Suomalaisissa järjestöissä työtyytyväisyys koetaan alhaisemmaksi muihin sektoreihin ja kansainvälisiin vertailuihin nähden. Työhyvinvointia ja sen johtamista järjestöissä on maassamme kuitenkin tutkittu kohtalaisen vähän. Olen tutkinut pro gradu -työssäni työhyvinvoinnin johtamista sosiaali- ja terveysalan järjestöissä. Tutkimissani järjestöissä työhyvinvointi ymmärretään monipuoliseksi ja laajaksi kokonaisuudeksi mutta aikaa ja muita resursseja sen kehittämiseen sekä johtamiseen ei aina ole käytettävissä riittävästi. Nykymuotoiset rahoitusjärjestelmät eivät myöskään aina välttämättä tue työhyvinvoinnin kehittämistä. Työhyvinvoinnin vaikuttavuutta on vaikea perustella ilman järjestöille sopivia mittareita ja kehittämistyötä haastaa järjestöille sopivien menetelmien puuttuminen. Johtaminen nousee keskeiseen asemaan työhyvinvoinnin näkökulmasta. Vapaaehtoistoiminta järjestöjen erityisenä piirteenä Tutkimukseni tulosten perusteella vapaaehtoistoiminnan ja -toimijoiden kuuluminen työhön tuo mukanaan omia haasteita. Järjestöorganisaatioiden hallinto hoituu myös usein vapaaehtoistoimintaan perustuen. Järjestöjen hallitukset koostuvat vapaaehtoisista luottamushenkilöistä, joka sinällään aiheuttaa kirjavia käytäntöjä hallitusten toimintaan sekä työnantajavastuiden ja -velvollisuuksien hoitamiseen. Toisinaan työnantajan velvollisuudet, talous ja henkilöstöhallinto on saatettu antaa kokonaan palkatun johtajan vastuulle. Palkkatyöhön perustuvan johtamisen sekä vapaaehtoisista koostuvan hallituksen välinen suhde voi olla jännitteinen ja heijastua järjestön johtamiseen. Järjestötyöntekijät kokevatkin keskimääräistä enemmän tyytymättömyyttä työn organisointiin ja johtamiseen. Tämä jännittyneisyys heijastuu väistämättä myös työhyvinvointiin ja on merkityksellinen osa työhyvinvoinnin kokonaisuutta sosiaali- ja terveysalan järjestöissä. Johtaminen toimii edellytyksenä työhyvinvoinnin tukemiselle mutta jokaisen työntekijän on siihen osallistuttava Johtaminen nousee erityiseen ja keskeiseen asemaan, koska se toimii edellytyksenä työhyvinvointia tukevan toiminnan toteutumiselle. Tutkimukseni perusteella työhyvinvointia tuetaan ja johdetaan laajasti ja monipuolisesti ja herääkin kysymys, miten hyvin tämä onnistuu ja toteutuu käytännössä. Työhyvinvoinnin tukeminen ei kuitenkaan mielestäni ole pelkästään johtajan ja esimiesten vastuulla, vaan jokaisen työntekijän on siihen omalta osaltaan osallistuttava. Varsinkin turvallisen ja myönteisen ilmapiirin luominen vaatii koko työyhteisön panosta. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt muutosten ristipaineessa Pieni organisaatiokoko, järjestötyön ominaispiirteet, pitkäjänteisen kehittämisen mahdottomuudet ja vaikuttavuuden osoittamisen vaikeus haastavat johtamista joka tasolla. Haastetta eivät helpota käsillä olevat suuret yhteiskunnalliset muutokset. Toimintaympäristön muutoksista johtuen henkilöstöhallinto ja johtamiskäytännöt ovat kivunneet entistä keskeisempään asemaan myös järjestöissä. Merkitykselliseen asemaan ovat nousseet myös toiminnan tuloksellisuus, innovatiivisuus ja joustavuus, koska kilpailu on lisääntynyt ja rahoittajat ovat kohdistaneet toiminnan vaikuttavuuteen uudenlaisia vaatimuksia. Järjestöt joutuvat entistä enemmän kilpailemaan osaavasta henkilökunnasta muiden sektoreiden kanssa. Pärjätäkseen tässä kilpailussa, järjestöjen on pystyttävä tarjoamaan korkealaatuisia työpaikkoja, joka korostaa järjestöjen johtamisen merkitystä. Kärsivällisyyttä työhyvinvointityön vaikutusten arviointiin Toivottavaa olisi, että järjestöille kyettäisiin kehittämään parempia mittareita vaikuttavuuden osoittamiseen, työn prosessien ja hallinnan sekä työhyvinvoinnin kehittämiseen. Järjestöt ovat tyypillisesti toiminta-alansa edelläkävijöitä ketteryytensä ansiosta ja toiminta on usein jatkuvaa kehittymistä ja kehittämistä. Kehittämisen tulokset näkyvät kuitenkin usein vasta pitkän ajan kuluttua, jonka vuoksi kehittämisen vaikutusta on hankala mitata. Tämä tulisi ymmärtää myös järjestöjen työhyvinvointityössä. Mielestäni osaamisen vahvistaminen sekä palkattujen johtajien että luottamusjohdon osalta johtamisen, työhyvinvoinnin tukemisen, vaikuttavuuden arvioinnin ja tuottavuuden vahvistamisen alueilta on merkityksellistä kestävän kehittymisen, järjestötoimintaa ravistelevien muutosten sekä hyvinvoivan henkilökunnan ja vapaaehtoisten kannalta. Tanja Sälevä Kirjoitus pohjautuu pro gradu –tutkielmaan ”Työhyvinvoinnin johtaminen sosiaali- ja terveysalan järjestöissä” Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |