Päihteet mielessä vikana illalla ja ekana aamulla

”Aloitin käytännössä alkoholilla, pilvellä ja bentsoilla. Sitten tuli amfetamiini, 
mistä vaihdettiin subutexiin. Mutta kyllä on kaikki muukin kelvannut aina.”
 
Päihteiden sekakäyttö koostuu erilaisten päihdyttävien lääkkeiden, huumausaineiden ja alkoholin cocktailista. Käyttö mahdollistuu sosiaalisten suhteiden myötä ja jatkuu fyysisen sekä psyykkisen riippuvuuden pakottamana. Päihteet muovaavat rajusti päihteiden sekakäyttäjän elämänkulkua ja elämänhallintaa. Pitkälle edennyt ongelmakäyttö voi johtaa nuoruuden ikävaiheelle tyypillisten etappien, kuten koulutuksen ja työllistymisen, ulkopuolelle ajautumista. Tämän lisäksi päihteidenkäytöllä on vaikutuksensa sosiaalisiin suhteisiin sekä yksilön toimijuuden rakentumiseen. Katukaupasta päihteensä hankkivan yksilön elämänhallinta on hyvin lyhytjänteistä, lähinnä seuraavaan päivään ennakoivaa toimintaa. Pitkään jatkunut käyttö vaatii kuitenkin omistautumista ja säännöllisyyttä, sillä käyttäjän on aktivoiduttava säännöllisesti aineiden saannin turvaamiseksi.
 
Päihteisiin tutustuminen tapahtuu usein sosiaalisissa tapahtumissa; kaveriporukoissa, bileissä tai kumppanin kanssa. Aluksi päihteet auttavat rauhoittumisessa, toimivat viihdykkeenä tai pakokeinona vaikeissa kokemuksissa. Pitkittyneen päihteidenkäytön myötä muihin käyttäjiin samaistuminen voi toimia merkittävänä turvaa tuottavana sosiaalisena tekijänä, varsinkin nuorilla, jotka opettelevat itsenäistymistä ja aikuistumista. Päihteiden ympärille rakentuneen alakulttuurin pelisäännöt toimivat käyttäjiä yhdistävinä tekijöinä, jolloin päihteiden käytön ympärille rakentuvat sosiaaliset suhteet tyydyttävät tarvetta kuulua johonkin. Käyttäjien välisissä suhteissa on kuitenkin voimakas hyötymisen tavoite, jolloin ei välttämättä ole kyse ystävyydestä ja hyväntahtoisuudesta.
 
Päihteiden sekakäyttäjälle muodostuu kaksijakoinen rooli toimintaympäristön mukaan. Normaaleja ihmisiä kohdatessa, toimii käyttäjä julkisessa roolissaan, jossa korostuu tietoisuus ulkopuolisista asenteista ja ennakkoluuloista suhteessa päihteisiin ja ongelmakäyttöön. Julkisessa roolissa tiedostetaan lisäksi laki ja yleiset normit, jotka muovaavat päihteidenkäyttäjän vapauden, vastuun ja autonomian rakentumista. Päihteidenkäyttö on leimaava ominaisuus, joka vaikuttaa oleellisesti käyttäjän vuorokausirytmin ja muiden normaaleina pidettyjen elämänkulun etappien, kuten koulutuksen ja työllistymisen, toteutumiseen. Julkisessa roolissaan päihteidenkäyttäjä tiedostaa eroavaisuutensa valtaväestöön verrattaessa, mistä voi seurata erilaisia häpeän ja pelon tunteita, jotka voivat vaikuttaa käyttäjän itsetuntoon.
 
”… on joutunut valehtelemaan, eikä se ole mukavaa ja kun ei haluaisi valehdella, mutta ei halua myöskään kertoa. Tosi vaikea kertoa tommosta asiaa. Myös semmosta ollut, että kaupungilla
tuttuja nähdessä sua ei kiinnosta jutella ollenkaan. Jos joku normaali ihminen kysyy mitä kuuluu, niin mitä sille voi kertoa? Kun ei ole tapahtunut mitään semmosta, mitä niille voisi sanoa ja sillain niinku tulee semmonen, että oot ulkopuolella siitä hommasta. Ei siinä keksi mitään sanottavaa.
Ei kuulu hyvää, kuuluu ihan paskaa, mutta sitä ei voi sanoa.”
 
Päihteidenkäyttäjän toimiessa muista päihteidenkäyttäjistä koostuvassa verkostossa, saa yksilön rooli erilaisen merkityksen. Kun käyttäjä löytää riippuvuuttaan tukevan alakulttuurin, hän löytää pysyvän riippuvuutta tukevan elementin. Riippuvuuden ympärille kehittyy oma merkitysmaailmansa, jossa huumeiden käyttö ja riippuvuus ovat normaalia. Päihteiden ympärille koostuva elämä pakottaa toimimaan ulkopuolisilta salatussa roolissa, joka sisältää riippuvuuden velvoittamia toimintoja, rikollisuutta ja tiiviissä sisäpiirin verkostossa toimimista. Salattu rooli edellyttää kovana ja vahvana pysymistä, sillä tunteiden ilmaiseminen tai ongelmista puhuminen ei kuulu osaksi päihteidenkäyttäjien välisiä suhteita. Kahden erilaisen maailman, sisäpiirin ja ulkomaailman, välillä tasapainoileminen tuottaa päihteiden sekakäyttäjälle paineita sekä ristiriitaisia tunteita itsetuntoon ja minäkuvaan.
 
”… Kyllä sitä on aina se kova itsensä ja niinkö ei narkkareitten kesken aleta
 itkemään tilannetta tai tälleen. Aina se pitää olla se kova ihminen.”
 
Korvaushoito näyttäytyy vanhaan päihteidenkäytön muovaamaan elämäntapaan verraten käännekohtana ja mahdollisuutena turvallisempaan ja tasapainoisempaan elämänhallintaan ja arkeen. Korvaushoito on aiemmasta päihteidenkäytöstä poiketen laillista ja sallittua. Ympäristö suhtautuu kuitenkin usein korvaushoitoon ja korvaushoitolaisiin kielteisesti. Korvaushoidossa kuntoutuminen etenee yksilöllisesti ja asiakkaan omilla ehdoilla siten, että hän itse määrittää tavoitteita.
 
”Se on iso edistysaskel siihen, että haluat päihteettömäksi,
kun sanot, että haluat lääkkeet jakoon.”
 
Korvaushoitoon tullaan erilaisin ajatuksin ja tavoittein. Joidenkin tavoite on pysyä hengissä, selviytyä arjessa ja pysyä poissa vankilasta. Toiset taas ovat alusta alkaen asettaneet tavoitteekseen lääkkeestä irtaantumisen. Hoidon suunnitteluun osallistuminen lisää motivaatiota ja sitoutumista korvaushoitoon. Korvaushoidon lääkinnällisen ja psykososiaalisen hoidon lisäksi tarkoitus on sitoa käyttäjät takaisin yhteiskuntaan sekä harjoitella vuorokausirytmiin ja arkeen liittyvää suunnittelua ja toimintoja. Päihteidenkäytön sosiaalisen luonteen vuoksi korvaushoidossa tapahtuvaa sosiaalista tukea ei tule unohtaa. Vertaistuki mahdollistaa kokemuksen ymmärtämisestä ja ymmärretyksi tulemisesta, mitä ammatillinen hoito ja tuki eivät yksin pysty tarjoamaan.
 
Jenni-Sofia Sieppi
Lapin yliopisto
yhteiskuntateiden tiedekunta
Perustuu sosiaalityön pro graduun: ”Päihteet mielessä vikana illalla ja ekana aamulla.” – Nuorten aikuisten päihteiden sekakäyttö riippuvuuden ja elämänhallinnan näkökulmasta. Lapin yliopisto 2017