Moniammatillinen ohjausryhmä tarjoaa apua ohjaamalla toimintaa tai antamalla ohjausta siihen. Ohjaus voi toteutua monella eri tapaa ja yhteistyön perustehtävä määrittää sen sisältöä. Toiminnan suunnitelmallisuus korostaa sitä, että se toteutuu tarpeenmukaisesti ja hyödyntäen kaikkia osapuolia.
Pro gradu -tutkimukseni käsittelee moniammatillista ohjausryhmää ja sen toimintaa Via Vis -Väkivaltatyön hankkeessa. Hankkeen perustehtävänä oli tuottaa hoidollisia palveluita ja kehittää kodin ulkopuolista väkivaltatyötä Oulun seudun alueella. Toiminta aloitti vuonna 2012 määräaikaisella rahoituksella. Nykyään toiminta on saanut pysyvän rahoituksen Raha-automaattiyhdistykseltä. Tutkimuksessa lähestyttiin ohjausryhmää sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta, jossa ilmiön merkitys muodostuu sosiaalisesti ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tulokset saatiin esille etnografisen tutkimussuuntauksen avulla, jossa on olennaista kerätä aineisto monen eri menetelmän avulla. Tutkimusaineisto koostui kahdesta havainnointitilanteesta, ohjausryhmän jäsenten haastatteluista ja hankkeen kirjallisista asiakirjoista. Seuraavat tutkimustulokset voi myös yhdistää muihin ryhmätilanteisiin ja konteksteihin. RYHMÄN PERUSTAMINEN Ohjausryhmätyöskentelyssä on neljä vaihetta; suunnittelu, kokoonpanon muodostaminen, toiminta ja arviointi. Suunnittelu määrittyy hyvin tärkeäksi vaiheeksi, koska se antaa koko yhteistyöprosessille perustan ja suunnan. Yhteistyökokoonpanon suunnittelu voi tapahtua sosiaalisesti, jolloin ryhmän perustaja konsultoi muita asiantuntijoita saadakseen uusia näkökulmia päätöksentekoon. Sosiaalinen konteksti vaikuttaa suhteiden luomiseen ja kokoonpanojen muodostumiseen. Tutkimuksen mukaan yhteistyökokoonpanon rakentumiseen vaikuttavat sen mikro- ja makrotasot. Mikrotaso käsittää lähiympäristöä ja makrotaso kauempaa ympäristöä. Mikrotasona on yleensä organisaatio, johon yhteistyöryhmä perustetaan. Silloin yhteistoimintaan vaikuttavat organisaation perustehtävä, toimintalinjaukset ja tavoitteet. Makrotason kontekstina on maantieteellinen toimintaympäristö, jossa yhteistyöryhmä toimii. Se voi vaikuttaa ryhmäkokoonpanoon siten, että määrittää saatavilla olevia jäseniä. Yhteistyöryhmä perustetaan yleensä johonkin tarkoitukseen. Suunnitteluvaiheessa tarkastellaan eri mahdollisuuksia toteuttaa yhteistoimintaa. Silloin toiminta kannattaa rakentaa sen perusteella, mikä on tärkeää sillä hetkellä. Sillä on vaikutusta koko toiminnan muodostumiseen muun muassa perustehtävän, toimintalinjausten ja tavoitteiden määrittämiseen. Ryhmää rakentaessa on hyvä huomioida myös käytettävissä olevat resurssit, koska ne määrittelevät toiminnan toteutusta tietyissä raameissa. Esimerkiksi määräaikainen toiminta-aika antaa tarkan ajan yhteistyön toteuttamiseen. Yhteistyössä on olennaista, että se tuottaa hyötysuhteita. Tutkimustulosten mukaan tavoitteet määrittävät yhteistoiminnan hyödyllisyyttä. Suunnitteluvaiheessa on hyvä arvioida ryhmän rakenteellisia tekijöitä ja jäsenten merkitystä yhteistyössä. Ryhmäkoko vaikuttaa suoranaisesti yhteistyön tekemiseen ja asiantuntijoiden väliseen vuorovaikutukseen. Tutkimustulosten mukaan sopiva ryhmäkoko määrittyy yhteistyökokoonpanon perustehtävän kautta. Suurikokoinen ryhmä on kannattava silloin, kun tavoitteena on rakentaa verkostoa, saada monialaisia näkökulmia, parantaa palveluiden tuottamista, markkinoimista ja integroimista. Sen sijaan pienen ryhmän vahvuus on tiiviissä ja syvällisessä vuorovaikutuksessa, joka sopii hyvin kehittämistyöhön. Suunnitteluvaiheessa arvioidaan organisaatioiden ja niiden asiantuntijoiden merkitystä kokoonpanossa. Arviointiprosessi toteutuu organisaatio- ja henkilöanalysoinnin avulla. Organisaatioanalyysissa kohteena on organisaatio ja sen toimintaympäristö. Sen sijaan henkilöanalysoinnissa arvioidaan yksittäisten asiantuntijoiden ja heidän ominaisuuksien merkitystä yhteistyössä. Suhteiden sopivuudessa tarkastellaan yhtäläisyyksiä, voimavaroja, heikkouksia, mahdollisuuksia ja hyötysuhteita. Ohjausryhmätyöskentely muodostuu ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Voimassaolevat suhteet tukevat yhteistyökokoonpanon rakentumista ja yhteistyön tekemistä siinä. Silloin jäsenten välillä on muodostunut luottamusta, yhteishenkeä, vakiintuneita toimintatapoja ja rutiineja. Voimassaolevat suhteet tukevat jäsenten rekrytointia, koska ryhmän perustajalle on muodostunut mielikuva jäsenistä ja heidän vahvuuksistaan. Asiantuntijan osaamisella, motivaatiolla, persoonalla ja asemalla on vaikutusta yhteistyön toteutumiseen ja toiminnasta esille nousseisiin hyötysuhteisiin. Asiantuntijan osaaminen määrittää sitä, minkälaista tietoa hän välittää ryhmässä. Sillä on suoranainen merkitys ryhmän tiedontuottamisprosessin. Asiantuntijalla pitäisi olla tarvittava ja oikeanlainen osaaminen ryhmätoimintaa varten. Motivaatio vaikuttaa asiantuntijan sitoutumiseen ja hänen aktiivisuuteen ryhmässä. Siinä tulee esille, millä tavalla asiantuntija on kiinnostunut yhteistyön tekemisestä tietyn aiheen tiimoilta ja tietyssä kontekstissa. Persoonalla on merkitystä siihen, millä tavalla asiantuntija toimii sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa muiden ihmisten kanssa. Yksittäisen ihmisen persoona voi vaikuttaa koko yhteistyökokoonpanon toimivuuteen ja siihen, millä tavalla kehittämisideoita saadaan toteutettavaksi käytännön työhön. Asema vaikuttaa henkilön ryhmätyöskentelyyn sekä sen sisällä että ulkopuolella. Asiantuntijalle on määritellyt tarkat työtehtävät organisaatiossa. Hän edustaa ryhmässä omaa organisaatiotaan niiden vastuualueiden perusteella, mitkä on hänelle annettu. Tutkimuksessa nostetaan erityisesti esille esimiehen ja perustyöntekijän kahtiajako. Edellä mainituissa työstatuksissa on toisistaan poikkeavat merkitykset ryhmään tuottamansa tiedon sisällössä, sen välittämisessä ja kehittämisideoiden käyttöönotossa. Esimies on hyvä valinta kokoonpanoon, kun yhteistyöllä pyritään vaikuttamaan organisaation rakenteisiin. Sen sijaan perustyöntekijä on hyvä jäsen kehittämisryhmissä, koska hän pystyy tuomaan esille ilmiön todellista sisältöä ja sen luonnetta. OHJAUSTA RYHMÄSSÄ Tutkimuksen mukaan ohjauksella on viisi ilmenemistapaa; tuen antaminen, tiedon välittäminen ja tuottaminen, ongelmanratkaiseminen, varmuuden lisääminen ja uskottavuuden luominen sekä evaluaation toteuttaminen. Ohjausryhmän merkitys korostuu tuen antamisena. Se on muodoltaan konsultoivaa ja sitä annetaan senhetkiseen tilanteeseen. Se on sekä sanallista ohjausta että hiljaista läsnäoloa. Asiantuntijat antavat tukea olemalla mukana ryhmätapaamisissa, vaikka he eivät olisikaan aktiivisesti mukana keskusteluissa. Tutkimustulosten mukaan tuki määrittyy sisältönsä perusteella yleiseksi tai strategiseksi tueksi. Tuen määrittäminen tarkempaan käsitteeseen antaa suunnan ohjauksen toteutumiselle. Yleinen tuki on yleisiin asioihin annettavaa ohjausta ja neuvontaa. Siinä on olennaista vain tiedonvaihto. Strateginen tuki poikkeaa yleisestä tuesta siten, että se on suunnitelmallista toimintaa. Siinä on yleensä jokin tavoite, mihin pyritään. Ohjausryhmä toimii tiedon välittämisen ja sen tuottamisen paikkana. Ryhmässä asiantuntijat välittävät osaamista, henkilökohtaisia oivalluksia, kokemuksia, havaintoja, ammatillisia ja henkilökohtaisia näkökulmia sekä tieteellisiä asiakokonaisuuksia. Karttunen otti tutkimuksessaan esille kokemusperäisen ja faktaperäisen tiedon, jotka määrittävät tiedon sisältöä. Kokemusperäiselle tiedolle on ominaista se, että se on muodostunut henkilökohtaisen kokemuksen välityksellä. Jos ryhmään halutaan saada asiantuntijalta kokemusperäistä tietoa, hänen osallistuminen on välttämätöntä. Faktaperäisessä tiedossa voi olla tiedonvälittäjänä kuka tahansa. Sille on ominaista suhteellisen vakiintunut sisältö ja muoto. Se voi olla muodostunut sosiaalisen hyväksynnän, tieteellisesti todetun tai toistuvan toiminnan kautta. Tiedon tuottamisessa asiantuntijat yhdistävät eri tietokokonaisuudet yhteen. Se voi tapahtua tarkastelun, vertaamisen ja niiden analysoimisen avulla. Tilanteessa voi muodostua uutta tietoa, luovia ratkaisuja ja innovaatioita. Moniammatillinen ryhmä on voimavarana tiedontuottamisessa, koska silloin ihmisten erilaisuus antaa paremmat mahdollisuudet uuden tiedon luomiseen. Ohjausryhmässä käsitellään ja ratkaistaan ongelmia yhdessä. Ryhmä antaa paremmat mahdollisuudet ongelmallisen tilanteen ratkaisuun, koska silloin asiantuntijoiden eri näkökulmat antavat enemmän vaihtoehtoja muuttaa toiminnan kulkua. Tutkimuksen mukaan ongelmanratkaisua voi tehdä ennaltaehkäisevästi ja korjaavasti. Ennaltaehkäisevässä ongelmanratkaisuprosessissa kartoitetaan tilannetta kokonaisvaltaisesti etsimällä mahdollisia kompastuskiviä ja ongelmakohtia. Tilanteessa otetaan huomioon myös voimavarat ja mahdollisuudet. Korjaavassa toimenpiteessä on jo ongelma esille ja siihen puututaan yhteistyön avulla. Ohjausryhmän tarkoituksena on antaa varmuutta ja luoda uskottavuutta. Kummassakin on kyse toiminnan positiivisen kokemuksen vahvistamisesta ja luottamuksen lisäämisestä. Antaa varmuutta tarkoittaa sitä, että työntekijöille luodaan luottamusta oman työnsä merkityksestä ja sen tärkeydestä. Sen sijaan uskottavuudessa tavoitteena on vakuuttaa toiminnan ulkopuoliset ihmiset. Kummallakin on merkitystä toiminnan jatkuvuuteen. Työntekijöiden luottamuksen kokeminen vaikuttaa siihen, miten he suhtautuvat työhönsä ja miten he tekevät sitä. Sen sijaan uskottavuuden saamisessa taho voi saada konkreettisia hyötyjä kuten vakiintuneen paikan alueellisessa palvelujärjestelmässä tai jatkorahoituksen. Ohjausryhmässä toteutetaan evaluaatiota, jonka kohteena on usein yhteistyöryhmän perustava taho. Evaluaation tekeminen tarkoittaa sitä, että arvioidaan ja seurataan tahon toimintaan. Seuranta on aktiivista mukanaoloa, jolloin tiedetään tahon ajankohtainen tilanne. Arvioinnissa on kyse siitä, että asiantuntijat paneutuivat hankkeen toimintaan syvällisemmin ja tarkastelevat sen toteutumista eri näkökulmista. Silloin varmistetaan, että toiminta on oikeanlaista kuin sen oletetaan olevan. Moniammatillisessa ohjausryhmässä eri asiantuntijat kokoontuvat yhteisen asian tiimoilta. Kohtaamistilanne luo kytköksen eri toimijoiden välille ja yhdessä tekeminen vahvistaa suhdetta entisestään. Karttusen tutkimuksen mukaan ohjausryhmän merkitys korostuu suhteiden muodostajana ja niiden vahvistajana sekä jopa kokonaisen verkoston luojana. Asiantuntijat toimivat oman työpaikkansa edustajina sekä hankkeen ja organisaation välisenä yhdyshenkilönä. Ryhmään osallistuminen antaa asiantuntijoille vastuun tukea yhteistyön toteutumista sekä ryhmän sisällä että sen ulkopuolella. Mari Karttunen Kirjoitus pohjautuu hallintotieteen pro gradu -tutkielmaan: ”Onneksi ohjausryhmä perustettiin ja on olemassa” Etnografinen tutkimus moniammatillisesta ohjausryhmästä Via Vis –Väkivaltatyön hankkeessa Katso Lapin yliopiston opinnäytteet verkosta: http://lauda.ulapland.fi/ Lisää tietoa Via Vis –Väkivaltatyöstä Internet-sivulta: http://vuolleoulu.fi/hyvinvointi-ja-yhteistyo/toiminnot/via-vis-vakivaltatyo/ Yhteiskunnassamme on menossa suuria rakennemuutoksia ja puhutaan kärjistäen jopa hyvinvointivaltion tuhoutumisesta. Samalla voidaan kysyä, kuka näitä uudistuksia tekee, kenelle ja millä motiiveilla? Sosiaalityön tehtävänä on poistaa ja lievittää epäkohtia ja ongelmia yhteiskunnassamme. Sillä on merkittävä rooli yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tukemisessa, auttamisessa ja heidän asioidensa ajamisessa. Koemme sosiaalityön opiskelijoina, että sosiaalityö on merkittävää ja vastuullista työtä, jolla pyritään muuttamaan ihmisten elämää parempaan suuntaan. Siksi on tärkeää kysyä, kuka sosiaalityötä uudistaa.
Sosiaalityön rakenteet muutoksessa Julkinen sektori on murroksessa taloudellisten säästöpaineiden vuoksi. Vuosisadan suurimman rakenneuudistuksen eli SOTE:n myötä julkisen ja yksityisen sektorin välistä kuilua lähdetään kaventamaan. Tämän uudistuksen seurauksena sosiaalityön tehtävä ja työnkuva tulevat muuttumaan ja meille opiskelijoina onkin herännyt huoli sosiaalityön tulevaisuudesta. Kenelläkään ei tunnu olevan kokonaisvaltaista ja jäsentynyttä näkemystä siitä, mitä on tulevaisuuden sosiaalityö kunnassa ja maakunnassa uudistuksen jälkeen. Me opiskelijoina ja tulevina sosiaalityöntekijöinä pohdimme sitä, millaiselle työkentälle olemme valmistumassa ja onko meille ylipäätänsä töitä tulevaisuudessa? Yksi iso uudistus tapahtui jo tämän vuoden alussa toimeentulotuen perusosan myöntämisen siirtyessä kuntien sosiaalitoimistoista Kelaan. Nyt olemme lukeneet huolestuttavia uutisia sosiaalityön ja Kelan yhteisistä asiakkaista, jotka odottavat ilman ruokaa ja lääkkeitä myöhästyneitä toimeentulotukipäätöksiä jopa häätöuhan alla. Siitäkin huolimatta on ehdotettu, että Kela voisi ottaa hoitaakseen myös toimeentulotuen harkinnanvaraisen osan, joka nyt vielä toistaiseksi on jäänyt kuntien vastuulle. Sosiaalityöntekijöiden kesken on maalailtu uhkakuvia siitä, kuinka sosiaalityöstä kunnissa on pian jäljellä vain lastensuojelutyö. Mitä tässä historiallisessa uudistuksessa tapahtuu esimerkiksi ennaltaehkäisevälle sosiaalityölle? Kuka puolustaa heikoimmassa asemassa olevaa, ellei sosiaalityö? Kelan päätöksistä näyttää puuttuvan inhimillisyys ja sosiaalisen asiantuntijuus. Huoli asiakkaiden asemasta, oikeuksista ja heidän tarpeisiinsa vastaamisesta on siis todellinen ja juuri nyt ajankohtainen. Ajatellaanko sosiaalityön asiakkaita ollenkaan: onko uudistus asiakaslähtöistä ja osallistavaa ja kuuluuko heidän äänensä? Huolemme kohdistuu erityisesti sosiaalityön asiakkaisiin ja heidän tarpeisiinsa vastaamiseen. Ovatko sosiaalityöntekijöiden kädet auttamisen suhteen pian sidotut? Sosiaalityö puolustaa ja ajaa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asiaa sekä puhuu heidän puolestaan, joten erityisesti sosiaalityöntekijöiden tulisi olla vaikuttamassa muutoksen suuntaan yhdessä sosiaalityön asiakkaiden kanssa. He jos ketkä, osaavat kertoa ensisijaisina asiantuntijoina tämän hetkisen asioiden tilan ja antaa niihin liittyviä parannus- ja kehittämisehdotuksia. Sosiaalityöntekijä työskentelee näköalapaikalla erilaisten sosiaalisten ongelmien ja ilmiöiden parissa, joista heidän tulisi raportoida ja viestittää aktiivisesti päätöksenteon eri tasoille. Sosiaalityön asiakkaat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, ja tämän vuoksi heillä ei välttämättä ole resursseja nousta vastarintaan puolustamaan omia oikeuksiaan. Pelkäämme, että jo valmiiksi kärsivät tulevat vain kärsimään lisää. Jokainen meistä voi olla huomisen potentiaalinen avuntarvitsija ja haluta siinä tilanteessa rinnalleen pätevän ja asiansa osaavan sosiaalityöntekijän. Hiljaisuuden kulttuuri sosiaalityön kehittämisen esteenä Olemme opiskelijoina seuranneet alan sisäistä keskustelua muun muassa sosiaalityön uraverkoston Facebook-ryhmässä ja kokeneet, että sosiaalityöntekijöiden keskuudessa on paljon ammattitaitoa ja halua vaikuttaa, mutta silti ammattiryhmämme identiteetti vaikuttaa heikolta. Olemmekin sitä mieltä, että näiden suurten rakenteellisten muutosten keskellä sosiaalityön hiljaisuuden kulttuuria tulisi murtaa ja ammattikuntamme ääni tulisi saada päätösten teon yhteydessä kuuluviin. Näemme sosiaalityön tulevaisuuden korkean yliopistollisen koulutuksen myötä itsenäisenä ja vahvana yhteiskunnallisena ammattina. Jos emme nouse itse puolustamaan osaamistamme ja ammattietiikkaamme, niin silloin huolenamme on sosiaalityön määritteleminen ulkoapäin, ilman keskeistä sosiaalisen asiantuntijuutta. Tämän kautta myös asiakkaiden asema heikentyisi entisestään. Minkälainen Kelan toimeentulotukiuudistuksesta olisi tullut, jos sosiaalityöntekijät olisivat itse saaneet olla sitä vahvemmin toteuttamassa ja sosiaalityön asiakkaat olisivat olleet kumppaneina mukana kehitystyössä? Nyt viimeistään on sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden ääni saatava kuuluville. Tänään, 21.3.2017 vietetään kansainvälistä sosiaalityön päivää. Kansainvälistä sosiaalityön päivää vietetään jo 8. kertaa ympäri maailman. Päivän tarkoituksena on tuoda näkyviin tempauksin, juhlallisuuksin ja keskustelunavauksin tärkeää ihmisoikeustyötä tekevät sosiaalialan ammattilaiset. He ovat yhteiskunnallisesti merkittävä joukko ammattilaisia, joiden työ edistää yhteiskuntarauhaa, vähentää syrjäytymistä sekä lisää hyvinvointia ja osallisuutta. Sosiaalialan ammattilaisten työn perustana on paitsi lainsäädäntö, myös vahva ammattietiikka. Anna-Kaisa Närhi Susanna Lammassaari Annina Paalanen Lapin yliopiston sosiaalityön opiskelijat ”Työelämähän on yhtä puimalaa, jatkuvaa kehittämistyötä ja muutoksia muutosten jälkeen”, kommentoi esimies Puimala-menetelmästä, minkä avulla Rovaniemen kaupungin hallinnon esimiesten YT-neuvottelut toteutettiin syksyllä 2014. Mikä ihmeen puimala? Puimalassa pyritään tuomaan esille mahdollisimman useita näkökulmia ja ulottuvuuksia yhteiseen keskusteluun. Tavoitteena on, että puitavasta aiheesta tai asiasta tultaisiin kuulluiksi mahdollisimman monipuolisesti. Puimala on työskentelytapa, jossa jaetaan kokemuksia ja näkemyksiä vuorovaikutteisella tavalla. ”Onko se liian pehmeä menetelmä tämän tyyppisessä systeemissä, YT-neuvottelut yleensä kovat?” pohti yksi haastateltavistani etukäteen. Mitä merkitystä esimiehille lopulta oli sillä, että YT-neuvottelut käytiin Puimaloissa? Mitä erityistä dialogisuus, vuoropuhelu toi tilanteessa? Millaista hyötyä haastateltavat näkivät menetelmässä? Tunteet mukana Muutostilanne on aina kriisitilanne, joka herättää mukanaolijoissa monenlaisia tunteita. Esimiesten kokemusten mukaan dialoginen verkostomenetelmä mahdollisti muutokseen liittyvien tunteiden huomioimisen YT-neuvotteluissa. Voidaan ymmärtää, miten huolet ja pelot tulevat esille toisten puheessa ja toiminnassa. Kun työntekijä saa purkaa tunteitaan, hänellä on turvallisempi olo ja tulevaisuuteen kohdistuvat pelot hälvenevät. Näin hän pystyy keskittymään arkiseen työhönsä paremmin, eikä hänen tarvitse koko ajan miettiä muutokseen liittyviä kysymyksiä. Esimiesten kokemusten perusteella voi sanoa, että mitä turvallisempi työryhmä, sen paremmin voi tunteitaan ryhmässä ilmaista. Yhteinen tunteiden purku vapauttaa samalla voimavaroja vaativaan kehittämistyöhön. Uusia näkökulmia ja uuden oppimista Vuorovaikutteinen, dialoginen johtamistapa voi tuottaa parhaimmillaan uusia ja erilaisia näkökulmia kehittämistyöhön. Dialoginen työskentelytapa mahdollisti myös uuden oppimista sekä oman ajattelun kehittymistä. Aito vuoropuhelu vaatii omien uskomusten ja käsitysten kyseenalaistamista. Omat käsitykset rakentuvat uudelleen, kun kuulee ja aidosti kuuntelee toisten näkökulmia. Esimiesten kertoman mukaan eri toimialojen näkökulmat avautuivat puimaloissa uudella tavalla. Esimiehillä itsellään oli valmiuksia kuunnella kunnioittavasti toisten näkemyksiä. ”Vuoropuhelu auttaa ymmärtämään toisten ajattelua ja tunteita sekä käyttäytymistä”, kuvasi yksi esimiehistä. Monenlaiset äänet kyettiin huomioimaan vaikka ne poikkesivat omista näkemyksistä. Tämä edesauttoi siinä, että lopulta löydettiin yhteinen tahtotila organisaation kehittämiseen. Ihmisläheisyyttä ja arvostusta Muutokset ja jatkuva kehittämistyö ovat arkea työyhteisöissä. Tarvitaan uudenlaista, ihmisläheistä johtamistapaa, jossa muutoksen tuomat kysymykset otetaan aidosti huomioon. Esimiehet liittivät kuulluksi tulemiseen arvostuksen kokemuksen. He toivat myös esille kokemansa arvostuksen tunteen siitä, että he saivat olla mukana kehittämistyössä. Heidän kokemuksensa mukaan kaupungin ylin johto oli aidosti kiinnostunut heidän näkemyksistään uuden organisaatiomallin kehittämisessä. ”Yhdessä tekemisen meininki” jäi yhdelle haasteltavalle mieleen. Haasteitakin oli Tutkimuksen pohjalta voi todeta, että Puimala sopii yhteistoimintaneuvottelujen menetelmäksi. Esimiesten kokemuksissa tuli kuitenkin esille ongelmakohtia, joissa on vielä kehittämisen varaa. Heidän esittämänsä kritiikin ja kehittämisehdotustensa perusteella puimalan onnistuminen edellyttää:
Yhteistoimintaneuvotteluihin saatiin Puimalan avulla positiivisia merkityksiä, joista yhteisen tahtotilan kokeminen oli yksi tärkeimpiä muutoksen onnistumisen kannalta. Muutokseen on helpompi sitoutua, kun on itse saanut olla mukana omalla panoksellaan suunnittelussa mukana. Kaija-Liisa Keränen Hallintotiede, erityisesti johtamisen psykologia Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Lapin yliopisto Kirjoitus pohjautuu pro gradu -tutkielmaan: DIALOGINEN VERKOSTOMENETELMÄ KEHITTÄMISTYÖSSÄ Rovaniemen kaupungin hallinnon esimiesten kokemuksia puimaloista YT-neuvotteluissa 2014 Katso Lapin yliopiston opinnäytteet verkosta: http://lauda.ulapland.fi/ |
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |