Kautta historian eläinten on uskottu vaikuttavan positiivisesti ihmisen hyvinvointiin. Tämä on todettu myös useissa tutkimuksissa, joita aiheesta on tehty jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Tutkimusten mukaan eläimet vaikuttavat positiivisesti ihmisen mielenterveyteen, vähentävät stressiä ja ehkäisevät masennusta. Eläinten omistajat kokevat usein olevansa onnellisempia kuin ihmiset, jotka eivät omista eläimiä tai ole tekemisissä eläinten kanssa. Nykypäivänä eläinavusteisesta terapiasta on tullut yhä suositumpaa ja yleisempää, ja eläinavusteiset palvelut ovat vähitellen alkaneet saamaan jalansijaa osana sosiaalipalveluita ja sosiaalista kuntoutusta. Jo pienenä huomasin hevosen voimaannuttavan vaikutuksen. Se, että suuri, ehkä hieman arvaamaton eläin kantoi minua selässään, kuunteli ja teki kuten pyysin, oli 8-vuotiaalle tytölle voimakas positiivinen kokemus. Toisaalta sain myös huomata, että hevosellakin voi olla huonoja päiviä ja pakottamalla ja riitelemällä ei saa aikaan mitään muuta, kuin paikallaan jääräpäisesti seisovan kiukkuisen hevosen. Hevosen kanssa täytyy käyttää mielikuvitusta. Se opettaa olemaan rauhallinen ja kärsivällinen, mutta myös päättäväinen ja itsevarma. Opin, että hyvällä saa aikaan paljon, pahalla ei mitään. Hevonen opettaa myös vastuullisuutta. Muistan, kuinka tunsin ylpeyttä omasta hoitohevosesta, jonka hoidosta olin vastuussa. Hevonen on sosiaalinen ja utelias eläin. Harjatessa hevosta se saattaa rapsutella takaisin, tervehtii nähdessään tutun ihmisen, tulee luokse ja seuraa. Hevonen kohtaa ja hyväksyy ihmisen sellaisena kuin hän on. Hevonen ei syrji, ei valikoi eikä välitä ihmisen virheistä tai puutteista. Hevonen opettaa, että jokainen meistä on rakkauden, kiintymyksen ja hyvinvoinnin arvoinen. Huoli nuorten arjesta Lasten ja nuorten syrjäytyminen ja kasvava pahoinvointi ovat olleet jo pidemmän aikaa yksi aikakautemme suurimmista yhteiskunnallisista ongelmista ja huolen aiheista. Kiinnostus nuoriin kohdistuu erityisesti huoleen nuorten arjesta. Nuorten elämän ongelmat, kuten huostaanotot, mielenterveysongelmat, köyhyys ja rikollisuus ovat lisääntyneet uhkaavasti. Mediassa tuodaan jatkuvasti esille nuorten pahoinvointi ja sen seuraukset. Julkinen keskustelu onkin osittain aiheuttanut myös sen, että nuoret ovat leimaantuneet potentiaalisiksi yhteiskunnan riski- ja uhkatekijöiksi. Toisaalta nuorten kasvava pahoinvointi toimii perusteluna vaadittaessa uutta tutkimusta sekä hoito- ja tukimuotoja nuorten hyväksi. Näiden hoito- ja tukimuotojen tulisi olla sellaisia, joilla nuori saadaan tuntemaan itsensä hyväksytyksi ja liittymään johonkin sellaiseen, jonka hän voi kokea merkitykselliseksi itselleen. Sosiaalityön kentällä nuorten syrjäytyminen on nähty vakavana ongelmana vuodesta toiseen. Nuorille tarjotut palvelut eivät ole tarpeeksi motivoivia ja kannustavia, eivätkä palvelut aina kohtaa nuorten omia tarpeita. Haasteen nuorten tukemiselle aiheuttaa myös se, että usein kaikkein eniten tukea tarvitsevia ja vakavimman syrjäytymisuhan alla olevia nuoria ei tavoiteta ja he jäävät täysin palveluiden ulkopuolelle. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden kokema resurssipula aiheuttaa sen, että nuoren tilanteen kokonaisvaltaiselle kartoitukselle ei riitä aikaa. Näin ollen nuori saattaa ajautua jatkuvasti luukulta ja palvelulta toiselle. Lasten ja nuorten auttamisessa ei tulisi viivytellä, vaan ongelmiin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota ja panostaa erityisesti ennaltaehkäisevään työhön. Kysymys on monen tahon moniammatillisen työn yhteen pelaamisesta ja pitkällä aikavälillä tapahtuvasta määrätietoisesta työstä lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Voimaa arkeen yhteisöstä, luonnosta, elämyksistä ja eläimistä Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on ennaltaehkäisevä ja korjaava sosiaalisen kuntoutuksen menetelmä syrjäytymisen ehkäisyssä. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan perustana toimii sosiaalipedagogiikka, joka korostaa yhteisöllisyyden, toiminnallisuuden, elämyksellisyyden ja dialogisuuden merkitystä sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemisessä. Sosiaalipedagogiikan yhteisöllisyys, toiminnallisuus ja elämyksellisyys ovat tärkeitä ja tehokkaita elementtejä erityisesti lasten ja nuorten kanssa toimiessa verrattuna perinteiseen sisätiloissa tapahtuvaan, keskusteluun pohjautuvaan terapiaan ja kuntoutukseen. Sosiaalipedagogiikan yhteisöllisyys, toiminnallisuus ja dialogisuus ovat myös tärkeitä ja keskeisiä elementtejä sosiaalityön käytännöissä ja työorientaatioissa. Sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa yhdistyvät paitsi sosiaalipedagogiikan keskeiset periaatteet, myös luontokokemukset, hevosen ja muiden eläinten terapeuttinen vaikutus, seikkailupedagogiikka sekä oppimista edistävä talliyhteisö. Hevostoiminnalla on mahdollisuuksia niin ihmisen sosiaalisten, psyykkisten kuin fyysisten taitojen tukemisessa. Sosiaalipedagogista hevostoimintaa tarjoavien toimijoiden mukaan hevostoiminnalla on hyvät mahdollisuudet nuorten tukemisessa ja tällaisella työorientaatiolla olisi kysyntää myös nuorten sosiaalipalveluissa ja sosiaalityön kentällä. Toimijoiden mukaan potentiaalia löytyy, mutta hevostoiminnan aseman ja tunnettavuuden parantamisessa on kuitenkin vielä työnsarkaa. Toiminnan aseman parantamiseen tarvitaan toimijoiden tiivistä yhteistyötä, keskinäistä avoimuutta sekä aktiivista markkinointia. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta voisikin olla yksi uusi toimintamalli ja vastaus sosiaalityön haasteisiin ja nuorten jatkuvasti kasvaviin ongelmiin. Se on tehokas keino nuorten hyvinvoinnin tukemisessa ja syrjäytymisen ehkäisemisessä. Nyt tarvitaankin vain rohkeaa ja ennakkoluulotonta asennoitumista tämän uuden toimintamallin hyödyntämiselle ja kehittämiselle. Anni-Maria Kattilakoski, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, sosiaalityön oppiaine, Lapin yliopisto Kirjoitus pohjautuu pro graduun: "Sosiaalipedagoginen hevostoiminta osana nuorten sosiaalipalveluita. Toimijoiden näkemyksiä hevostoiminnan toteuttamisesta, kehittämisestä sekä mahdollisuuksista nuorten tukimuotona." Lähteet: Geist, Tracy S. 2011: Conceptual framework for animal assisted therapy. Child & Adolescent Social Work Journal 2011, vol. 28. 243-256. Hyvätti, Nina 2005: Talliyhteisöstä potkua elämään. Syrjäytyvä nuori talliyhteisössä. Teoksessa Okulov, Seija & Koukkari, Katja (toim.): Ratsastuspedagogiikasta sosiaalipedagogiseksi hevostoiminnaksi. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan perusteet ja sovellukset täydennyskoulutuksen kokemuksina Kuopion yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Kuopio. 20–29. Koistinen, Kari 2005: Hevostoiminta ehkäisemään lasten ja nuorten syrjäytymistä. Teoksessa Okulov, Seija & Koukkari, Katja (toim.): Ratsastuspedagogiikasta sosiaalipedagogiseksi hevostoiminnaksi. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan perusteet ja sovellukset täydennyskoulutuksen kokemuksina Kuopion yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Kuopio. 1–10. Parshall, Debra Phillips 2003: Research and Reflection: Animal Assisted Therapy in Mental Health Settings. Counseling & Values 2003, vol 48. 47–56. Raitakari, Suvi & Virokannas, Elina 2009: Yhteisiä teemoja etsimässä. Teoksessa Raitakari, Suvi & Virokannas, Elina (toim.): Nuorisotyön ja sosiaalityön jaetut kentät. Puheenvuoroja asiantuntijuudesta, käytännöistä ja kohtaamisista. Gummerus, Jyväskylä. 5-20. Serpell, James A. 2000: Animal Companions and Human Well-Being: An Historical Exploration of the Value of Human-Animal Relationships. Teoksessa Fine, Aubrey (toim.): Handbook on Animal-Assisted Therapy Academic Press California. 3–19 Suurpää, Leena 2009: Nuoria koskeva syrjäytymistieto. Avauksia tietämisen politiikkaan. Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 27. Mikäli asiantuntijaidentiteetistä ei olla valmiita luopumaan, ei kasvutilaa esimiehen identiteetille yksinkertaisesti ole. Tuleeko teknisesti hyvin suoriutuvasta työntekijästä paras esimies? Monissa organisaatioissa vaikuttaisi vieläkin vallitsevan toimintatapa, jossa esimiestehtäviin valitaan hyvä asiantuntija teknisen suoriutumisen perusteella eikä niinkään esimiesvalmiuksien. Erityisen haastavaa esimieheksi siirtyminen on kuitenkin henkilöille, joilla on vahva tausta asiantuntijatyössä eikä yhtään johtamiskokemusta. Tutkijat ovat esittäneet, että esimieheksi siirtyvälle asiantuntijalle on usein tyypillistä jatkaa työntekoa samaan tapaan kuin aiemminkin, ikään kuin uuden tittelin lisäksi muutosta omassa työssä ei olisi tapahtunut. Tehtävän menestyksekäs hoitaminen vaatii kuitenkin uudenlaista työorientaatiota ja aikaisemmasta poikkeavaa osaamista. Kyse ei ole vain uusien työtehtävien- ja vastuiden lisääntymisestä Esimiestyö on usein haastava ja kiireellinen ihmissuhdetyö, eikä tehtävässä ole helppo menestyä. Esimiestyöhön kuuluu esimiehen läsnä oleminen alaistensa jokapäiväisessä työssä ja elämässä. Lisäksi esimiehen olisi kyettävä muun muassa motivoimaan alaisiaan ja asettamaan päämääriä. On annettava palautetta tehdystä työstä, luoda yhteishenkeä ja ratkaista vaihtelevia pulmia yhdessä alaisten kanssa. Tyypillistä esimiestyössä on myös kiire ja jatkuvat keskeytykset. On lähes mahdotonta vaatia omaa rauhaa samalla tavalla kuin ehkä aikaisemmassa asiantuntijatehtävässä. Esimiehelle oman työnkuvan sisäistäminen on tärkeä prosessi Keskeistä esimieheksi ryhdyttäessä on, että esimiehelle selkeytyy kuva omasta roolista työyhteisössä. Tärkeää hänelle on hahmottaa tärkeimmät vastuunsa ja ihmisten johtamisessa tarvittavat taidot. Esimiehelle olisi suureksi hyödyksi kyetä määrittelemään, minkälainen haluaa esimiehenä olla ja mikä on hänelle itselleen paras tapa johtaa. Tähän ymmärrykseen päästäkseen esimiehelle olisikin tärkeää pohtia kokonaisvaltaisesti uudelleen käsitystä itsestään – eli toisin sanoen – tehdä identiteettityötä. Identiteetti on yksi ydinkäsitteistä, kun puhutaan asiantuntijuudesta tai esimiehyydestä. Identiteettiin liittyvät kysymykset heräävät erityisesti silloin, kun yksilöllä ilmenee epävarmuutta omasta suunnastaan ja siitä, kuka hän oikeastaan on. Toisin sanoen yksilö ei ole kyennyt vielä hahmottamaan itseään uudessa tilanteessa. Identiteettiin sisältyy vahva kokemus siitä, mistä on tulossa tai mihin menee ja minne kuuluu. Ammatti-identiteetti voidaan ajatella lähes samalla tavalla, mutta siinä korostuu erityisesti työ, ammatti, minkälaiseksi yksilö kokee itsensä tässä kontekstissa sekä miksi haluaa ammatissaan tulla. Olosuhteissa, jossa työnkuva tai toimiala vaihtuu, on väistämättä edessä ammatti-identiteetin uudelleen hahmottamista ja omakohtaisten työhön kohdistuvien ajatusten uudelleen arviointia. Voidaan siis ajatella, että uudelle esimiehelle – etenkin asiantuntijasta esimieheksi siirryttäessä – on ensisijaisen tärkeää pyrkiä tutustumaan itseensä uudesta näkökulmasta. Itsensä mieltäminen asiantuntijan sijaan esimieheksi on merkittävä kehitysaskel Aihealueen tutkimuksen perusteella on esitetty, että mikäli esimies ei pidä itseään esimiehenä, ei sitä voida odottaa hänen johdettaviltakaan. Vaikuttaisi siltä, että mitä syvemmin asiantuntijat määrittelevät itsensä esimiehiksi, sitä enemmän he pyrkivät oppimaan esimiehenä olemista ja tarttumaan rohkeammin arjen johtamishaasteisiin. Kun esimies tunnistaa itsensä esimieheksi ja hänellä on riittävä halu ja osaaminen johtamisen käytäntöjä kohtaan, on mahdollista valjastaa johtajuus käyttöön. Ottamalla haltuun tiiminsä johtajuuden esimies voi valjastaa käyttöönsä välineet, joilla tiimi saadaan toimimaan yhdessä sekä sitoutumaan annettuisiin tavoitteisiin. Miten organisaatiot voivat tukea asiantuntijasta esimieheksi siirtyvää? Tutkimusten mukaan organisaation tuella esimiehiä kohtaan on merkittävä vaikutus tehtävässä onnistumiseen. Organisaatioiden olisikin tärkeää panostaa esimiehiinsä, koska heidän toiminnallaan on keskeinen rooli koko työyhteisön menestymisen kannalta. Esitän lopuksi aihealueen tieteelliseen kirjallisuuteen ja oman tutkimukseni tuloksiin pohjautuvia käytännöllisiä ohjeita organisaatioille ja esimiehille, jotka ovat kiinnostuneet vahvistamaan esimiesten roolia sekä esimiestyön laatua omassa työyhteisössä. Ohjeita organisaatioille
Siirtymistä voisi helpottaa myös mahdollistamalla asteittainen esimiestehtäviin siirtyminen, joka yhdistettynä riittävään tukeen mahdollistaisi tehtävässä vastaan tulevien ongelmatilanteiden käsittelyn niiden ilmetessä. Esimiestyötä tukeva kehityskeskustelu voisi osoittautua myös arvokkaaksi tueksi, koska se tarjoaa konkreettisen, etukäteen valmistautumisen mahdollistavan tilanteen, jossa reflektointia päästään tekemään rauhallisessa tilassa.
Ohjeita esimiehelle ja esimieheksi siirtyvälle
Markus Ketonen Lapin yliopisto Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Teksti perustuu hallintotieteen, erityisesti johtamisen psykologian pro gradu - tutkielmaan, ”Mitenkähän tässä käy – Tuleeko hyvästä asiantuntijasta huono asiantuntija ja huono esimies?” IT-alan asiantuntijasta lähiesimieheksi” Katso Lapin yliopiston opinnäytteet verkosta: http://lauda.ulapland.fi/ Master data managementilla tarkoitetaan organisaation ydintietojen hallinnan ja johtamisen kokonaisuutta. Ydintiedot ovat pysyviä ja luovat pohjan kaikelle toiminnalle. Käytännössä ydintiedot näkyvät kaikessa organisaatioiden toiminnassa. Mitä jos potilastiedot tallentuvat väärän henkilön nimiin? Mitä jos saat tuhansien eurojen laskun ostoksesta jota et ole tehnyt? Mitä jos myrsky kaataa puut sähkölinjoille ja vian oikeaa paikkaa ei löydy? Mitä jos miljoonien investointi perustuukin väärään dataan? Korjaamattomalla väärällä tiedolla voi olla merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia. Yleisesti voidaan todeta, että pieleen meni ja kalliiksi tuli. Tiedon tulva haastaa organisaatioita Informaatioteknologian ja digitalisaation kehittyessä organisaatioiden on mahdollista kerätä ja tallettaa enemmän dataa kuin koskaan aikaisemmin. Ajantasainen, kattava ja paikkansapitävä oleellinen tieto on organisaatioissa kaiken päätöksenteon perustana. Toimija, joka kykenee hankkimaan ja hyödyntämään tietoa myös menestyy paremmin. Suuren ja alati kasvavan hajanaisen datan määrän vuoksi on kuitenkin hankalaa hahmottaa mikä on tätä oleellista ja oikeaa tietoa. Esimerkiksi tarkka gps-sijainti ei välttämättä riitä kertomaan mistä kannattaisi kulkea. Tiedon rooli on muodostunut yhä keskeisemmäksi
Aiemmin talouden tärkeinä tekijöinä toimivat luonnonvarat, pääoma ja työvoima. Muutos on johtanut tiedon merkityksen kasvuun ja aiempien tekijöiden sijasta tietoa pidetään yleisesti organisaatioiden menestyksen edellytyksenä. Myös organisaatiot ovat oivaltaneet tiedon merkityksen. Muun muassa S-ryhmä on ilmoittanut ryhtyvänsä keräämään entistä tarkempia asiakastietoja. Myös OECD korostaa keskeisen tiedon hallintaa päätöksenteon tukena ja on todennut, että julkisella sektorilla olevan informaation tehokkaampi käyttö voi supistaa valtioiden budjetteja jopa 20 prosenttia. Ydintietojen hallinta tuottaa näin arvoa organisaatioille. Keskeisen tiedon tunnistaminen organisaatioiden dynaamisuuden tukena Tutkimukseni keskittyi ydintietojen eli master datan tunnistamiseen, hallintaan ja johtamiseen sekä master data managementin merkityksen ymmärtämiseen. Yhteistyökumppanina toimi Napapiirin Energia ja Vesi Oy. Master datan hallinnan ja johtamisen edellytyksinä korostuivat yhteistyö, vuorovaikutus ja sitoutuminen. Keskeinen ja oikea tieto toimii organisaatioissa strategisen kehittämisen tukena, jolloin master data managementin rooli merkittävänä tiedon hallinnan kokonaisuutena korostui. Ydintietojen hallinta arvoa tuottavana prosessina Suhteessa ajankohtaisiin tiedonhallinnallisiin haasteisiin, kuten kasvavaan datan määrään ja tiedon integrointiin liittyviin haasteisiin, sekä toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin on master data management - ohjelma merkittävä keino organisaation tietopääoman kehittämiselle. Vahvan kehittävän otteen lisäksi se toimii organisaation liiketoiminnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi organisaation strategisen kehittämisen sekä päätöksenteon tukena, organisaatiolle arvoa tuottavana prosessina. Kysymys kuuluukin, osaammeko nähdä ydintietojen hallinnalla avautuvat mahdollisuudet? Tuulia Miettinen Lapin yliopisto Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Teksti perustuu hallintotieteen pro gradu -tutkielmaan, ”Master data managementin merkitys organisaatioissa – Empiirinen tapaustutkimus, Napapiirin Energia ja Vesi Oy” |
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |