Kautta historian eläinten on uskottu vaikuttavan positiivisesti ihmisen hyvinvointiin. Tämä on todettu myös useissa tutkimuksissa, joita aiheesta on tehty jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Tutkimusten mukaan eläimet vaikuttavat positiivisesti ihmisen mielenterveyteen, vähentävät stressiä ja ehkäisevät masennusta. Eläinten omistajat kokevat usein olevansa onnellisempia kuin ihmiset, jotka eivät omista eläimiä tai ole tekemisissä eläinten kanssa. Nykypäivänä eläinavusteisesta terapiasta on tullut yhä suositumpaa ja yleisempää, ja eläinavusteiset palvelut ovat vähitellen alkaneet saamaan jalansijaa osana sosiaalipalveluita ja sosiaalista kuntoutusta. Jo pienenä huomasin hevosen voimaannuttavan vaikutuksen. Se, että suuri, ehkä hieman arvaamaton eläin kantoi minua selässään, kuunteli ja teki kuten pyysin, oli 8-vuotiaalle tytölle voimakas positiivinen kokemus. Toisaalta sain myös huomata, että hevosellakin voi olla huonoja päiviä ja pakottamalla ja riitelemällä ei saa aikaan mitään muuta, kuin paikallaan jääräpäisesti seisovan kiukkuisen hevosen. Hevosen kanssa täytyy käyttää mielikuvitusta. Se opettaa olemaan rauhallinen ja kärsivällinen, mutta myös päättäväinen ja itsevarma. Opin, että hyvällä saa aikaan paljon, pahalla ei mitään. Hevonen opettaa myös vastuullisuutta. Muistan, kuinka tunsin ylpeyttä omasta hoitohevosesta, jonka hoidosta olin vastuussa. Hevonen on sosiaalinen ja utelias eläin. Harjatessa hevosta se saattaa rapsutella takaisin, tervehtii nähdessään tutun ihmisen, tulee luokse ja seuraa. Hevonen kohtaa ja hyväksyy ihmisen sellaisena kuin hän on. Hevonen ei syrji, ei valikoi eikä välitä ihmisen virheistä tai puutteista. Hevonen opettaa, että jokainen meistä on rakkauden, kiintymyksen ja hyvinvoinnin arvoinen. Huoli nuorten arjesta Lasten ja nuorten syrjäytyminen ja kasvava pahoinvointi ovat olleet jo pidemmän aikaa yksi aikakautemme suurimmista yhteiskunnallisista ongelmista ja huolen aiheista. Kiinnostus nuoriin kohdistuu erityisesti huoleen nuorten arjesta. Nuorten elämän ongelmat, kuten huostaanotot, mielenterveysongelmat, köyhyys ja rikollisuus ovat lisääntyneet uhkaavasti. Mediassa tuodaan jatkuvasti esille nuorten pahoinvointi ja sen seuraukset. Julkinen keskustelu onkin osittain aiheuttanut myös sen, että nuoret ovat leimaantuneet potentiaalisiksi yhteiskunnan riski- ja uhkatekijöiksi. Toisaalta nuorten kasvava pahoinvointi toimii perusteluna vaadittaessa uutta tutkimusta sekä hoito- ja tukimuotoja nuorten hyväksi. Näiden hoito- ja tukimuotojen tulisi olla sellaisia, joilla nuori saadaan tuntemaan itsensä hyväksytyksi ja liittymään johonkin sellaiseen, jonka hän voi kokea merkitykselliseksi itselleen. Sosiaalityön kentällä nuorten syrjäytyminen on nähty vakavana ongelmana vuodesta toiseen. Nuorille tarjotut palvelut eivät ole tarpeeksi motivoivia ja kannustavia, eivätkä palvelut aina kohtaa nuorten omia tarpeita. Haasteen nuorten tukemiselle aiheuttaa myös se, että usein kaikkein eniten tukea tarvitsevia ja vakavimman syrjäytymisuhan alla olevia nuoria ei tavoiteta ja he jäävät täysin palveluiden ulkopuolelle. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden kokema resurssipula aiheuttaa sen, että nuoren tilanteen kokonaisvaltaiselle kartoitukselle ei riitä aikaa. Näin ollen nuori saattaa ajautua jatkuvasti luukulta ja palvelulta toiselle. Lasten ja nuorten auttamisessa ei tulisi viivytellä, vaan ongelmiin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota ja panostaa erityisesti ennaltaehkäisevään työhön. Kysymys on monen tahon moniammatillisen työn yhteen pelaamisesta ja pitkällä aikavälillä tapahtuvasta määrätietoisesta työstä lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Voimaa arkeen yhteisöstä, luonnosta, elämyksistä ja eläimistä Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on ennaltaehkäisevä ja korjaava sosiaalisen kuntoutuksen menetelmä syrjäytymisen ehkäisyssä. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan perustana toimii sosiaalipedagogiikka, joka korostaa yhteisöllisyyden, toiminnallisuuden, elämyksellisyyden ja dialogisuuden merkitystä sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemisessä. Sosiaalipedagogiikan yhteisöllisyys, toiminnallisuus ja elämyksellisyys ovat tärkeitä ja tehokkaita elementtejä erityisesti lasten ja nuorten kanssa toimiessa verrattuna perinteiseen sisätiloissa tapahtuvaan, keskusteluun pohjautuvaan terapiaan ja kuntoutukseen. Sosiaalipedagogiikan yhteisöllisyys, toiminnallisuus ja dialogisuus ovat myös tärkeitä ja keskeisiä elementtejä sosiaalityön käytännöissä ja työorientaatioissa. Sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa yhdistyvät paitsi sosiaalipedagogiikan keskeiset periaatteet, myös luontokokemukset, hevosen ja muiden eläinten terapeuttinen vaikutus, seikkailupedagogiikka sekä oppimista edistävä talliyhteisö. Hevostoiminnalla on mahdollisuuksia niin ihmisen sosiaalisten, psyykkisten kuin fyysisten taitojen tukemisessa. Sosiaalipedagogista hevostoimintaa tarjoavien toimijoiden mukaan hevostoiminnalla on hyvät mahdollisuudet nuorten tukemisessa ja tällaisella työorientaatiolla olisi kysyntää myös nuorten sosiaalipalveluissa ja sosiaalityön kentällä. Toimijoiden mukaan potentiaalia löytyy, mutta hevostoiminnan aseman ja tunnettavuuden parantamisessa on kuitenkin vielä työnsarkaa. Toiminnan aseman parantamiseen tarvitaan toimijoiden tiivistä yhteistyötä, keskinäistä avoimuutta sekä aktiivista markkinointia. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta voisikin olla yksi uusi toimintamalli ja vastaus sosiaalityön haasteisiin ja nuorten jatkuvasti kasvaviin ongelmiin. Se on tehokas keino nuorten hyvinvoinnin tukemisessa ja syrjäytymisen ehkäisemisessä. Nyt tarvitaankin vain rohkeaa ja ennakkoluulotonta asennoitumista tämän uuden toimintamallin hyödyntämiselle ja kehittämiselle. Anni-Maria Kattilakoski, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, sosiaalityön oppiaine, Lapin yliopisto Kirjoitus pohjautuu pro graduun: "Sosiaalipedagoginen hevostoiminta osana nuorten sosiaalipalveluita. Toimijoiden näkemyksiä hevostoiminnan toteuttamisesta, kehittämisestä sekä mahdollisuuksista nuorten tukimuotona." Lähteet: Geist, Tracy S. 2011: Conceptual framework for animal assisted therapy. Child & Adolescent Social Work Journal 2011, vol. 28. 243-256. Hyvätti, Nina 2005: Talliyhteisöstä potkua elämään. Syrjäytyvä nuori talliyhteisössä. Teoksessa Okulov, Seija & Koukkari, Katja (toim.): Ratsastuspedagogiikasta sosiaalipedagogiseksi hevostoiminnaksi. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan perusteet ja sovellukset täydennyskoulutuksen kokemuksina Kuopion yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Kuopio. 20–29. Koistinen, Kari 2005: Hevostoiminta ehkäisemään lasten ja nuorten syrjäytymistä. Teoksessa Okulov, Seija & Koukkari, Katja (toim.): Ratsastuspedagogiikasta sosiaalipedagogiseksi hevostoiminnaksi. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan perusteet ja sovellukset täydennyskoulutuksen kokemuksina Kuopion yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Kuopio. 1–10. Parshall, Debra Phillips 2003: Research and Reflection: Animal Assisted Therapy in Mental Health Settings. Counseling & Values 2003, vol 48. 47–56. Raitakari, Suvi & Virokannas, Elina 2009: Yhteisiä teemoja etsimässä. Teoksessa Raitakari, Suvi & Virokannas, Elina (toim.): Nuorisotyön ja sosiaalityön jaetut kentät. Puheenvuoroja asiantuntijuudesta, käytännöistä ja kohtaamisista. Gummerus, Jyväskylä. 5-20. Serpell, James A. 2000: Animal Companions and Human Well-Being: An Historical Exploration of the Value of Human-Animal Relationships. Teoksessa Fine, Aubrey (toim.): Handbook on Animal-Assisted Therapy Academic Press California. 3–19 Suurpää, Leena 2009: Nuoria koskeva syrjäytymistieto. Avauksia tietämisen politiikkaan. Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 27. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |