Puhumme kiireestä jatkuvasti, vaikka sen määritteleminen on hankalaa: sitä ei voi mitata, punnita tai laittaa tutkittavaksi mikroskoopin alle. Tutkin gradusani suomalaisessa työelämäkeskustelussa näyttäytyvää kiirettä ja aikaa kriittisen diskurssintutkimuksen menetelmää käyttäen ja peilaten tuloksiani vallitsevaan, lineaariseen aikakäsitykseen sekä ranskalaisten fenomenologien Maurice Merleau-Pontyn ja Emmanuel Levinasin ajatuksiin ajasta. Kiireen abstrakia olemusta tutkimassa ”On taas ollu niin kiire töissä, etten oo ehtiny soitella tai mittään!” Edellisen tapaisen lauseen on kuullut todennäköisesti melko moni, läheisensä suusta tai itsensä sanomana. Kiireen abstrakti olemus kiehtoi minua niin, että halusin tarkastella sitä lähemmin, pro gradu -työni muodossa. Koska kiireen suhdetta aikaan ei voi katkaista, tutkimuskohteeksi valikoitui myös ajallisuus. Johtamisen psykologian näkökulmasta kiireen ja ajan tutkiminen kiinnittyy luonnollisesti työelämään, eli siihen kuinka näistä ilmiöistä työelämässä puhutaan. Ajallisuus ja kiire eivät kosketa vain tiettyjä ammattialoja tai työtehtäviä, vaan läpäisevät koko suomalaisen työelämän. Saadakseni kattavan kuvan ilmiöistä, päätin kerätä tutkimukseni aineiston työelämän kontekstiin sijoittuvista artikkeleista, joissa käsitellään kiirettä ja aikaa. Tutkimuskysymykseksi muodostui millaisena ajallisuus ja kiire näyttäytyvät suomalaisessa työelämäkeskustelussa? Aikakäsitykset ja työelämä Nykyinen käsityksemme ajasta on melko yksipuolinen ja piintynyt, lineaarisen aikakäsityksen värittämä. Luonnontieteisiin nojaava, lineaarinen aikakäsitys hahmottaa ajan linjana: aika etenee menneisyydestä tulevaisuuteen, nykyhetken sijoittuessa niiden välille. Mennyt ei palaa, ja tulevaisuus on vielä saavuttamattomissa. Tämän käsityksen historiallinen tausta ulottuu kauas, ja sen leviäminen vallitsevaksi näkemykseksi on usean tekijän summa. Tutkimustulokseni osoittivat lineaarisen aikakäsityksen määrittävän työelämässä koettua aikaa ja kiirettä: ilmiöt kuvataan ulkopuolisiksi voimiksi, joita koitetaan hallita erilaisin menetelmin. Työelämän tärkein ajallinen ulottuvuus on tulevaisuus, sillä yritämme parantaa suorituksia, ennakoida tapahtumia ja varautua niin, ettei kiirettä koettaisi. Lineaarinen aika näyttäytyy asioiden aikana, meistä ulkopuolisena. Tutkimuksessa käyttämieni fenomenologien käsitys ajasta on täysin erilainen. Ajallisuuden keskiössä on ihminen, sillä aika on meihin kiinnittynyttä. Levinasin mukaan aika tulee toiselta ihmiseltä. Ennen merkityksellisen toisen kohtaamista olemassaolomme on ajatonta ajelehtimista. Toisen myötä paljastuu ajallisuutemme, sillä toisella on aina oma menneisyytensä ja tulevaisuutensa, joihin emme välttämättä kuulu. Merleau-Pontyn kehollisuuden filosofiassa aika on yksi olemassaolomme ulottuvuus, sillä kannamme kehossamme mukana kolmiulotteista aikaa. Keho on maailmassa oleva ilmiasumme, joka sovittautuu tilaan ja aikaan. Yhteisesti mitattavaa aikaa ei siis kummankaan filosofin mukaan ole; jokaisella on oma aikansa, joka kulkee omaan yksilölliseen rytmiinsä. Näiden ajatusten suora implementointi työelämään on haastavaa, mutta näkemykseni mukaan soveltamismahdollisuuksia kuitenkin on. Työelämän kontekstissa Levinasin ja Merleau-Pontyn ajatukset merkitsisivät huomion kiinnittymistä asioiden sijasta ihmisiin. Yksilöllisen ajallisuuden huomioiminen ja tässä hetkessä eläminen muodostaisivat ne kulmakivet, joista kaikki toimintamme olisi riippuvaista. Aikaa ei nähtäisi ulkopuolisena voimana, vaan olemassaolomme osana. Mitä opin? Ajan tarkasteleminen poikkeavalla tavalla, Maurice Merleau-Pontyn ja Emmanuel Levinasin ajatusten kautta opetti paljon. Omat juurtuneet käsitykset ja kulttuurinen tapamme nojata luonnontieteisiin alkoivat kirjoitustyön edetessä paljastua. Aika on yksi niistä ilmiöistä, jotka haluamme selittää ja tehdä hallittavaksi fysiikan lakien avulla. Nuo yhteisesti sovitut ajan yksiköt eivät kuitenkaan omassa elämässämme määritä tai merkitse loppujen lopuksi mitään. Aika on ihmiselämään kuuluva osa, subjektiivinen ominaisuutemme joka arjen pyörityksessä unohtuu. Toinen tutkimuksen paljastama suuri oppi liittyy kriittisyyteen ja kyseenalaistamiseen. Opintojen alkutaipaleella yliopistokoulutuksen yhdeksi tavoitteeksi kuvattu taito kriittiseen ajatteluun on nykyajan online-elämässä tärkeämpää kuin koskaan. Tutkimukseni tuloksena paljastuneet näkemykset ajasta ja kiireestä osoittautuivat rajoitettujen alojen ja toimijoiden luomiksi. Työelämän ajasta ja kiireestä puhuvat eniten ulkopuoliset asiantuntijat sekä artikkelin kirjoittanut toimittaja itse. Heidän julkituomat näkemyksensä ovat vaikuttamassa siihen, mitä yleisesti ajattelemme näistä ilmiöstä työelämässä. Jopa yleisistä ilmiöistä kirjoitetut, luotettavaksi ja neutraaliksi ajattelemamme tekstit voivat tulla eteemme mielipiteillä kyllästettyinä tai jonkin ulkoisen tahon agendaa noudattavina. Tutkimustulokset toimivat hyvänä muistuttajana siitä, että suomalaisen yhteiskunnan hyveeksi luettavat sivistys, tasa-arvo sekä demokratia vaativat sananvapauden lisäksi kykyä tarkastella sanottua ja kirjoitettua kyseenalaistaen sekä ajatellen. Lopuksi
Tarve kriittisyyteen kohdistuu tiedon ohella myös omiin tapoihimme ja puheeseemme. Arkisessa aherruksessa pidämme huomaamattamme yllä useita diskursseja esimerkiksi siitä, miten työyhteisössämme toimitaan, mitä kukakin ajattelee ja kuinka muu maailma ympärillämme suhtautuu tekemäämme työhön. Nämä käsitykset saattavat olla todella häkellyttäviä ja vääristyneitä, eikä niiden vaikutus paljastu ennen kuin ne tehdään näkyviksi. Ajan ja kiireen koskettaessa lähes jokaista työyhteisöä, tulisi meidän miettiä pidämmekö yllä tiettyjä käsityksiä vain tavan vuoksi. Kiireen päivitteleminen on omiaan rakentamaan käsitystä ajan loppumisesta. Työn tekemisen ja siihen käytettävän ajan jäsentely kulttuuristen tapojen mukaiseksi pitää yllä esimerkiksi näkemystä aamuvirkun ihmisen tehokkuudesta suhteessa iltavirkkuun. Kulttuurimme – sekä kansallinen että työyhteisön sisäinen - sisältää runsaasti näitä valtaa pitäviä diskursseja, jotka olisi hyvä aina välillä nostaa esille tarkasteltaviksi. Hanna Hietajärvi Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu hallintotieteen, erityisesti johtamisen pyskologian pro gradu -tutkielmaan ”Kiireen kesytystä ja kallista aikaa. Kriittinen diskurssintutkimus kiireestä ja ajasta suomalaisessa työelämässä”. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |