, että yksilöllä on vaikutusvaltaa sen verran kuin hän kykenee vaikuttamaan toisen yksilön tai organisaatioin käyttäytymiseen edistääkseen omia tarkoitusperiään riippumatta siitä, mihin tämä kyky perustuu. Haastateltavat kokivat vaikutusvaltaa käytettävän esimerkiksi siten, että johtavat viranhaltijat yrittivät muokata päätösehdotuksia heille mieluisaan suuntaan tai siten, että heidän yksityiselämässä käymäänsä keskustelua poliittiseen päätöksentekoon liittyvissä asioissa yritettiin rajoittaa. Valta ei synny itsestään Päästäkseen käyttämään valtaa henkilön on oltava aktiivinen. Hänen täytyy tavoitehaluisesti ja rationaalisesti pyrkiä kohti päämääräänsä, jolloin parhaassa tapauksessa kunnanvaltuutettu pääsee poliittiseen eliittiin. Poliittisella eliitillä on vaikutusvaltaa, jota se käyttää yhteisesti ylittäen monet hallinnolliset rajat ja esteet. Yhteinen valta tuo ihmiset yhteen ja pitää heidät myös yhdessä. Valta näytti kumuloituvan tietyille persoonille. Valtuutettujen mielipiteenä oli, että valtaa jaettiin mielellään kavereille ja kavereiden kavereille, joka mahdollisti vallan sisäpiirin syntymisen. Näin ryhmästä muodostui yhtenäinen ja yhtenäisyydestä kiinni pitävä. Persoonallisuus on yksi vallan lähteistä. Persoonallisuuden avulla voitiin saavuttaa esimerkiksi poliittisen ryhmän johtajuus. Johtajuus oli riippuvainen vallankäyttäjän henkilökohtaisista ominaisuuksista ja karismasta. On ihmisiä, jotka saavat persoonallisilla ominaisuuksillaan muut seuraamaan itseään. Karismaattinen valta ei ole riippuvainen siitä, onko henkilöllä organisaatiossa virallista asemaa. Merkitystä on vain sillä, kuinka hyvin hän pystyy valtaa käyttämään. Yksittäisen valtuutetun toteamus oli, että pienelläkin ryhmällä on kokoaan suurempi valta, kun ryhmää johtaa karismaattinen henkilö. Valtuutettujen kokemuksista voidaan sanoa, että valtaa käyttää sisäpiiri ja sisäpiirissä. Erityisesti valtaa käyttävät tietyt vaikutusvaltaiset ihmiset. Vallankäyttö sisäpiirissä keskenään asioista sopien mahdollistaa vallankäytön vallan ulkopiirissä. Vallan ulkopiiri on itse kunnan virallinen päätöksenteko-organisaatio, valtuusto. Tämän tutkielman merkitys on siinä, että sen avulla voidaan nähdä niitä monimutkaisia vallankäytön mekanismeja, joita itse vallankäyttäjät ja vallankäytön kohteet eivät ole aiemmin havainneet. Tarja Kyllönen Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, hallintotiede Kirjoitus pohjautuu pro gradu -tutkielmaan "Kunnanvaltuutettu vallan kahvassa ja saranapuolella. Valta kunnanvaltuutettujen kokemana." Katso Lapin yliopiston opinnäytteet verkosta: http://lauda.ulapland.fi/ Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |