|
Kunnat ovat tunnistaneet laajan toimijakentän hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työssä – hyödyntäminen vaatii kehitystyötä.  Kuva: Creative Commons Taustana sote-uudistus
Vuonna 2023 voimaan astunut sote-uudistus toi kunnat tilanteeseen, jossa ne joutuivat järjestämään hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä uudella tavalla. Tässä uudessa tilanteessa kunnat joutuvat hyödyntämään laajaa toimijakenttää, jotta monimutkaisiin terveyden ja hyvinvoinnin haasteisiin on mahdollista löytää vastauksia. Poikkihallinnollisuus johtaa monitoimijuutta Monitoimijainen yhteistyö lähtee kunnissa poikkihallinnollisuuden hyödyntämisestä. Kunnat ovat tunnistaneet sen, että oman pesän on oltava ensin kunnossa ennen kuin voidaan toimia yhdessä muiden kanssa. Poikkihallinnollisuus varmistaa, että koko kunnassa on yhtenevä tilannekuva hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen haasteista. Kunnan hallinnon ulkopuolella kolmas sektori on merkittävä monitoimijaisen yhteistyön osapuoli, joka on tunnistettu tärkeäksi voimavaraksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Hyvinvointialuetta lukuun ottamatta muiden julkisten toimijoiden tunnistamisessa oli haastetta, vaikka heillä voidaan katsoa olevan merkittävä rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Vuorovaikutus vaatii huomiota Vuorovaikutuksen ja kommunikaation tärkeys on tunnistettu aiemmin jo monitoimijaisen yhteistyön merkittäväksi haasteeksi, mutta myös mahdollistajaksi. Toimiva vuorovaikutus sitouttaa toimijoita osaksi yhteistyötä, joka mahdollistaa yhteistyön menestymisen. Vaikka kunnat tunnistavat vuorovaikutuksen tärkeyden, vuorovaikutukselle ja kommunikaatiolle olisi tärkeä luodaan foorumeita ja rakenteita, jotta tieto tavoittaa varmasti kaikki osapuolet. Johtamisen tärkeys Yhteistyön onnistumiselle on tärkeää, että sitä johdetaan ja koordinoidaan. Johtamisen onnistumisen avaimena on osallistava ja tietoa jakava toiminta. Toimijat ovat mukana erilaisilla motiiveilla, joten osallistavalla otteella on mahdollista yhdistää toimijoita ja luoda yhteistä ymmärrystä yhteistyön osapuolten tavoitteista. Kunnat asemoituvat usein johtavaan rooliin yhteistyössä, osittain heidän valta-asemansa takia. Johtava rooli ei kuitenkaan tarkoita määräävää roolia. Kunnat ottavat useasti itselleen koordinoivan ja mahdollistavan roolin. Avaimena johtamisessa voidaan pitää toimenpiteiden osapuolten tunnistamista ja tehtävien jakamista osapuolten kesken. Tärkeimmät opit Kunnat ovat tunnistaneet hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen monet osapuolet, unohtamatta kunnan sisällä olevia lukuisia osapuolia. Jatkossa olisi tärkeää keskittyä luomaan kommunikaatiota ja vuorovaikutusta tukevia tapoja ja rakenteita, jotta yhteistyön kannalta oleellinen tieto saadaan kulkemaan sujuvasti osapuolten välillä. Johtamiseen on tärkeää panostaa, koska onnistunut johtaminen tukee osapuolten sitoutumista yhteistyöhön sekä selkeyttää yhteistyön tavoitteita. Onnistunut johtaminen auttaa myös saavuttamaan tavoitteet sujuvasti. Iikka Meriläinen Hallintotieteen kandidaatti, maisteriopiskelija Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu hallintotieteen pro gradu -tutkielmaan ”Uusi julkinen hallinta monitoimijaisessa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yhteistyössä – nykytila ja kehittämistarpeet Lapin alueen kunnissa”. Tutkielman ohjaajana toimi Heini Lehikoinen. Kirjallisuutta Syväjärvi, Antti & Leinonen, Jaana (2020). Strategiatyöllä hyvinvointia? Strategiakäytäntöjen kehittyneisyys kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Hallinnon Tutkimus 39(1), 52–66. https://doi.org/10.37450/ht.98078 Vuoden 2024 alusta voimaan tullut lakimuutos laski jälkihuollon yläikärajaa Suomessa 25 ikävuodesta 23 ikävuoteen. Tämä muutos on herättänyt laajaa keskustelua siitä, millaisia vaikutuksia yläikärajan laskemisella voi olla jälkihuollossa olevien nuorten tulevaisuudelle sekä siitä, miten yhteiskunta tukee itsenäistyviä nuoria. Jälkihuollon yläikärajan lasku poliittisessa keskustelussa Pro gradu -tutkielmassani analysoin jälkihuollon yläikärajan laskemiseen liittyvää poliittista keskustelua hyödyntäen sosiaalista konstruktionismia ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teoriaa. Jälkihuollon yläikärajan laskeminen perustuu julkiseen talouteen kohdistuviin säästötavoitteisiin. Kyseessä on merkittävä sosiaalipoliittinen kysymys, jolla voi olla nuorten oikeuksia heikentäviä vaikutuksia. Se voi jopa sivuuttaa julkiseen valtaan kohdistuvan lakisääteisen vastuun huostaanotettujen lasten huolenpidosta ja aikuisuuteen saattelusta. (Hirschovits-Gerz, Heino, Laine & Weckroth, 268.) Tutkimuksessani toteutin diskurssianalyysin jälkihuollon yläikärajaa käsittelevästä täysistunnon keskustelusta. Tutkimustehtävänäni oli ensinnäkin selvittää, miten jälkihuollon yläikärajan laskemisesta puhuttiin, eli millaisia diskursseja keskustelussa ilmeni. Toiseksi tutkimustehtävänäni oli muodostaa käsitys siitä, miten nämä diskurssit peilautuvat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teoriaan. Tutkimusaineistona hyödynsin täysistunnon keskustelusta litteroitua pöytäkirjaa 63/2023/7 (PTK 63/2023/7 vp). Miksi jälkihuollon yläikärajakeskustelun analysointi on tärkeää? Jälkihuollon yläikärajan laskeminen osana laajempia julkisen talouden säästötavoitteita heijastaa laajempaa keskustelua sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta poliittisessa päätöksenteossa. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden voidaan katsoa olevan kaikkien poliittisten prosessien hyväksyttävyyden ja oikeuttamisen lähtökohta (Häikiö 2014, 141). Se herättää myös kysymyksiä siitä, millainen on yhteiskunnallinen vastuu haavoittuvassa asemassa olevien nuorten tukemisessa. Kun analysoidaan poliittista keskustelua jälkihuollon yläikärajan laskemiseen liittyen, voidaan ensinnäkin laajentaa ymmärrystä siitä, miten eri toimijat politiikassa käsittävät vastuun liittyen nuorten hyvinvointiin ja resurssien oikeudenmukaiseen jakautumiseen. Tutkimustulosteni perusteella jälkihuollon yläikärajan laskemisella voi olla suoria vaikutuksia nuorten tulevaisuuden näkymiin. Toiseksi keskustelun analysointi tarjoaa mahdollisuuden tuoda esiin riskejä ja haasteita, joita liittyy yläikärajan laskemiseen. Keskeiset näkökulmat jälkihuollon yläikärajan laskemiseen liittyvässä keskustelussa Poliittisessa keskustelussa painottuivat yhteiskunnan vastuunkantoon, nuorten syrjäytymisriskiin ja palvelujärjestelmän hajanaisuuteen liittyvät näkökulmat. Keskustelussa punnittiin haavoittuvassa asemassa oleviin nuoriin liittyvää yhteiskunnallista vastuuta sekä taloudellisia säästötavoitteita. Jälkihuollon yläikärajan laskeminen nähtiin valintana, joka heijasti huolta siitä, että taloudelliset säästöt ohittavat nuorten hyvinvoinnin. Keskustelussa pohdittiin myös yläikärajan laskemisesta koituvia pitkäaikaisia kustannuksia ja niitä vertailtiin lyhytaikaisten säästötavoitteiden kanssa. Myös palvelujärjestelmän tämänhetkiset haasteet nostettiin esiin. Kun pohdin näitä näkökulmia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kautta, voin todeta, että esitetyt näkökulmat voivat joko vahvistaa tai haastaa käsityksiä siitä, miten esimerkiksi nuorten asema tulisi huomioida yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Kaiken kaikkiaan tutkielmani perusteella on mahdollista todeta, että jälkihuoltoon liittyvissä poliittisissa prosesseissa tulee huomioida jälkihuollon rooli itsenäistyvien nuorten tukemisessa; kyseessä ei ole vain tukipalvelu. Se on myös keino tarjota myös haavoittuvassa asemassa oleville nuorille vakaa ponnahduslauta, josta ponnistaa itsenäiseen elämään. Laajemmassa mittakaavassa poliittisessa päätöksenteossa tulee huomioida yhteiskunnallinen tasa-arvo ja heikommassa asemassa olevien oikeudet, jotta voidaan ennaltaehkäistä sosiaalista eriarvoisuutta. Jälkihuollon yläikärajan laskeminen ei ole siis vain taloudellisiin tavoitteisiin liittyvä päätös vaan osoitus siitä, kuinka yhteiskunta suhtautuu heikommassa asemassa olevien nuorten tukemiseen heidän matkallaan kohti itsenäistä tulevaisuutta. Nelma Nieminen
Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan ”Nuoret vai numerot? Diskurssianalyysi jälkihuollon yläikärajan laskemisesta”. Tutkielman ohjaajana toimi Tarja Orjasniemi. Lähteet: Hirschovits-Gerz, T., Heino, T., Laine, T., & Weckroth, N. (2023). Kohti laadukasta aikuistumisen tukea: Yhdessä aikuisuuteen-Elämässä eteenpäin-hankkeen loppuraportti. Haettu osoitteesta https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146536/RAP2023_005%20web%20tk.pdf?sequence= 4, 2.9.2024. Häikiö, L. (2014). Sosiaalinen oikeudenmukaisuus sosiaaliturvan uudistamisessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201609212310. PTK 63/2023/7 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi lastensuojelulain sekä varhaiskasvatuslain 6 ja 60 §:n muuttamisesta. Haettu osoitteesta https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_63+2023+7.aspx, 31.8.2024. Mielenterveys- ja päihdeongelmat eivät ole vain sairastuneen henkilön sairaus, sillä ne vaikuttavat lähes aina merkittävästi myös omaisten ja muiden läheisten elämään ja hyvinvointiin. Omaiset kuitenkin jäävät usein sairastuneen henkilön varjoon niin viranomaisten kuin muidenkin ihmisten osalta. Mielenterveysongelmat yleisin pitkiä sairaspoissaoloja selittävä tekijä. Viimeisen vuosikymmenen aikana niiden aiheuttamat poissaolot ovat lähes kaksinkertaistuneet. [1.] 2000-luvulla huumeisiin liittyvät kuolemat, rikollisuus ja ongelmakäyttö ovat moninkertaistuneet [2]. Kasvavien ongelmien myötä ilmiöt koskettavat entistä suurempaa osaa väestöstä. Omaisen sairauden vaikutukset näkyvät vahvimmin lapsissa ja heidän hyvinvointinsa kärsii eniten. Pro gradu tutkielmassani tutkin mielenterveys- tai päihdeomaisten hyvinvointia ja tutkin sitä Erik Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksien näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa mielenterveys- ja päihdeongelmien vaikutuksista omaisen hyvinvointiin ja tehdä heidän osansa paremmin näkyväksi. Tutkimusaineisto koostui 27:stä omaisen kirjoittamasta tarinasta, joissa he kertoivat läheisen ihmisen sairauden vaikutuksista omiin elämiinsä. Terveys ja turvallisuus heikkenevät Omaisen mielenterveys- tai päihdeongelmat vaikuttavat negatiivisesti etenkin läheisen ihmisen mielenterveyteen. Omaiset kärsivät tilanteen kuormittavuuden ja kaltoinkohtelun seurauksena. Kokonaisuudesta seuraa usein omaisten mukaan heille itselleen ahdistusta, masennusta ja traumaperäistä stressiä. Turvattomuuden tunne on usein läsnä niiden arjessa, joiden läheisillä on mielenterveys- tai päihdeongelmia. Sairastuneen uhkaava käytös ja arvaamattomuus synnyttävät pelkoa väkivallasta. Turvattomuutta omaisille aiheuttaa myös oma avuttomuus tilannetta kohtaan ja avun saamisen vaikeus. Turvattomuus ja terveyshaasteet heikentävät huomattavasti omaisten hyvinvointia. Omainen katoaa suhteeseen ja roolit keikahtavat päälaelleen Mielenterveys- tai päihdeomaiset jäävät usein perheessä sairauden ja sairastuneen varjoon. Sairaus ja sairastunut saa huomiota ja vie huomion pois omaisen asioista. Tietyllä tavalla omaiset omana itsenään katoavat suhteessa ja perheessä, kun heidän asiansa eivät ole tärkeitä sairastuneen, muiden lähipiirin ihmisten ja viranomaisten silmissä. Perheissä ja parisuhteissa roolit voivat muuttua, jos jollain perheenjäsenellä on mielenterveys- tai päihdeongelmia. Lapsuutta sairastuneen varjossa eläneet henkilöt kokevat, että he joutuvat ottamaan ikätasoaan suurempaa roolia vanhempiensa, sisaruksiensa ja itsensä asioissa. Samoin parisuhteessa terve osapuoli joutuu kantamaan suurempaa vastuuta ja kuormitus kasvaa. Vääristyneet roolit ja vaikuttavat sekä tyytyväisyyteen omasta suhteesta puolisoon tai vanhempiin että oman identiteetin muodostumiseen. Muiden piittaamattomuus ongelmana Mielenterveys- ja päihdeomaiset kokevat muiden ihmisten piittaamattomuuden ongelmalliseksi. He kokevat, että naapurit, opettajat, viranomaiset ja muut sairastuneen ja omaisen tilanteen tuntevat eivät puutu asiaan. Muiden puuttumattomuus aiheuttaa omaisissa turvattomuutta, yksinäisyyttä ja avuttomuutta. Puuttumattomuus vaikuttaa omaisen hyvinvointiin monin eri tavoin. Tutkimustulokset korostavat, että mielenterveys- ja päihdeomaiset ovat haavoittuvassa asemassa yhteiskunnassa ja heidän hyvinvointinsa on uhattuna. Rohkeammalla tilanteeseen puuttumisella ja helpommin saatavilla olevilla palveluilla sekä sairastuneille että heidän omaisillensa, sairauden negatiiviset vaikutukset kaikkien osapuolten hyvinvointiin saadaan minimoitua. Olli-Pekka Rimpiläinen
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”Olen loppuun kulunut ihmisraunio” Tutkimus mielenterveys- ja päihdeomaisten hyvinvoinnista. Tutkielman ohjaajana toimi Jari Lindh Lähteet: [1] Kansaneläkelaitos (2024) Mielenterveysongelmat veivät jo yli 100 000 suomalaista pitkälle sairauspoissaololle vuonna 2023. https://www.kela.fi/ajankohtaista/mielenterveysongelmat-veivat-jo-yli-100-000-suomalaista-pitkalle-sairauspoissaololle-vuonna-2023 [2] Rönkä, Sanna & Brummer-Korvenkontio, Henrikki & Gunnar, Teemu & Hakkarainen, Pekka & Kailanto, Sanna & Karjalainen, Karoliina & Kriikku, Pirkko & Kuussaari, Kristiina & Partanen, Airi (2020) Katsaus ajankohtaiseen huumetilanteeseen – Huumeiden käyttö ja haitat kasvaneet 2000-luvulla merkittävästi. Tutkimuksesta tiiviisti 33/2020. Helsinki. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/handle/10024/140711 Huoltoriidoilla on monia negatiivisia vaikutuksia lapseen, eivätkä vanhemmat pysty aina huoltoriidan keskellä suojaamaan lasta näiltä negatiivisilta vaikutuksilta. Pro gradu -tutkielmassani tutkin lapsen etua sekä arkea vanhempien välisessä huoltoriidassa. Tutkielman keskeisenä tavoitteena oli pyrkiä selvittämään sitä, minkälaisia ilmiöitä lapsen etuun liittyy huoltoriitatilanteissa ja sitä, miten lapsen etu tilanteissa toteutuu. Tutkimusaineistona toimivat hovioikeuden huolto-oikeudenkäynneistä syntyneet päätökset. Tutkimusaineisto koostui yhdestätoista tapauksesta, joissa hovioikeus on antanut päätöksen lapsen huollosta, tapaamisesta tai asumisesta. Jokaisessa aineiston tapauksessa tuomioistuin oli pyytänyt sosiaalitoimelta olosuhdeselvitystä perheen tilanteesta. Aineiston analyysissä käytin teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksen viitekehyksinä toimivat käsitteet lapsen arki sekä lapsen etu. Lapsen edun merkitys huoltoriidoissa Vanhemmilla saattaa olla huoltoriidan seurauksena vaikea hahmottaa lapsen etua omista motiiveista sekä tavoitteista. Vanhemmilla saattaa olla myös keskenään erilaiset käsitykset siitä, mikä on lapsen edun mukaista [1]. Sen vuoksi on tärkeää, että oikeusjärjestelmässä pyritään viimeistään ratkaisemaan vanhempien välistä kiistaa lapsen edun mukaisella tavalla. Tutkimuksen tulosten perusteella hovioikeus arvioi jokaisessa tapauksessa lapsen etua ja se näyttäytyikin haastavalta ja monisyiseltä prosessilta. Lapsen edun arvioinnista on kuitenkin esitetty myös kritiikkiä, koska lapsen etuun viittaaminen päätöstä tehdessä saattaa luoda vaikutelman siitä, että lapsen etua on arvioitu perusteellisesti, vaikka näin ei todellisuudessa olisi [2]. Tämän vuoksi tutkimustulosten perusteella näyttäytyy tärkeälle, että viranomaiset pyrkivät läpinäkyvästi kuvaamaan niitä asioita, joiden perusteella lapsen edun mukaiseen ratkaisuun on päädytty ja miten sitä on arvioitu. Lapsen osallisuuden toteutuminen Lapsen osallistumisoikeudella on vahva yhteys lapsen etuun. Lapsen osallisuuden toteutumisesta vastaavat ensikädessä huoltajat [3]. Huoltoriidoissa, joissa vanhemmat ovat vireyttäneet asian tuomioistuimen käsiteltäväksi on tärkeää, että myös viranomaistoiminnassa toteutetaan lapsen osallisuusoikeutta. Lapsen osallisuusoikeuden kannalta tutkimustulokset antoivat surullisen kuvan. Tutkimustulosten perusteella kaikkien lasten näkemyksiä tai ajatuksia ei ollut kuultu huoltoriitaprosessin aikana, vaikka jokaisen perheen kohdalla tuomioistuin oli pyytänyt sosiaalitoimen tekemää olosuhdeselvitystä. Lapsen osallisuusoikeuksien kannalta tulos oli huolestuttava. Lapsen osallisuusoikeus kuuluu perusihmisoikeuksiin ja on tärkeää, että lasta osallistetaan omassa asiassaan. Myöskään tuomioistuimen päätöstä ei voi pitää lähtökohtaisesti lapsen oikeuksien viitoittamalla tavalla lapsen edun mukaisena, mikäli lasta ei olla kuultu [4]. On kuitenkin esitetty näkemyksiä myös lapsen suojelun tarpeesta vanhempien välisessä huoltoriidassa. Osallisuusoikeuden sekä suojelun tarpeen yhtäaikaista toteutumista on pidetty haastavana. Lapsen osallistumisoikeuden toteuttaminen vaatiikin todellista suojelun tarvetta. Viranomaisten tulisi tätä dilemmaa ratkaistessaan pyrkiä todelliseen läpinäkyvyyteen ja tarkkaan lapsen edun harkintaan, jotta sekä suojelua että osallistumisoikeutta voitaisiin toteuttaa yhtäaikaisesti. [3.] Huoltoriidoista tarvitaan lisää tutkimustietoa Huoltoriidassa elävät lapset saattavat kärsiä tutkimustulosten perusteella muun muassa lojaliteettiristiriidasta, erilaisista psyykkisistä ja fyysisistä oireista, kouluhankaluuksista sekä vanhempien omien pelkotilojen liitännäisvaikutuksista. Lisäksi tutkimustulosten perusteella lapsilla esiintyi muutoksia elinpiirissä, kuten muutoksia asuinpaikassa ja huoltajuussuhteissa. Kaikkein hankalimmassa asemassa tutkimustulosten perusteella näyttäytyivät olevan vaikea-asteisissa huoltoriidoissa elävät lapset. Vaikea-asteisten huoltoriitojen kuormittavuutta perheille ja lapsille lisää se, että niihin näyttäytyy olevan vaikea saada apua. Yhteiskunnan palvelujärjestelmä on tällä hetkellä keskittynyt niin kutsuttuihin lievempiin huoltoriitoihin. Lapsia sekä perheitä myös siirrellään palveluista toisiin ja perheellä saattaa olla samanaikaisesti useita eri palveluita käynnissä. [5.] Huoltoriidoista tarvitaankin lisää tutkimusta, jotta toimivia palvelupolkuja voidaan kehittää myös vaikeisiin huoltoriitatilanteisiin. Pelkkä oikeuden päätös ei ratkaise vanhempien syvään juurtunutta konfliktia, jonka vuoksi toimivia palveluita tarvitaan. Sandra Huhdankoski
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu pro gradu tutkielmaan ”Lapsen etu ja arki vanhempien välisessä huoltoriidassa”. Tutkielman ohjaajana toimi Tarja Orjasniemi. Lähteet: [1] Kroneld, L. & Välilä, M. (2021). Avustajan rooli huoltoriidassa. Teoksessa Vaitomaa, J., Muukkonen, T. Rautio, S. Vaativan erotyön käsikirja. Ensi- ja turvakotien liitto. [2] Pösö, T. (2012, 75–76). Lapsen etu, oikeudet ja näkökulma moraalisina kannanottoina. Teoksessa H. Forsberg & L. Autonen-Vaaraniemi (toim.), Kiistanalainen perhe, moraalinen järkeily ja sosiaalityö (s.75–97). Tampere: Vastapaino. [3] Toivonen, V. & Pollari. K. (2021, 81–82, 85–56). Hyvä hoito ja kasvatus osana lapsen huoltoa. Teoksessa Hakalehto, S., & Toivonen, V. Lapsen oikeudet perheessä. Kauppakamari. [4] Hakalento, S. & Toivonen, V. (2021, 58–59). Johdatus lapsen oikeuksiin perheessä. Teoksessa Hakalehto, S., & Toivonen, V. Lapsen oikeudet perheessä. Kauppakamari. [5] Vaitomaa, J. (2021, 38, 41). Eronnaiden vanhempien ja lapsen palvelupolku. Teoksessa Vaitomaa, J., Muukkonen, T. Rautio, S. Vaativan erotyön käsikirja. Ensi- ja turvakotien liitto.  Kuva: Pixabay.com ”…luottamus on kaiken ydin, tai sillai että siinäkin ehkä se pidemmän ajan seuraaminen tavallaan rakentaa sitä, tai pitäisi rakentaa.” Edellä oleva lastensuojelun kokemusasiantuntijan esille nostama asia kuvastaa hyvin lastensuojelun sosiaalityön perusedellytystä. Jotta voimme ihmisinä saada kokemuksen luottamuksellisesta suhteesta, tarvitsemme usein aikaa tutustuaksemme toisiimme. Mielenkiintoni asiakkaan ja sosiaalityöntekijän vuorovaikutussuhteen syntymiseen perustuu omiin kokemuksiini ja havaintoihini toimiessani lastensuojelun sosiaalityöntekijänä. Työskentelin lastensuojelutyössä muutaman vuoden ajan ja pohdin usein sitä, kuinka erilaisia me sosiaalityöntekijät olemme. Tämä erilaisuus ei voi olla vaikuttamatta asiakastyöhön vuorovaikutustilanteissa. On tärkeätä, että sosiaalialalla työskentelevät ihmiset ovat tietoisia, minkälaista asiakassuhdetta ja vuorovaikutusta asiakkaat toivovat ja minkälaista kohtaamista he arvostavat. Sosiaalityöhön liittyy eettisiä arvoja ja hyviä käytänteitä, joita työntekijöiltä odotetaan. Työn rutinoituessa käytänteet saattavat unohtua, tai niitä voi olla mahdotonta noudattaa kiireen keskellä. Sen vuoksi työyhteisöissä olisi hyvä pysähtyä toisinaan miettimään omia ja työyhteisön työtapoja ja -käytänteitä. Pro gradu- tutkielmassani halusin selvittää, mitä asioita lastensuojelun kokemusasiantuntijat nostavat esille keskustellessaan ja pohtiessaan asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välistä vuorovaikutusta. Tutkimukseni lähtökohtina olivat suhdeperusteisuus asiakastyössä ja asiakassuhteen muodostuminen sosiaalityössä. Tutkimukseni aineistona oli vuosina 2021–2022 toteutettu Lastensuojelu lapsen etuna -tutkimushanke [1], jonka tavoitteena oli selvittää lapsen tilanteeseen liittyvää tietoa, tulkintoja ja ymmärrystä lastensuojelutarvetta arvioitaessa. Asiakassuhteen syntyminen Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän suhde muodostuu, kun kohtaamisessa toteutuu tasavertaisuus. Hyvä kohtaaminen edellyttää yhteistä kieltä ja tunnetta siitä, että molemmat osapuolet ovat tulleet kuulluiksi ja ymmärretyiksi. On tärkeätä kertoa ja puhua asioista selkeästi. Kun itsestäänselvyydet konkretisoidaan ja avataan, asiakkaan ja työntekijän välinen luottamus vahvistuu. [2] Vuorovaikutus asiakassuhteessa Työntekijän rauhallinen, ihmisen ja tilanteen huomioiva, asiallinen ja ystävällinen työskentely lisää asiakkaan luottamusta ja auttaa selkeyttämään ajattelua. Haastavissa ja yllättävissä elämäntilanteissa sosiaalityöntekijän on hyvä kiinnittää huomiota antamansa tiedon ymmärrettävyyteen sekä ilmaisutapaan. Tieto siitä, että asiakas voi tarvittaessa olla yhteydessä ammattilaiseen, auttaa usein eteenpäin. On tärkeätä, että vastataan asiakkaan kysymyksiin ja tiedotetaan asioista, myös niistä asioista, joista asiakas ei välttämättä osaa edes kysyä. [3] Asiakkaan erilaiset ja moninaiset näkökulmat yhdistyvät sosiaalityöntekijän ammatilliseen osaamiseen ja näkökulmiin ja tällä tavoin mahdollistetaan aito vuoropuhelu, jonka kautta syntyy uudenlaista ymmärrystä ja mahdollisia auttamistoimia [4]. Tutkimuksen tuloksia Pro gradu- tutkielmani tulosten mukaan asiakkaan ja sosiaalityöntekijän yhteistyön onnistumisen edellytyksiä ovat hyvän asiakassuhteen luominen sekä toimiva keskinäinen vuorovaikutus. Asiakassuhdetta luotaessa kokemusasiantuntijat näkivät tärkeäksi sen, että asiakas kohdataan aidosti ja sosiaalityöntekijällä on taito lukea ihmistä. On tärkeätä huomioida jokainen asiakas yksilöllisesti. Lisäksi on tärkeätä, että asiakasta kuullaan ja kohtaamisessa luodaan turvallinen tila. Vuorovaikutussuhteen luomisessa ja ylläpitämisessä lastensuojelun kokemusasiantuntijat näkivät merkityksellisinä asioina molemminpuolisen luottamuksen, läsnäolon asiakastilanteessa, asiakkaan ymmärtämisen sekä asiakkaan osallisuuden mahdollistamisen. Toisen ihmisen kohtaaminen ja näkeminen on sosiaalityön ydintehtävä. Jokainen kohtaaminen jättää jonkinlaisen muiston ja kokemuksen. Aina kaikki kohtaamiset eivät ole täydellisiä. Tärkeintä on kuitenkin pyrkiä pysähtymään ja olemaan läsnä hetkessä. Kuten eräs kokemusasiantuntija asian tiivisti: ”Kyllä kohtaaminen pitää olla semmoinen, että sä oikeasti pysähdyt siihen hetkeen ja kuuntelet asiakasta…” Taina Helmejoki
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”Suhdeperusteinen työote lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja asiakkaan vuorovaikutuksen toimintamallina”. Tutkielman ohjaajana toimi Liisa Hokkanen. Lähteet [1] Pösö, Tarja (2022) Lastensuojelu lapsen etuna tutkimushanke (ETU), haastattelut 2021–2022. [2] Kivistö-Pyhtilä, Tuula & Hoppania, Eeva-Leena & Kallio, Mari & Kivioja, Annukka & Korkala, Mirja & Korpela, Marlene & Kuusela, Tanja & Niemi-Weckström, Anu & Lehto, Maija-Leena & Savolainen, Noora (2017) Kokemusasiantuntijuus lastensuojelun kehittämisessä. Teoksessa Pohjola Anneli, Kairala Maarit, Lyly Hannu & Niskala Asta (toim.) Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Vastapaino. Tampere, 222–244. [3] Filppa, Virpi & Hietanen, Suvi (toim.) Hedemäki, Tuija & Kokkonen, Tuula & Malinen, Jaana & Niskala, Asta & Näkkäläjärvi, Anne & Ruotsala, Pauli (2013) Sosiaali- ja terveyspalveluiden viidakossa – Yhdessä oppien, yhteisesti kehittäen. Teoksessa Laitinen Merja & Niskala Asta (toim.) Asiakkaat toimijoina sosiaalityössä. Vastapaino. Tampere, 459–478. [4] Poikela, Ritva (2010) Asiakassuunnitelma asiakaslähtöistä auttamista tavoitteellistamassa. Kohteen rakentumisen moniääninen menetelmä. Väitöstutkimus. Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2010:5. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-6652-8 Maaseudun tulevaisuus Nuorten tulevaisuus Maaseudun nuoret Maaseutu Tulevaisuus Nuoret Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, että mitä maaseutu todella on? Oletko koskaan pohtinut, mitä maaseudun nuorilta voisi oppia? Nämä kysymykset ovat johtaneet minut tarkastelemaan maaseutua ennen kaikkea sosiaalisena ympäristönä. Pro gradu- tutkielmassani tarkastelin maaseudun nuorten sosiaalisia suhteita voimavarojen näkökulmasta. Tutkielmassa määrittelin nuorten kokemuksen omista voimavaroistaan resilienssinä, eli kykynä selvitä vastoinkäymisistä. Tavoitteenani oli tarkastella sitä, miten nuorten sosiaaliset suhteet näyttäytyvät suhteessa heidän resilienssiinsä. Tarkoituksena oli saada tietoa myös siitä, miten maaseudun sosiaalisia verkostoja tarkastelemalla voidaan oppia lisää meistä ihmisistä. Tulevaisuuden kokeminen Tutkimuksessa havaittiin, että nuorten kokemukset tulevaisuudesta ja omista voimavaroista ovat yhteydessä toisiinsa. Samaten kokemus voimavaroista, tyytyväisyys ihmissuhteisiin sekä kuuluvuuden tunne kietoutuivat aineistossa yhteen. Voimavaransa vahvimpana kokevat nuoret kokevat vahvimmin voivansa pyytää apua läheisiltään vaikeissa tilanteissa ja he myös haluavat todennäköisimmin kertoa läheisilleen elämänsä iloisista asioista. Kuuluvuuden tunne etenkin sellaisiin yhteisöihin, joita ei itse valita, tukee nuorten kokemusta vahvoista voimavaroista. Kuuluvuuden tunteella suhteessa perheeseen ja kouluyhteisöön on vahvempi vaikutus kuin esimerkiksi kuuluvuuden kokemisella suhteessa ystäväpiiriin. Tutkimuksessa perheen merkitys nuorten voimavaroille korostui, vaikka nuorista puhuttaessa keskitytäänkin usein nuorten vapaa-aikaan ja perheestä itsenäistymiseen. Tutkimuksen valossa vahvempina koetut voimavarat näyttävät vahvistavan nuorten uskoa tulevaisuuteen. Voimavaransa vahvempana kokevat nuoret kokevat tulevaisuuden kaikista myönteisimpänä. Voidaan siis sanoa, että nuorten sosiaalisia suhteita tukemalla voidaan tukea nuorten voimavaroja ja jaksamista. Maaseutu sosiaalisena ympäristönä Maaseutu ymmärretään usein kaupungin vastakohtana ja maaseutu onkin fyysisesti erilainen ympäristö kuin kaupunki. Erot maaseudun ja kaupungin välillä eivät kuitenkaan koske vain fyysistä ympäristöä. Opintoni ja kokemukseni ovat ohjanneet minut tarkastelemaan maaseutua erityisesti sosiaalisesta näkökulmasta. Maaseutualueet pitävät sisällään sosiaalisia verkostoja, joihin kuuluminen ja joissa toimiminen on tärkeää maaseudun asukkaille. Maaseudun ja kaupungin sosiaaliset verkostot vaikuttavat poikkeavan toisistaan. Maaseudulla yksittäisten ihmisten merkitys korostuu ja lyhyilläkin kohtaamisilla muiden ihmisten kanssa voi myöhemmin olla suuri merkitys. Maaseudulla ihmisiä on vähemmän kuin kaupungissa ja siten on todennäköistä, että samoihin ihmisiin törmää myöhemminkin muissa yhteyksissä. Maaseudulla sosiaaliset verkostot ovat siten näkyvämpiä ja yksittäisten ihmisten merkitys oman sosiaalisen verkoston toiminnan kannalta voi olla hyvinkin suuri. Tämä voi luoda tunnetta vahvasta kuulumisesta ja vastuusta, mutta myös kielteiset kokemukset voivat olla vahvempia, jos yksilön suhteissa yhteisöön on haasteita. Vahvat sosiaaliset suhteet tarkoittavat maaseudulla myös sitä, että puutteet palvelutarjonnassa tai haasteet fyysisessä ympäristössä eivät rajoita ihmisten elämää niin vahvasti kuin voitaisiin ajatella. Herää ajatus siitä, että sosiaalisuus lisää yhteisön jäsenten resilienssiä. Samalla herää kysymys siitä, että voitaisiinko maaseudun toimintatavoista oppia jotain, josta hyötyisivät kaikki? Aiemmin todettiin, että maaseudun nuoret saavat sosiaalisista suhteista tukea voimavaroilleen ja uskoa tulevaisuuteen. Voitaisiinko maaseudun nuorilta ja maaseudun sosiaalisesta ympäristöstä oppia, että vahvempi yhteisöllisyys on tavoittelemisen arvoinen asia? Saija Fingerroos
Sosiaalityön opiskelija Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin Yliopisto Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan Maaseudun nuorten sosiaaliset suhteet ja voimavarat. Tutkielman ohjaajana toimivat Sanna Hautala ja Marianne Silén. Ikääntymisen haavoittuvaisuus syrjäytymisessä Ikääntyessä tapahtuva syrjäytyminen on erilainen prosessi kuin nuoremman väestön syrjäytyminen. Vaikeudet ihmissuhteissa, taloudelliset ongelmat voivat olla ikääntyneille haastavampia korjata, sillä ikääntyessä voimavarat ja toimintakyky parantaa tilannetta voivat vähentyä. Ikääntyneet ovat alttiimpia syrjäytymiselle ja haavoittuvaisempia syrjäytymisen vaikutuksille. Tämä johtuu ikään liittyvän toimintakyvyn ja terveydentilan muutoksista, sosiaalisten suhteiden kaventumisesta ja siitä, että mahdollisuudet ansaita lisätuloja heikkenevät. Syrjäytymisen vaikutukset vahvistuvat, kun ikääntyminen tuo mukanaan haavoittuvuuksia, huono-osaisuudet kumuloituvat ja resurssit sekä vaikutusmahdollisuudet niukkenevat. Syrjäytymistä voidaan tarkastella viidellä ulottuvuudella taloudellinen syrjäytyminen, sosiaalisista suhteista syrjäytyminen, palveluista syrjäytyminen, yhteisöistä syrjäytyminen ja kansalaisuudesta syrjäytyminen. Taloudellinen syrjäytyminen on tilanne, jossa ihmisen tulot eivät riitä ihmisarvoiseen elämään. Köyhyyden vaikutukset ihmiseen vanhuudessa ovat voimakkaampia kuin nuorempana, koska silloin kognitiivisen ja fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen lisää köyhyydestä aiheutuvia sosiaalisia vaikeuksia. Sosiaalisista suhteista syrjäytyminen tarkoittaa tilannetta, jossa ihmisellä ei ole merkityksellisiä ja läheisiä sosiaalisia suhteita, verkostoja eikä mahdollisuutta saada sosiaalista tukea. Yksin oleminen ja kokemus yksinäisyydestä vaikuttaa haitallisesti ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Palveluista syrjäytyminen on yhteydessä palveluiden järjestämisen tapaan, palveluiden saavutettavuuteen, palveluiden kustannuksiin ja siihen, etteivät ikääntyneet pääse vaikuttamaan itseään koskeviin palveluihin. Vaikeakulkuiset ympäristöt, pitkät välimatkat, esteelliset rakennukset syrjäyttävät ikääntyneet lähiympäristönsä yhteisöstä. Palvelujen siirtyminen pois keskustasta ja lähiöistä isoihin peltomarketteihin ja keskittymiin tai hyvinvointialueilla syrjäseutujen palvelujen keskittäminen kaupunkeihin vaikuttavat suoraan ikääntyneiden arkeen, palvelujen saatavuuteen ja ikääntyneiden osallisuuteen yhteisöissä. Kansalaisuudesta syrjäytyminen kaventaa ikääntyneiden ihmisten vaikuttamismahdollisuuksia, ja samalla ikääntyneiden näkökulma jää huomioimatta. Kansalaisuudesta syrjäytyminen voi olla syrjään jäämistä kansalaistoiminnasta, poliittisesta vaikuttamisesta ja vapaaehtoistoiminnasta yhteisöissä. Kansalaisuudesta syrjäytymiseen liittyy erityisesti ageismi eli ikäsyrjintä. Sosiaalihuoltolain mukainen avustajapalvelu käytännössä Avustajapalvelu on sosiaalisen kuntoutuksen palvelu, jolla pyritään ennaltaehkäisemään raskaampien palveluiden piiriin siirtymistä. Palvelun tavoitteena on tukea asiakkaan kotona asumista sekä omatoimisuutta ja ennaltaehkäistä toimintakyvyn heikkenemistä siten, että asiakkaalla on mahdollisuus avustettuna hoitaa esimerkiksi kodin ulkopuolelle suuntautuvia asioita. Palvelun sisältö voi olla ohjaamista ja avustamista päivittäisissä toimissa, palveluihin osallistumisessa, sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä kotona ja kodin ulkopuolella. Avustajapalvelu ei ole asiakkaan puolesta tekemistä, hoitoa tai hoivaa, vaan asiakkaan tukemista mahdollisimman itsenäiseen suoriutumiseen. Avustajapalvelun tehtävät ja tavoitteet vaihtelevat laajasti. Avustaja voi auttaa sosiaalietuuksien hakemisessa, hakea toimeentulotukihakemuksen liitteitä ja toimittaa niitä Kelalle, laittaa laskuja maksukuoriin ja toimittaa niitä postiin, huolehtia kodin siisteydestä, pyykkihuollosta ja ruoanlaitosta yhdessä asiakkaan kanssa, toimia saattajana terveydenhuollossa, auttaa kauppa-asioinnissa ja kodin ulkopuolella asioinnissa sekä käydä erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa asiakkaan tukena. Asiakkaat ovat voineet kokea yksinäisyyttä ja olla eristäytyneitä kotiin. Heillä ei välttämättä ole verkostoa ympärillään, ja he kaipaavat sosiaalisia kontakteja arkeensa. Avustajapalvelu ehkäisemässä ikääntyneen syrjäytymistä Avustajapalvelu pureutuu syrjäytymisen ehkäisemiseen kokonaisvaltaisesti asiakkaan yksilöllisen palveluntarpeen mukaisesti ja ehkäisee kaikkia aiemmin mainittuja syrjäytymisen ulottuvuuksia. Avustajapalvelu lieventää iäkkäiden yksinäisyyttä tuomalla arkeen säännöllisen sosiaalisen kontaktin, jonka tarkoituksena ei ole fyysisen hoivan antaminen. Avustajapalvelu voi ehkäistä ikääntyneen velkaantumista huolehtimalla, että laskut menevät maksuun, ja auttamalla sosiaalietuuksien hakemisessa. Myös palveluihin osallistuminen mahdollistuu avustajapalvelun tuella, kun asiakkaan oma toimintakyky on heikentynyt. Kokonaisuutena palvelu vahvistaa ikääntyneen asiakkaan kuulumista ympäröivään yhteisöön ja ikääntyneen asiakkaan kansalaisuutta. Avustajapalvelu mahdollistaa ikääntyneen asiakkaan liikkumisen ja toimimisen kodin ulkopuolella, vaikka asiakkaan toimintakyky olisi heikentynyt. Sonja Luvijoki
Sosiaalityön opiskelija Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan: ”Sitä tukea ja sitä turvaa mä siinä hain” Gerontologisen sosiaalityön asiakkaiden kokemuksia avustajapalvelusta syrjäytymisen ehkäisemisessä. Tutkielman ohjaajana toimi Tarja Orjasniemi. Lisälukemista Topo, P., Tiilikainen, E., & Seppänen, M. (2021). Vanhuusiän syrjäytyminen pähkinänkuoressa – tuloksia ja politiikkasuosituksia ROSEnetistä. https://doi.org/10.23989/gerontologia.102504 Rossi, E & Valokivi, H 2018: Ikääntyneiden sosiaalinen kuntoutus. Teoksessa Sosiaalinen kuntoutuksessa. Lind, Jari & Härkäpää, Kristiina & Kostamo-Pääkkö, Kaisa (toim.). Lapin yliopistopaino. Rovaniemi,149–173. |
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
RSS Feed
