Johtaja vaikuttaa työntekijöihin enemmän kuin ymmärretään. Vaikutus ulottuu työpaikan ja työvuosien ulkopuolelle vuosikymmeniksi ja yltää jopa lapselle annettavaan nimeen asti. Pro gradu –tutkielmani käsitteli työntekijöiden työelämäkokemuksia hyvästä johtamisesta. Teoreettisena lähestymisenä tutkimukseen toimi kokemusten tallentuminen muistotiedoksi sekä hiljaiseksi tiedoksi. Johtamisen näkökulmana oli ihmisten johtaminen sekä tiedon ja erityisesti hiljaisen tiedon johtaminen. Narratiivisen tutkimusmenetelmän avulla käsiteltiin 19 työelämätarinaa. Tarinoiden kertominen on menetelmä hiljaisen tiedon siirtämiseen (Gouvêa, Pimentel, Santoro & Cappelli 2016). Hiljainen tieto työelämässä Työelämässä on tietoa, joka saattaa jäädä näkemättä hiljaisen tiedon luonteen vuoksi. Jopa 80 % organisaatioissa olevasta tiedosta on ihmisten päässä olevaa tietoa. Hiljaisen tiedon käsite tarkoittaa kokemuksen kautta syntynyttä tietoa ja osaamista. Hiljaista tietoa voidaan saada keräämällä kokemuksia. Johtajalla on merkittävä rooli tiedon sekä erityisesti hiljaisen tiedon johtamisessa ja esiin saamisessa. Hyvä johtaminen työelämätarinoissa Johtamisosaamisella, johtajan esimerkillisyydellä sekä erityisesti vuorovaikutustaidoilla oli yhteys hyvään työelämä- ja johtamiskokemukseen. Hyvä johtaminen kerrottiin itseen tai työyhteisöön liittyvänä kokemuksena hyvästä työyhteisöstä, huomatuksi tulemisesta tai siitä, että töihin oli mukava tulla. Työtehtäviä myös tehtiin innolla, työssä saatiin paljon aikaan ja siinä koettiin työn imua ja innostusta. Työpäivän jälkeenkin koettiin energisyyttä. Hyvän johtamisen kokemus vaikutti työntekijään elämään rajautuen työvuosien ajalle, ellei johtamista koettu erityisen merkityksellisenä. ”Tunnen tätä johtajaa kohtaan vieläkin kiitollisuutta, hän opetti minulle paljon” Erityisen merkityksellisenä koettu johtaminen kerrottiin ajallisesti pidemmälle etenevänä kokemuksena elämänkulussa. Johtajan toiminta tunnistettiin myöhempään elämään merkittävästi vaikuttaneena: jälkenä sielussa, ikuisiksi ajoiksi mieleen jääneenä, lähtemättömänä vaikutuksena, johtajan toiminnan mallintamisena oman elämän toimintatavaksi, vaikutuksena uravalinnalle ja työssä jatkamiselle sekä yleisenä kiitollisuutena. Merkittävä johtajakokemus ylitti siten työelämän rajat jatkumalla työvuosien jälkeen. Johtamisen kietoutuminen työntekijän elämänkulkuun Tarinoissa johtajakokemuksen ja kokemuksen vaikutuksen yhteys ilmenee ajallisessa tarkastelussa. Johtamisen vaikutus näkyy kokemusten seurauksissa, kokemuksille annetuissa merkityksissä sekä ajallisessa kestossa. Erityisen merkityksellisen johtamisen kokemukset nivoutuivat syvemmin ja pidemmälle ajalle työntekijöiden elämänkulussa. Esimerkiksi pitkien työvuosien aikana hyvänä koetun johtamisen vaikutus ulottui seuraavaankin sukupolveen. ”Niin merkittävä mies tämä päällikkö oli elämässäni, että toinen pojistani on päällikön kaima.” Lopuksi Kokemukset johtamisesta tuovat työelämän hiljaista tietoa näkyväksi. Tarinat lisäävät ymmärrystä johtajan ja johtamisen vaikutuksista työntekijöiden työelämässä ja elämänkulussa. Johtamisen vaikutus tuleekin tunnistaa ja työntekijöiden kokemuksiin tutustua jo työvuosina. Kokemusten sanoittaminen tarinoiksi antaa mahdollisuuden tarkastella kokemusten sisältöä. Tällöin avautuu mahdollisuus nähdä yksittäisen johtajan ja johtamisen vaikutuksia, muokata johtamista työntekijäkokemuksia huomioiden sekä rakentaa tietoon pohjautuen parempaa työelämää. Leena Kopperi Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu hallintotieteen, erityisesti johtamisen psykologian pro gradu –tutkielmaan Tarinoita hyvästä johtamisesta. Työntekijöiden työelämämuistot Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ”Hyvä vai paha pomo?” – muistitietokeruuaineistossa Työn ohjaajana toimi Virpi Tökkäri. Lisää aiheesta: Gouvêa, M. T. A., Pimentel, M., Santoro, F. M. & Cappelli, C. (2016). Knowledge management in distance education: An exploratory case study with group storytelling approach. Proceedings of the The 11th International Knowledge Management in Organizations Conference on The changing face of Knowledge Management Impacting Society. https://doi.org/10.1145/2925995.2926000 Murumba, J., Kwanya, T., Maina, J., & Wangamati, A. (2020). Tacit knowledge management at universities in Kenya. Online Journal of Applied Knowledge Management, 8(1), 117-146. https://doi.org/10.36965/OJAKM.2020.8(1)117-146 Pohjalainen, M. (2016). Hiljaisen tiedon tunnistaminen, jakaminen ja uuden tiedon luominen kirjastotyön kontekstissa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/99022 Kuva: Pixabay
Vuonna 2019 käynnistynyt koronapandemia sekoitti ihmisten arkielämän ja yhteiskunnan toiminnan perusteellisesti. Pandemia ja sen mukanaan tuomat rajoitustoimenpiteet vaikuttivat voimakkaasti myös lastensuojelussa toteutettavaan työhön ja asiakkaiden elämäntilanteisiin. Elämää pandemian keskellä Koronapandemialla on ollut monia merkittäviä vaikutuksia ihmisten elämään. Pandemia on tuonut eteemme monia uusia tilanteita ja haasteita, ja sillä on ollut erityisen haavoittuva vaikutus jo valmiiksi heikossa asemassa olevien ihmisten elämäntilanteisiin. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen pandemian vaikutuksia lastensuojelun piirissä olevien asiakkaiden elämäntilanteisiin. Pro gradu -tutkielmassa käytetyt kotimaiset ja kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet pandemian vaikuttaneen voimakkaasti perheiden arjen rakenteisiin ja jaksamiseen. Pandemian vaikutusten tutkiminen on tärkeää. Mahdollisissa tulevaisuuden pandemioissa ja katastrofeissa on tärkeää, että meillä on keinoja varautua ja luoda sellaisia käytäntöjä, jotka toimivat myös poikkeusaikoina. Lastensuojelun ammattilaisten näkökulma Pro gradu -tutkielmassani olen tarkastellut pandemian vaikutuksia lastensuojelun asiakkaiden elämäntilanteisiin, lastensuojelun ammattilaisten näkökulmasta. Tutkimusaineistonani olen käyttänyt Lapin yliopiston PANDA-tutkimushankkeen ja sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry:n yhteistyössä kerättyä kyselyaineistoa vuodelta 2021. Tutkimuksessani olen rajannut tarkastelemaan lastensuojelussa työskentelevien ammattilaisten vastauksia, joita on tullut yhteensä noin 120. Olen analysoinut aineistoani monimenetelmällisesti. Lastensuojelu on kokenut monia haasteita työn toteuttamisessa Tutkimukseni on osoittanut, että pandemia on voimakkaasti vaikuttanut lastensuojelun piirissä olevien asiakkaiden elämäntilanteisiin. Lastensuojelun ammattilaiset ovat nostaneet esiin, että heillä on ollut huolta esimerkiksi vanhempien jaksamisesta, lasten käymän etäkoulun tuomista haasteista ja lisääntyneistä mielenterveys- ja päihdeongelmista perheissä. Tutkimuksen mukaan lastensuojelun ammattilaisten asiakasmäärät ovat olleet nousussa. Asiakkaaksi tulon syyt eivät ole varsinaisesti muuttuneet, mutta asiakkaiden tilanteet ovat olleet yhä haasteellisimpia ja tilanteet ovat voineet kriisiytyä. Lastensuojelun ammattilaisten mukaan asiakkaat ovat jättäneet saapumatta sovittuihin tapaamisiin ja, että asiakkaita on pudonnut palveluista. Asiakkaiden olemassa olevat ongelmat ovat kohdanneet pandemian aikana takaiskuja tai ratkaisuprosessit ovat voineet pysähtyä kokonaan. Analyysin tuloksissa nousee esiin, että lastensuojelun ammattilaisten mahdollisuudet asianmukaisten palveluiden tarjoamiseen asiakkaille ovat analyysin mukaan heikentyneet. Lopuksi Tutkielmani tulokset maalaavat huolestuttavaa kuvaa lastensuojelun asiakkaiden elämäntilanteista pandemian aikana. Tämä saa pohtimaan onko asetetut rajoitustoimenpiteet viruksen leviämistä vatsaan olleet liian tiukkoja, kun pohditaan niiden pitkän aikavälin seurauksia. Nämä ovat kysymyksiä, joita tulee pohtia mahdollisissa tulevaisuuden katastrofeissa tai pandemioissa. Minna Niskakoski Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan: Pandemian vaikutus lastensuojelun asiakkaiden elämäntilanteisiin lastensuojelun ammattilaisten näkökulmasta. Työn ohjaajana toimi Timo Harrikari. Kirjallisuutta
Caldwell, Johanna & Delaye, Ashleigh & Esposito, Tonino & Petti, Tara & Black, Tara &Fallon, Barbara & Trocmé, Nico 2020: “Essential” services, risk, and child protection in the time of COVID-19: An opportunity to prioritize chronic need. Developmental Child Welfare 2 (3), 208–223. Conrad, Jordan B. & Magsamen-Conrad, Kate 2022: Understanding the Impact of the Coronavirus Pandemic on Families Involved in the Child Welfare System: Technological Capital and Pandemic Practice. Child & Family Social Work 27 (1), 11-21. Ferguson, Harry & Kelly, Laura & Pink, Sarah 2021: Social work and child protection for a post-pandemic world: the re-making of practice during COVID-19 and its renewal beyond it. Journal of social work practice, 1-20. Fogarty, Alison & Jones, Andi & Evans, Kirsty & O’Brien, Jacquie & Giallo, Rebecca 2021: The experience of the COVID‐19 pandemic for families of infants involved with Child Protection Services for maltreatment concerns. Health & Social Care in the Community. Toros, Karmen & Asgeir Falch-Eriksen 2020: A Child’s Right to Protection During the COVID-19 Crisis: An Exploratory Study of the Child Protective Services of Estonia. Children and Youth Services Review 119 Toros, Karmen 2021: The Pandemic Affected My Life in a Negative Way’: The Experiences of Estonian Children in Child Protective Services During the Coronavirus Disease 2019 Pandemic. Children & society. Wennberg, Mikko & Luukkonen, Tuomas & Haila, Katri 2020: Sosiaalihuollon ja lastensuojelun kantokyky koronakriisin aikana. Haastavat tekijät ja uudet ratkaisukeinot kriisistä selviämiseksi. Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö ITLA ja OWAL-group. Itlan raportit ja selvitykset 2020:1.https://itla.fi/selvitys-sosiaalihuollon-ja-lastensuojelun-kantokyky-koronakriisin-aikana-haastavat-tekijat-ja-uudet-ratkaisukeinot-kriisista-selviamiseksi/ Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin heikentyminen ja työvoimapulan kasvu on noussut yhä enenevissä määrin huolenaiheeksi alaan liittyvissä keskusteluissa. Eikä suotta, sosiaalityöhön onkin todettu liittyvän merkittäviä kuormitustekijöitä ja aiempaan verrattuna yhä useampi vastavalmistuneista sosiaalityöntekijöistä pohtii nykyisin alan vaihtoa (Salo ym. 2016, 6; Landgrén 2019, 32). Mutta minkälaisia käsityksiä vielä alalle opiskelevat tuovat ilmi alan työhyvinvoinnista ja voitaisiinko opiskelijoita tukea opiskelujen aikana kohtaamaan paremmin alaan liittyvää kuormitusta? Näihin kysymyksiin lähdin etsimään vastauksia pro gradu -tutkielmassani. Työhyvinvoinnin merkitys ja opiskelijoiden käsityksiä sosiaalityön kuormitus- ja voimavaratekijöistä Työhyvinvointi on merkittävä osa yksilön elämää, joten sen tila ei ole yhdentekevä. Työssään hyvinvoivat ihmiset kokevat työnsä mielekkääksi, sitoutuvat työhönsä ja ovat motivoituneita työtään kohtaan. Työn vaativuuden ja työn voimavarojen väliseen suhteeseen ja tasapainoon tulisikin kiinnittää työelämässä riittävästi huomiota. Työn liialliset ja pitkään jatkuvat korkeat vaatimukset voivat pahimmillaan aiheuttaa työntekijälle haitallista kuormitusta, joka voi johtaa ajan saatossa yksilön terveyteen liittyviin kielteisiin seurauksiin, kuten esimerkiksi haitalliseen stressiin ja työuupumukseen. Työn voimavaroilla taas voidaan merkittävästi ennaltaehkäistä ja vähentää näitä kielteisiä seurauksia, joten kuormituksen ohella huomiota tulisi lisätä myös työn voimavaroihin, joihin on useimmiten jopa helpompi panostaa kuin kuormitustekijöihin. (Rauramo 2020, 5; Hakanen 2011, 38, 50.) Tutkielmani tulosten perusteella sosiaalityön opiskelijoiden käsitysten mukaan sosiaalityön kuormitus- ja voimavaratekijät liittyvät suurimmaksi osaksi työn psykososiaalisiin tekijöihin. Sosiaalityön kuormitus- ja voimavaratekijöiden voitiin tutkimuksen perusteella myös havaita jakautuvan laaja-alaisesti niin työn sisältöön, työn järjestelyihin kuin työn sosiaaliseen toimivuuteenkin liittyviin tekijöihin. Merkittävimmiksi sosiaalityön kuormitustekijöiksi nousivat alan vähäinen arvostus, eettinen kuormitus, suuret työn vaatimukset, tunnekuormitus sekä työoloihin liittyvät ongelmat. Tärkeimmiksi alan voimavaratekijöiksi taas nousivat työn merkityksellisyys, työn vuorovaikutteisuus sekä työ itsessään. Opiskelijoiden käsitykset alan kuormitus- ja voimavaratekijöistä eivät juurikaan poikenneet aiemmista aiheeseen liittyvistä tutkimustuloksista. Huolestuttavaa onkin se, että vaikka alan kuormittuneisuus ja siihen liittyvät tekijät siis tunnistetaan ja tunnustetaan, ovat keinot kuormituksen vähentämiseksi ja voimavarojen lisäämiseksi edelleen riittämättömiä, mikä ilmenee muun muassa alaa haastavana työvoimapulana ja sosiaalityöntekijöiden suurena vaihtuvuutena. Koulutuksen avulla lisää valmiutta kohdata sosiaalityön kuormitustekijöitä Koska sosiaalityöntekijöiden kuormittuneisuuden taustalla voidaan nähdä vaikuttavan omalta osaltaan niin yhteiskunnalliset kuin organisatorisetkin tekijät, joihin voi olla hankala puuttua lyhyellä aikavälillä, halusin tutkielmassani nostaa esiin sosiaalityön koulutuksen merkitystä ja mahdollisuutta tulevien sosiaalityön asiantuntijoiden työhyvinvoinnin tukemisessa. Tutkielmassani useimmat opiskelijat toivat ilmi kokemuksiaan siitä, ettei alan työhyvinvoinnista juurikaan keskustella rakentavasti opintojen aikana, eikä koulutus tarjoa keinoja tai välineitä kohdata alan kuormitustekijöitä, vaan vastuu tästä jää pitkälti opiskelijoille itselleen työelämässä opeteltavaksi. Pohdinkin tutkimustulosten pohjalta, olisiko alan koulutukseen syytä lisätä esimerkiksi tunnetaitoihin ja itsereflektioon liittyvää opetusta, jotta työelämässä vastaantulevaa tunteidenkirjoa olisi helpompi käsitellä ja opiskelijat olisivat valmistautuneet tämäntapaiseen kuormitukseen aiempaa tehokkaammin? Pohdin tutkielman pohjalta myös sitä, tulisiko alan koulutuksen ja käytännön työn välistä suhdetta ja yhteistyötä tehostaa jollakin tavalla vastaamaan entistä paremmin sosiaalityölle osoitettujen vaatimusten lisääntymiseen ja tätä kautta lisätä vielä alalle opiskelevien kykyä kohdata alan kuormitustekijöitä entistä vahvemmin. Ehkä näillä tekijöillä voitaisiin ainakin osaltaan tukea vastavalmistuneiden siirtymistä työelämään ja sitouttaa tuoreita alan ammattilaisia yhteiskunnallisesti merkittäviin työtehtäviin sosiaalityön kentällä entistä menestyksekkäämmin. Toisaalta, vaikka alan koulutukseen sisällytettäisiin minkälaisia uusia opintokokonaisuuksia tahansa, on koulutuskin vain yksi osatekijä, jonka avulla sosiaalityön kuormittuneisuuteen voidaan tosiasiallisesti puuttua. Tämän lisäksi tarvitaan myös aidosti vaikuttavampia organisatorisia ja yhteiskunnallisia muutoksia. Sosiaalityön vetovoimaisuuden, työntekijöiden hyvinvoinnin ja asiakkaiden oikeuksien puolesta alan työhyvinvointiin tulisi viimeistään nyt tarttua ja panostaa toden teolla. Sosiaalityöntekijöiden heikko saatavuus alan avoimiin työpaikkoihin ja työntekijöiden vaihtuvuus on hälyyttävä merkki alan huonovointisuuden lisääntymisestä ja alan vetovoimaisuuden vähenemisestä. Anna Salminen Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan ”Sosiaalityön opiskelijoiden käsityksiä alan kuormitus- ja voimavaratekijöistä sekä kokemuksia alan kuormittuneisuuden huomioimisesta koulutuksessa”. Lähteet:
Hakanen, Jari 2011: Työn imu. Työterveyslaitos. Helsinki. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136798/9789522618276-TTL_tyonimu.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Landgrén, Saana 2019: Vastavalmistuneiden urapolut 2019. Vuosina 2017–2018 valmistuneiden Talentian jäsenten sijoittuminen työelämään. Talentia. https://talentia.e-julkaisu.com/2019/vastavalmistuneiden-urapolut/#page=1. Rauramo, Päivi 2020: Työsuojelu ja työhyvinvointi asiantuntija- ja toimistotyössä. Työturvallisuuskeskus.https://ttk.fi/oppaat_ja_ohjeet/ladattavat_julkaisut/tyosuojelu_ja_tyohyvinvointi_asiantuntija-_ja_toimistotyossa#600ddd55. Salo, Paula & Rantonen, Otso & Aalto, Ville & Oksanen, Tuula & Vahtera, Jussi & Junnonen, Sanna-Riitta & Baldschun, Andreas & Väisänen, Raija & Mönkkönen, Kaarina & Hämäläinen, Juha 2016: Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi. Sosiaalityön kuormittavuus, voimavaratekijät ja sosiaalityöntekijöiden mielenterveys. Työterveyslaitos. Helsinki. https://www.julkari.fi/handle/10024/131353. Opetusala on ollut muutoksessa viimeisten vuosien aikana perusopetuksessa. Työtä ovat osaltaan haastaneet uusien opetussuunnitelmien käyttöönotto perusopetuksessa ja COVID-19 viruksen aiheuttama vaikutus opetustyöhön työn muuttuessa ajoittain etä- ja hybridityöksi. Työssä tapahtuneet muutokset ja työn vaatimusten kasvu yhdessä ovat voineet osaltaan lisätä näkemykseni mukaan opetusalan esihenkilöiden käytäviä haastavia palautekeskusteluita. Pro gradu -tutkielmassani tutkin esihenkilöiden kokemuksia haastavista palautekeskustelutilanteista. Oma taustani esihenkilönä oli innoittamassa tämän tutkimuksen tekemiseen. Osaltaan osallistumiseni aikoinaan jo edesmenneen professori Juha Perttulan luennoille vaikutti kiinnostuneisuuteeni fenomenologisen tutkimuksen tekemiseen. Teoreettinen lähestymistapa tutkimuksessani on eksistentiaalinen fenomenologia, jossa tutkimuskohteena on ihmisen kokemuksellinen suhde omaan todellisuuteensa. Tutkimukseni ihmiskäsityksen perustin Lauri Rauhalan holistiseen ihmiskäsitykseen. Tutkimusaineiston hankin haastattelemalla viittä Rovaniemellä koulutuspalveluissa työskentelevää esihenkilöä. tulokset esitin yleisenä merkitysverkostoina mukaillen Amedeo Giorgin analyysimallia. Haastavat palautekeskustelut ovat monialaisia ilmiöitä Tutkimukseni osoitti, että haastavat palautekeskustelut ovat monialaisia ilmiöitä, ja tutkimuksen mukaan positiivisia ja negatiivisia tunnekokemuksia koettiin saman verran kokemuslaatuja erottelemalla. Mielestäni tämä osoitti myös, että haastavatkin palautekeskustelutilanteet voidaan kokea positiivisiksi, kun yhdessä pystytään löytämään keinoja tilanteen ratkaisemiseksi. Haastavissa palautekeskusteluissa onnistuminen vaatii luottamusta Tutkimuksessa esille nousi luottamuksellisuuden tunteen kokemisen tärkeys onnistuneissa palautekeskusteluissa. Silloin kun luottamusta on, vaikeistakin asioista voidaan keskustella rakentavasti. ”se mikäs siinä sehän oli helppo kun oli luottamuksen tunne niin siinä käydään keskustelua asioista, siinä on helppo asettaa tavoitteita, siinä on helppo pallotella sitä, että ei eihän sitä nyt näin, pidetään tapaaminen sitten ja katotaan miten ollaan edistytty ja toki tämä tehään joka jutussa mutta se etenee ja siinä pääsee eteenpäin” Oman esihenkilön ja kollegoiden tuki on merkityksellistä Omalta esihenkilöltä saatu tuki koettiin merkitykselliseksi ja tutkimuksen mukaan esihenkilöt kokivat saavansa hyvin tukea omalta esihenkilöltä. Tärkeää oli oman esihenkilön kanssa keskustelu, palaute ja reflektointi. Haastavissa tilanteissa tärkeää oli myös, että asian kanssa ei jääty yksin ja aina oli mahdollisuus kääntyä jonkun puoleen. Kollegoilta saadun tuen merkitys tutkimuksen mukaan oli tärkeää. Kokemuslaatujen erotteleminen laajentaa fenomenologista analyysia Tutkimustuloksena voidaan myös pitää, että analysoitaessa kokemuksia kokemuslaatuja erottelemalla kokemusten yksilökohtaisempi rakenne ja aito kokemus tulee esille paremmin. Vaikka tutkimusaineisto oli kohtuullisen pieni, se kuitenkin osoitti, että tällainen lähestymistapa jossa kokemuslaadut erotellaan toisistaan helpottaa tärkeiden kokemusten tunnistamista paremmin. Lopuksi Tutkimukseni tulokset vahvistivat käsitystäni haastavista palautekeskusteluista monialaisina kokemuksellisina ilmiöinä. Tutkimukseni toi esille myös esihenkilöiden positiivisen johtamisen strategioiden hyödyntämisen haastavissa palautekeskustelutilanteissa. Ilahduttavaa oli huomata, että haastavien asioiden kanssa ei jääty yksin, vaan tukea sai aina joko omalta esihenkilöltä tai kollegoilta. Pia Korpela Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu johtamisen psykologian pro gradu -tutkielmaan ” On ollu tiukkojaki tilanteita, mutta se on se keskustelu” Opetusalan esihenkilöiden kokemuksia haastavista palautekeskusteluista Työn ohjaajana toimi Ville Pietiläinen. Kirjallisuutta: Giorgi, A. (2012). The Descriptive Phenomenological Method in Psychology. Amodified Husserlian Approach. Duquesne University Press. Perttula, J. (1995). Kokemus psykologisena tutkimuskohteena. Johdatus fenomenologiseen psykologiaan. Tampere. Suomen fenomenologinen instituutti. Salmi I., Pietiläinen, V. & Syväjärvi, A. (2020). The Experience Qualities Approach to Leadership and Employee Well-being, Nordic journal of working life studies, Vol.11, Number 2, June 2021. Saatavilla www-muodossa https://doi.org/10.18291/njwls.122593 Rauhala, L. (1993). Eksistentiaalinen fenomenologia hermeneuttisen tieteenfilosofian menetelmänä. Tampereen yliopisto. Kuva: Pixabay
Motivaatiosta puhutaan usein yksilön ominaisuutena, vaikka ympäristöllä on siihen tosiasiassa suuri vaikutus. Palvelujärjestelmän vastuun tunnistaminen motivaation mahdollistajana on askel motivaatiota tukevan sosiaalisen kuntoutuksen kehittämiseen. Motivaatio on yksi keskeisimmistä tekijöistä sosiaalisen kuntoutuksen onnistumisen kannalta (Hinkka ym. 2006, 37). Sosiaalinen kuntoutus on asiakkaalle vapaaehtoista toimintaa, jossa asiakas ei ole muutoksen kohteena, vaan pyrkii ammattilaisten tuella kohti omia tavoitteitaan (Romakkaniemi ym. 2018, 23). Tällöin asiakkaan oma tahto ja motivaatio toimintaan ovat avain onnistuneeseen kuntoutusprosessiin. Tutkin pro gradu -tutkielmassani nuorten aikuisten motivaatiota haastavia ja tukevia tekijöitä sosiaalisessa kuntoutuksessa. Tutkielma perustuu SOKU2 – Sosiaalinen kuntoutus osaksi palvelujärjestelmää -hankkeessa (2018–2020) kerättyyn sosiaalisen kuntoutuksen piirissä olevien nuorten haastatteluaineistoon. Miten motivaatio syntyy? Motivaatio on monitasoinen ilmiö, jota ei voida pelkistää yhteen yksittäiseen teoriaan, saati yhteen motivaation tyyppiin. Motivaatiotutkimuksen tunnetuimpiin teoriakokonaisuuksiin kuuluva itsemääräämisteoria (Ryan & Deci 2017) jaottelee motivaation sisäiseen ja ulkoiseen sekä kontrolloituun ja autonomiseen motivaatioon. Sosiaalisessa kuntoutuksessa kyse on erityisesti ulkoisesta motivaatiosta, jota tarvitsemme vähemmän nautinnollisten velvollisuuksien – kuten opiskelun ja työnteon – suorittamiseen. Ulkoisen motivaation ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa ulkoapäin säänneltyä ja saneltua, vaan se voi olla autonomista, itseohjautuvaa ja hyvinvointia tukevaa. Autonominen ulkoinen motivaatio mahdollistaa sen, että voimme viettää päivämme tekemällä työtä tai opiskelemalla, ja vaikka samalla haaveilemme vapaa-ajasta ja mieluisammasta tekemisestä, silti pitää elämänlaatuamme hyvänä ja toimintaamme merkityksellisenä. Tällaisen ihanteellisen tilan saavuttaminen edellyttää ympäristöltämme tiettyjä olosuhteita. Tarkalleen ottaen se vaatii kolmen psykologisen perustarpeen täyttämistä, jotka ovat autonomia, pystyvyys ja yhteenkuuluvuus (Ryan & Deci 2017, 11). Kun ympäristömme vastaa näihin perustarpeisiin tyydyttävällä tavalla, ulkoinenkin motivaatio on mahdollista sisäistää omaksemme. Mikä nuorten aikuisten motivaatiota haastaa? Tutkielmani tulokset perustuvat psykologisten perustarpeiden toteutumiseen tai toteutumatta jäämiseen nuorten aikuisten kokemuksissa ja käsityksissä sosiaalisesta kuntoutuksesta. Näyttää siltä, että haasteet motivaatiossa kumpuavat nuorten aiemmista kokemuksista, sosiaalisesta ympäristöstä sekä palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan rakenteista. Yhteiskunta asettaa nuorille aikuisille tiettyjä odotuksia siirtymävaiheessa lapsuudesta aikuisuuteen, joihin osa nuorista ei kykene vastaamaan (Palola ym. 2012, 63). Nämä yhteiskunnalliset ja sosiaaliset odotukset voivat olla ristiriidassa nuoren autonomisen tahdon tai arvomaailman kanssa. Vaihtoehtoisesti ristiriita saattaa syntyä nuoreen kohdistettujen odotusten ja nuoren pystyvyyden kokemuksen välille, mikäli hän kokee asetetut tavoitteet liian haastavina suhteessa elämäntilanteeseensa tai toimintakykyynsä. Myös sosiaalisten suhteiden ongelmat, kuten kiusaamiskokemukset tai yksinäisyys, ovat nuoruusiässä erityisen haavoittavia (Aaltonen ym. 2019, 304). Moninaiset tekijät voivat siis heikentää nuorten mahdollisuuksia saavuttaa autonomisen motivaation taso. Erityisen haastavassa asemassa ovat ne nuoret aikuiset, jotka kohtaavat kasautuvia haasteita useilla elämänsä osa-alueilla – ja siten todennäköisemmin myös haasteita motivaatioonsa liittyen. Motivaatiota tukeva sosiaalinen kuntoutus Sosiaalisen kuntoutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa on tärkeää huomioida myös motivaationäkökulma. Tämän helpottamiseksi muodostin pro gradu -tutkielmassani motivaatiota tukevan sosiaalisen kuntoutuksen mallin, joka perustuu psykologisten perustarpeiden täyttämiselle. Malli huomioi sosiaalisen kuntoutuksen osalta, onko toteutusmuoto
Autonomian tunnetta voidaan tukea muun muassa mahdollistamalla nuorelle mahdollisimman suuri päätäntävalta toiminnan etenemisen tavoista ja tahdista. Onnistumisen kokemukset ja uusien asioiden kokeileminen sekä kannustus ovat niitä keinoja, jolla pystyvyyden kokemusta voidaan pala palalta vahvistaa. Yhteenkuuluvuuden tunnetta puolestaan tukee henkilökohtainen suhde sosiaalisen kuntoutuksen työntekijään sekä ryhmätoiminta ja ryhmään kuulumisen kokemusten mahdollistaminen. Lopuksi Motivaatiota tukeva sosiaalinen kuntoutus on kaikkien osapuolten etu, mutta vastuu motivaatiotekijöiden huomioimisesta sosiaalisen kuntoutuksen toteutuksessa ja kehittämisessä on sitä järjestävillä tahoilla. Motivaationäkökulma on olennainen, sillä kyse on asiakasnuorten perustavanlaatuisiin tarpeisiin vastaamisesta ja motivaation kokemusten mahdollistamisesta heille. Enna Vähäkangas Kirjoitus perustuu Lapin yliopiston sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan Motivaatiota tukeva sosiaalinen kuntoutus. Nuorten aikuisten motivaatiota haastavat ja tukevat tekijät sosiaalisessa kuntoutuksessa. Lähteet Aaltonen, Sanna & Kivijärvi, Antti & Myllylä, Martta 2019: Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten aikuisten koettu hyvinvointi. Yhteiskuntapolitiikka 84 (3), 301–311. Hinkka, Terhi & Koivisto, Juha & Haverinen, Riitta 2006: Kartoittava kirjallisuuskatsaus sosiaalisen kuntoutuksen työmuodoista ja niiden vaikutuksista. Stakesin raportteja 12. Valopaino Oy. Helsinki. Palola, Elina & Hannikainen-Ingman, Katri & Karjalainen, Vappu 2012: Nuoret koulutuspudokkaat sosiaalityön asiakkaina: tapaustutkimus Helsingistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportteja 29/2012. Tampereen yliopistopaino Oy. Tampere. Romakkaniemi, Marjo & Lindh, Jari & Laitinen, Merja 2018: Nuorten aikuisten osallisuus ja sosiaalinen kuntoutus Lapissa. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 147. Kansaneläkelaitos. Helsinki. Ryan, Richard & Deci, Edward 2017: Self-determination Theory: Basic Psychological Needs in Motivation, Development, and Wellness. The Guilford Press. New York. Kuva: Pixabay
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |