Organisaatioiden kansainvälistäessään toimintojaan tarve yhtenäiselle organisaation sisäiselle viestinnälle kasvaa. Usein ajatellaan, että yhden kielen valinta organisaatiokieleksi auttaa yhtenäistämään viestintää. Toisaalta, yhden organisaatiokielen valinta aiheuttaa myös mahdollisesti negatiivisia seurauksia. Vaikka monikielisen tiimin johtamisessa viestinnän välineenä käytetäänkin usein esimerkiksi englannin kieltä, vaikuttaa johtamiseen usein enemmän viestintätilanteiden kontekstuaaliset tekijät sekä yksilöiden johtaminen yksilöinä. Aiemmissa tutkimuksissa kielellä johtamisesta voidaan nähdä olevan kolme erillaista näkökulmaa, jotka liittyvät niihin taustaoletuksiin, joita kielelle on annettu. Strukturalistisessa näkökulmassa kieli määritellään yksinkertaisesti ihmisten välisenä tapana viestiä ja sitä käytetään sateenvarjotermin tavoin. Kielen nähdään olevan monikansallisissa organisaatiossa sekä viestinnän fasilitaattori että sen este, ja kielitaidon nähdään olevan yksilön omaama resurssi. Strukturalistisen näkökulman mukaan kielen strategista suunnittelua tulisi johtaa korporaatiotasolla, eli ylhäältä alaspäin. Toinen näkökulma, eli funktionaalinen näkökulma on kiinnostunut siitä, miten organisaatioiden implementoitu kielipolitiikka vaikuttaa organisaation työntekijöihin ja organisaation kielen johtamiseen. Funktionaalisessa näkökulmassa kieli nähdään organisaation työntekijöiden yksilöllisenä ominaisuutena, joka on vahvasti kontekstisidonnainen. Kieli on sidottu yksilön kognitiivisiin oletuksiin itsestä ja muista kommunikoijina, joten kielen voidaan olettaa olevan osa sosiaalista identiteettiä. Kolmas näkökulma, eli sosiaalisen käytänteen näkökulma, olettaa, että kieli on monikansallisen organisaation työntekijöiden välisen vuorovaikutuksen tuote, joka on vain osa viestinnällistä kompetenssia. Kieli on siis juurtunut erilaisiin kontekstikerroksiin, kuten organisaation ja kulttuurin konteksteihin, jotka vaikuttavat yksilön viestintään. Kuva: Flickr.com Konteksin ja yksilöllisten erojen ymmärtämisen tärkeys Tutkimukseni mukaan esihenkilöiden kokemuksissa monikielisen tiimin johtamisessa ei yksi näkökulma korostu ylitse muiden. Kokemukseen viestinnästä ja sen merkityksellisyydestä vaikuttaa niin esihenkilön oma kuin alaisen kielitaito, muu viestinnällinen kompetenssi, viestinnällisen tilanteen konteksti sekä alaisten yksilölliset persoonallisuuden piirteet ja taustalla vaikuttavat kulttuuriset tekijät. Alaisten yksilölliset piirteet ja taustojen erot välittyvät merkityksellisimpinä seikkoina, joiden koetaan vaikuttavan johtamiseen enemmän kuin kielitaidon. Riittävän hyvä kielitaito on merkittävässä roolissa, jos yksilö haluaa työskennellä monikielisessä organisaatiossa. Kielitaito ei kuitenkaan saa sen suurempaa merkitystä, eivätkä esihenkilöt siihen jokapäiväisessä työssään kiinnitä välttämättä lainkaan huomiota. Monikielisen tiimin johtamisessa tärkeintä onkin kohdella jokaista alaista yksilönä, eikä jonkin kieliryhmän edustajana sekä pohtia sitä, miten itse toimii viestijänä niin, että tulee ymmärretyksi. Jenna Kasvi Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu hallintotieteen, erityisesti johtamisen psykologian pro gradu- tutkielmaan ”Mä niinku mieluummin suomalaiseen tyyliin, et jos kolmella sanalla pärjäis”: Monikielisen tiimin johtamista vieraalla kielellä kuvaavat kertomukset. Lähteet: Karhunen, P. & Kankaanranta, A. & Louhiala-Salminen, L. & Piekkari, R. (2018). Let’s Talk about Language: A Review of Language-Sensitive Research in International Management. Journal of Management Studies, 55(6), s. 980-1013. doi:10.1111/joms.12354. Marschan, R., Welch, D., & Welch, L. (1997). Language: The forgotten factor in multinational management. European Management Journal, 15(5), s. 591–598. doi:10.1016/S0263-2373(97)00038-8. Welch, D. E., & Welch, L. S. (2018). Developing Multilingual Capacity: A Challenge for the Multinational Enterprise. Journal of Management, 44(3), s. 854–869. doi:10.1177/0149206315594846. Lastensuojelun sosiaalityö on vaativaa asiantuntijatyötä, jonka tekijöillä on oltava laaja tietämys ja tuntemus myös oikeudellisista asioista. Vai onko? Miten lastensuojelussa työskentelevät sosiaalityöntekijät käsittävät oikeudellisen osaamisen merkityksen ja vaatimukset osana sosiaalityötä? Entä olisiko lastensuojelussa työskentelevillä sosiaalityöntekijöillä mielestään tarvetta oikeudelliseen osaamiseen liittyvälle lisäkoulutukselle?
Näihin kysymyksiin paneudun Pro-gradu tutkielmassani, jossa tarkastelen lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden käsityksiä oikeudellisen osaamisen merkityksestä ja vaatimuksista omassa työssään. Tutkimukseni liittyy Lapin yliopiston Sohova-hankkeeseen, jonka tavoitteena on kuntien, kolmannen sektorin ja yksityisten toimijoiden yhteistyön vahvistaminen liittyen oikeudelliseen osaamiseen sosiaalityössä sekä sosiaalityön tuntemuksen lisääminen hyvinvointioikeuden alalle. Oikeudelliseen osaamiseen liittyy varmuutta ja epävarmuutta Tutkimustulosten mukaan sosiaalityöntekijät osaavat hakea apua ja tukea haastaviin tilanteisiin. Erityisesti vastentahtoisiin päätöksiin, kuten huostaanottoon ja kiireellisiin sijoituksiin käsitettiin kuitenkin liittyvän epävarmuutta oikeudellisen osaamisen suhteen. Epävarmuutta ilmeni myös oikeudellisen osaamisen käsitteen määrittelyssä. Tutkimuksen mukaan sosiaalityöntekijät mieltävät oikeudellisen osaamisen merkityksellisenä osana lastensuojelun sosiaalityötä. Moni haastateltava pohti sitä, mitä kaikkea oikeudellinen osaaminen pitää sisällään ja mitä sillä nimenomaan lastensuojelun sosiaalityössä tarkoitetaan. Lakiosaamisen käsitetään tuovan myös varmuutta ja turvaa työn tekemiseen. Sosiaalityöntekijöiden käsityksessä lakeja ei tunnuta juurikaan kyseenalaistettavan. Pidetään itsestään selvyytenä, että lakeja on työssä noudatettava. Toisaalta lakien noudattamisen koetaan aiheuttavan kuormittumista työssä, koska esimerkiksi lastensuojelulain määrittelemät aikarajat eri toimenpiteiden kestolle aiheuttavat kiirettä ja painetta työssä. Lisäksi ajan tasalla pysyminen lakien suhteen koetaan haastavana. Laki työvälineenä lastensuojelussa Lain sisäistämisen käsitettiin myös tuovan työhön tietynlaista vapautta ja mahdollisuutta luovuuden käyttöön. Laki käsitetään työvälineenä ja lastensuojelutyöhön liitetään vahvasti virkavastuun käsite. Lain soveltamiseen haetaan tukea työkavereilta, esimieheltä ja sovellusoppaista. Käsitysten mukaan lastensuojelun sosiaalityössä vaaditaan runsaasti myös eettistä pohdintaa ja moraalista harkintaa, joten työtä ei voida tehdä ainoastaan lainsäädännön varassa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän pitää työssään pystyä arvioimaan kiireellisten lastensuojelutoimien tarvetta lapsen edun näkökulmasta ja tässä tukena toimii myös lainsäädäntö. Lainsäädännön käsitetään määrittävän toimintamahdollisuuksien raamit, mutta päätös- ja harkintavalta on kuitenkin yksittäisellä sosiaalityöntekijällä. Koulutusta kaivataan Oikeudelliseen osaamiseen liittyvää koulutusta kaivataan enemmän ja sen toivotaan olevan säännöllistä ja pitkäkestoista. Oikeudellinen osaaminen sosiaalityöntekijöiden käsityksissä tulee näkyväksi esimerkiksi lainsäädännön merkityksen, prosessien hallinnan, oikeudellisen osaamisen vaatimusten sekä oikeuksien ja osallisuuden kautta. Oikeudelliseen osaamiseen liittyvää koulutusta ei koettu sosiaalityön opintojen aikana olleen tarpeeksi työelämän vaatimuksia ajatellen. Omaa osaamista oikeudellisista asioista ei käsitetä riittäväksi ja enemmän kaivataan perehdytystä lastensuojelutyön oikeudelliseen puoleen myös lainsäädännön näkökulmasta. Kiinnostusta lisäkoulutukseen oli kaikilla haastateltavilla ja osa toivoi myös muuta kuin omaan työhön liittyvää lainsäädännöllistä koulutusta. Lastensuojelun sosiaalityössä joudutaan tekemisiin hyvin moniulotteisten ja haastavien ilmiöiden kanssa ja niiden ratkaisemiseen tarvitaan hyvin monen tyyppistä osaamista. Oikeudellinen osaaminen käsitetään merkityksellisenä ja sen merkitys ilmenee erityisesti lastensuojelun työn rakenteita tukevana ja ohjaavana. Vähintään yhtä tärkeänä käsitetään kuitenkin sosiaalityöntekijän eettinen ja moraalinen harkinta vaativissa työtilanteissa. Minna-Lotta Shemeikka Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielmaan: Sosiaalityöntekijöiden käsityksiä oikeudellisen osaamisen merkityksestä ja vaatimuksista lastensuojelun sosiaalityössä. Kuva: Pixapay Lapsen edun käsitteen joustavuus ja lukuisat tulkintamahdollisuudet haastavat julkista valtaa käyttäviä viranomaisia. Huoltoriidoissa lapsen etua arvioidaan usealla eri taholla.
LOS:in 3 artiklan 1 kohta edellyttää, että jokaisessa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelinten toiminnassa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu (LOS 60/1991). Lapsen edun tulisi olla keskeinen ratkaisuperiaate myös huoltoriidoissa. Lapsen edun käsite on määrittelemätön, joustava ja se sen lähikäsitteitä ovat lapsen tarpeet, lapsen oikeudet ja lapsen osallisuus. (Pösö 2012, 79; Freeman 2007, 27.) Lapsen edun sisältö pitää määritellä tapauskohtaisesti ja sopeuttaa kyseessä olevan lapsen erityistilanteen mukaisesti, jolloin otetaan huomioon lapsen henkilökohtainen tilanne, olosuhteet ja tarpeet. (Yleiskommentti 2013 nro 14, 5–9.) Lapsen edun käsitteen ydinsisältö rakentuu perus- ja ihmisoikeuksien varaan. Ydinsisältö ei voi vaihdella tapauskohtaisesti, mutta tilanne- ja tapauskohtaisuus sekä lapsen ja perheen olosuhteet voivat tuoda vaihtelua siihen. (Litmala 2002, 53–54.) Lainsäädännöllisestä näkökulmasta lapsen etu ja sen merkitykset nähdään ole-van sidoksissa siihen, mitä lakia missäkin tapauksessa noudatetaan ja se on arvioitava tapaus-kohtaisesti (Aer 2021, 25). Huoltoriidoissa tuomioistuin voi pyytää sosiaalilautakunnalta olo-suhdeselvityksen. Olosuhdeselvityksen tarkoituksena on tuottaa tuomioistuimelle sosiaalitoimen ammatilliseen asiantuntijuuteen pohjautuvia tietoja perheen tilanteesta, lapsen elinolosuhteista ja muista asian ratkaisuun mahdollisesti vaikuttavista asioista. Olosuhdeselvityksen laativat sosiaali-työntekijät ja siihen sisältyy lapsen edun arvioiminen. Huoltoriitatilanteessa lapsen edun ar-vioiminen on vaativaa asiantuntijan arviointityöskentelyä, joka edellyttää ammattilaiselta lap-sen tilanteeseen liittyvää menetelmäosaamista ja dokumentointiosaamista. Sosiaalityöntekijän tulee kyetä analysoimaan laajasti lapsen ja hänen perheensä elämänkirjoa ja sen osa-alueita ja sitä, miten vanhemmat ovat eron jälkeen saaneet sovitettua nämä lapsen elämään kuuluvat asiat yhteen. (Heinonen & Sinko 2013, 126.) Tavallisesti sosiaalityöntekijä harkitsee monipuolisesti eri tekijöiden yhteis- ja liitäinnäisvaikutuksia, sillä harvoin mikään yksittäinen asia ratkaisee lapsen edun. (Taskinen 2001, 43.) Lapsen edun arviointi vaatii asiantuntijuutta Pro Gradu tutkielmassani tutkin olosuhdeselvitysten yhteenvedoista sosiaalityöntekijöiden ammatillista näkemystä lapsen edusta, sen rakentumista ja sille annettuja merkityksiä. Ha-vaitsin yhteenvedoista toistuvia rakenteita, joihin nojautuen sosiaalityöntekijät muodostivat ammatillisen näkemyksensä. Näitä toistuvia rakenteita olivat muun muassa yhteenvedot van-hempien ja lasten näkemyksistä, pyydettyjen lausuntojen yhteenvedot ja yhteenvedot vallit-sevasta tilanteesta. Toistuvana rakenteena esiintyi myös sosiaalityöntekijän näkemys. Sosiaalityöntekijät toivat ammatillista näkemystään esiin käyttäen kahdeksaa eri ilmaisuta-paa, jotka nimesin seuraavalla tavalla: 1) Huolen ilmaisut 2) Kannanottoja ja ohjeistuksia ilmaisevat 3) Näkemyksien ilmaisut 4) Pohdinta ilmaisut 5) Selvitystyöskentelyn arviota ilmaisevat 6) Toteavat ilmaisut 7) Havaintojen ilmaisut 8) Vaikutelmia ja käsityksiä ilmaisevat Näitä ammatillisen näkemyksen ilmaisuja sosiaalityöntekijät käyttivät luovasti vaihdellen ilmaisutavasta toiseen. Ilmaisutavat eivät olleet riippuvaisia siitä, mitä niillä tuotiin esiin. Jokaisessa selvityksessä oli käytetty useampaa eri ilmaisutapaa. Huolentason arviointi on keskeinen osa olosuhdeselvityksen asiantuntijan työskentelyä. Sosiaalityöntekijät toivat usein esiin ammatillista näkemystään lapsen edusta huolen ilmaisujen kautta. Tapa ilmaista ammatillista näkemystään huolen ilmaisun kautta on niin syvään juurtunutta olosuhdeselvitystyöskentelyssä, että sitä turvauduttiin silloinkin, kun lapsen tai hänen perheensä tilanteesta ei nimenomaan ollut huolta. Lapsen edun ammatillisen näkemyksen rakentuminen olosuhdeselvityksissä on yksilöllinen prosessi, jossa rakennusainekset ovat pääasiassa samoja, mutta niiden painoarvo ja suhde toisiinsa vaihtelivat tapauskohtaisesti. Olosuhdeselvitysten yhteenvetojen rakenne noudattelee sisällöllisesti toistuvaa kaavaa, joka luo perustan yksilölliselle arviolle lapsen edusta. Sosiaalityöntekijät nojasivat lapsen edun näkemyksessään paljon sekä vanhempien tuottamaan tietoon että muilta viranomaisilta kerättyyn tietoon. Lapsen näkemykset esitettiin pääasiassa vain tapaamisoikeuden osalta ja ne tuotiin esiin hyvin pelkistetysti. Merkittävää roolia tiedonmuodostumisen prosessissa näyttelivät havainnot lasten ja vanhempien välisistä tapaamisista sekä niiden pohjalta tehdyt tulkinnat. Havaintoni mukaan lapsen etu merkityksellistyy sosiaalityöntekijöiden kirjoitetuissa ammatillisissa näkemyksissä hyvin tavallisina vanhemmuuteen ja yhteistyövanhemmuuteen kuuluvina asioina tai niiden puuttumisena. Vanhemmuudessa lapsen eduksi merkityksellistyy lapsen hoivaaminen ja lapsen kasvua ja kehitystä tukeva aikuisjohtoinen arki. Lapsen kehitystä tukevan arjen nähdään puolestaan koostuvan aineellisten, emotionaalisten ja psykologisten tarpeiden tyydyttämisen taitoina. Hoivaamisen osalta merkityksen saivat lapsen terveyden turvaaminen ja huolenpito. Hoivaaminen nähtiin osana lapsen tasapainoisen kehityksen turvaamista. Kaiken kaikkiaan vanhemmuuden osalta lapsen eduksi merkityksellistyi lastensuojelun tapa mieltää lapsen etu LSL:n 4§:n lastensuojelun keskeisten periaatteiden mukaisesti. Nämä lastensuojelun keskeiset tavoitteet oli olosuhdeselvityksissä valjastettu vanhemmuuden keskeisiksi tehtäväksi. Erityisesti esiin nousivat LSL 4§:n kohdat 1, 2 ja 4. Näitä mukaillen lapsen etuna on, että vanhemmat kykenevät turvaamaan lapselle (1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin (2) mahdollisuuden saada ymmärrystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon ja (4) turvallisen kasvuympäristön. (LSL 13.4.2007/417, 4§.) Analyysissani yhteistyövanhemmuus ja yhteishuolto nousivat myös lapsen edun merkityksiksi. Tämä kuvastaa Suomalaisen yhteiskunnan vallalla olevaa arvomaailmaa, jossa erot ovat asettuneet normaaliksi osaksi perhe-elämän elinkaarta. Yhteistyövanhemmuus on eronneen perheen perheyttä jatkava tekijä ja lapsen etu kiteytyy juuri tähän vanhemmuuden jatkuvuuteen ja mahdollisuuteen ylläpitää suhteita kumpaankin vanhempaan. Toimivan yhteistyövanhemmuuden uhkana nähtiin vanhempien keskinäiset toimeen tulemisen haasteet. Vanhempien välinen riitely nähtiin olevan lapsen edun toteutumisen esteenä ja sitä pidettiin lapsen kehitystä vaarantavana seikkana. Yhteistyön haasteiden nähtiin vaikuttavan vanhemman kykyyn tukea lapsen ja toisen vanhemman välistä suhdetta. Minna Tuokko Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu tutkielmaan: ”Lapsen edun mukaista olisi, että vanhemmat pystyvät tekemään yhteistyötä hänen asioissaan.” Sosiaalityöntekijöiden ammatillinen näkemys lapsen edusta olosuhdeselvityksissä. Kirjallisuus Aer, Janne 2012: Lastensuojeluoikeus. Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun oikeudelliset perusteet. Alma Talent oy. e-julkaisu. Viitattu 18.11.2020. Freeman, Michael D.A. 2007: A Commentary on the United Nations Convention on Rights of a Child, Aricle 3: The best interests of a Child. Martinus Nijhoff publishers. Boston. Heinonen, Hanna & Sinko, Päivi 2013: Sosiaalityöntekijät lastensuojeluprosessia johtamassa. Teoksessa Bardy, Marjatta (toim.): Lastensuojelun ytimissä. 4. uudistettu painos. 1. painos 2009. Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy. Tampere, 121–132. Litmala, Marjukka (toim.) 2002: Lapsen asema erossa. WS Bookwell Oy. Juva. Pösö, Tarja 2012: Lapsen etu, oikeudet ja näkökulma moraalisina kannanottoina. Teoksessa Forsberg, Hannele & Autonen-Vaaraniemi, Leena (toim.) Kiistanalainen perhe, moraalinen järkeily & sosiaalityö. Toim. Vastapaino. Tampere, 75–95. Taskinen, Sirpa 2001: Lapsen etu erotilanteissa. Opas sosiaalitoimelle. Stakes oppaita 46.Gummerus Kirjapaino Oy. Saarijärvi. Yleissopimus lapsen oikeuksista 60/1991 Yleiskommentti nro 14 (2013): Lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon (3 artiklan 1 kohta) YK Lapsen oikeuksien komitea. LSL Lastensuojelulaki LSL 13.4.2007/417 Oletko kohdannut työurallasi esimerkillä johtavaa johtajaa? Kokemukseni mukaan esimerkillä johtamisessa on ensiarvoista ihmislähtöisyys, nöyryys ja aitous alaisiaan kohtaan, mikä lähtee johtajasta itsestään luonnostaan, ei johtajuuden roolista. Oman kokemukseni mukaan erityisen tärkeää on juuri se, ettei johtaja muutu tilanteen mukaan, vaan toimii johdonmukaisesti aina esimerkkinä, siten miten toivoisi alaistensakin toimivan. Esimerkillä johtava johtaja panostaa työntekemiseen ennen muita yhteisen hyvän eteen (Dannenberg 2014). Itse olen työurallani palvelualalla oppinut paljon esimerkillään johtavilta johtajilta. Halusinkin tutkia aihetta tarkemmin ja niin päädyin tekemään sekä kandidaatin tutkielmani että pro graduni esimerkillä johtamisen käsityksistä. Tutkimuksissani haastattelin sekä alaisia että johtajia. Kiinnostukseni aihetta kohtaan kumpusi omista kokemuksistani esimerkin ottamisesta sekä itsekin esimerkkinä olemisesta. Sekä myös siitä, että esimerkillään johtavaa johtajaa kaivataan tämän päivän organisaatioihin. Johtaja on ”yksi meistä” Nykyiseen johtamistyyliin haluttaisiin tuoda lisää pehmeitä arvoja, kuten yhteisöllisyyttä ja ymmärrystä siitä, että johtaja on osa tiimiä. Tällöin näen myös sen, että positiivisella johtajuudella ja esimerkillä johtamisella on johtajuuden alueella varmasti oma paikkansa. Uskon myös siihen, että aiheen tutkimuksella on merkitystä johtajuuden kentällä. Halusin itse tuoda tutkielmallani kyseiseen asiakaspalvelutyöyhteisöön ymmärrystä siitä, miten esimerkillä johtaminen näyttäytyy heidän arkityöskentelyssään ja näin myös mahdollisesti ohjeita siihen, että tätä tulee arvostaa ja nostattaa organisaation sisällä. Tutkielmani aihe tuntuu itsestä erityisen tärkeältä, koska johtamisen psykologian tutkijat (mm. Haslam et al. 2012) ovat alkaneet korostaa sitä, että johtamisessa tulisi nähdä enemmän johtajan olemista osana työyhteisöä, niin että alaiset tuntevat johtajan ”yhdeksi meistä”. Aihe on myös ajankohtainen siitä näkökulmasta, että työn tekeminen tulee muuttumaan yhä helpommaksi digitaalisuuden kautta, mutta kuitenkin niin, että tarvitsemme työntekijöitä, jotka ovat sitoutuneita työntekemiseen ja yritykseen. Esimerkillä johtaminen nähtiin aineistoni valossa lähtökohtana sille, miten organisaatiossa toimitaan. Tutkimassani asiakaspalveluorganisaatiossa johtaja johtaa organisaatiota yrityksen arvojen mukaan näyttäen esimerkkiä alaisilleen. Olennaista myös Haslamin (2012) mukaan on, että johtaja toimii aina samalla tavalla eikä vain silloin, kun se on itselle sopivaa. Kuva: Pixabay
Esimerkki luo yhteisöllisyyttä ja positiivista ilmapiiriä Esimerkin merkitys koettiin tutkielmani kohdeorganisaation arjessa tärkeäksi yhteisöllisyyden luojana ja positiivisen ilmapiirin vahvistajana. Kyseisessä organisaatiossa johtaja on paljon esillä, joten esimerkillisyys ja esimerkillä johtaminen tulee näkyväksi väistämättä. Graduni tuotti tietoa esimerkillä johtamisen käsityksistä asiakaspalvelutyöyhteisössä. Tutkielmani tuloksia voidaan käyttää johtamisen koulutuksen kehittämiseen ja esimerkillä johtamisen merkityksen ymmärtämiseen organisaatiokulttuurissa. Esimerkillä johtaminen nähtiin tässä tutkimuksessa positiivisena johtajuutena ja melko huomaamattomana ja luonnollisena toimintana yrityksen arjessa. Esimerkillä johtamisella oli mukaan merkitystä hyvän ilmapiirin luomiselle ja sille, että kaikki työyhteisössä tietävät tavoitteet ja ovat sitoutuneita työhönsä, jolloin tavoitteet saavutetaan yhdessä. Ajatus esimerkillisyydestä on tärkeä juuri nyt, kun yhteiskunnassa monissa yrityksissä teknologia tulee osaksi palveluita. Asiakaspalvelun esimiestyön merkitys onkin olennaisessa roolissa yritysten välisessä kilpailussa. Teot puhuvat enemmän kuin sanat (Yukl 2006, 267); näin myös totesi Dannenberg (2014), kun hän tutki esimerkillä johtamista verraten sitä sanoilla johtamiseen. Myös Hermalin (1998) on todennut, että johtajana on ensiarvoisen tärkeää pohtia sitä, miten saan muut seuraamaan esimerkkiäni. Haslamin (2011) mukaan johtaja tulisi nähdä ”yhtenä meistä”. Haslam korostaa oikeudenmukaisuutta menestyksekkäässä johtajuudessa. Ilman tätä yhteistä tunnetta meistä ei ole mahdollista toimia johtajana ja seuraajana. Perehtyessäni johtajuutta käsitteleviin teoksiin (Bell, Zemke & Tillmann 2006, Kalliomaa 2010, Räsänen, 2007) voi huomata, että esimerkillä johtaminen nähdään hyvänä lähtökohtana johtajuudessa. Johtaja näyttäytyy aina roolimallina alaisilleen. Mielestäni tapa kohdella muita ihmisiä kertoo enemmän kuin mikään kirjoitettu tai lausuttu ajatus. Itse ymmärrän nyt enemmän sitä, miten paljon esimerkillä johtaminen vaikuttaa alaisen kokemukseen tehdä työtä ja motivoitua työntekemiseen. Olennaisena näen sen, että esimerkillä johtaminen istuu paremmin toiseen organisaatioon kuin toiseen. Kohdeorganisaatiossa esimerkillä johtaminen nähdään ehkä jopa välttämättömänä johtajuuden muotona, kun taas asiantuntijaorganisaatiossa voidaan johtajaa ”nähdä” sähköpostin välityksellä ja muutenkin työntekeminen johtajan kanssa on erittäin vähäistä. Ella Kumpuniemi Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu hallintotieteen, erityisesti johtamisen psykologian pro gradu- tutkielmaan ”Esimerkillä johtaminen asiakaspalvelutyöyhteisössä: viitekehyksenä positiivinen johtaminen”. Lähteet: Bell, Chip R., Zemke, Ron; Tillmann, Maarit, 2006: Huippupalvelun johtaminen. Helsinki. Rastor Oy. Dannenberg, Astrid, 2014: Leading by example versus leading by words in voluntary contribution experiments. Heidelberg. Springer-Verlag. Haslam s. Alexander, Reicher Stephen D., Platow Michael J., 2012: Uusi johtamisen psykologia. Suomentanut Marja Ahokas. Helsinki. Gaudeamus. Hermalin, Benjamin, E. 1998: Toward an Economic Theory of Leadership: Leading by Example. American Economic Association. Kalliomaa, Sami & Kettunen, Sami, 2010: Luottamus esimiestyössä. Helsinki. WSOYpro Oy. Räsänen, Mikko (toim.), 2007: Coaching ja johtajuus. Valmentava ote esimiestyössä. Helsinki. Edita. Yukl, Gary, 2006: Leadership in organizations. Pearson Prentice Hall. New Jersey. |
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |