Pro gradu -tutkielmani lastensuojelun vuorovaikutuksesta ja dialogisuudesta antoi selvän tuloksen: asiakassuhteisiin on tullut syvyyttä systeemisen lastensuojelumallin käyttöön ottamisen myötä. Asiakastyölle on tullut selkeästi aikaa; asiakkaat opitaan tuntemaan paremmin, tapaamisia on paljon ja työtä tehdään yhdessä perheen ja tiimin kanssa. Koen, että tutkimuksellani oli merkitystä, koska se tuotti uutta tietoa systeemisen lastensuojelun vaikutuksista. Tutkimukseen osallistuneet lastensuojelun työntekijät olivat systeemisen lastensuojelun pilotointialueelta. Systeemisen lastensuojelumallin ytimessä ovat ihmissuhteet, kumppanuus ja yhteistyö. Systeeminen lastensuojelu on osa valtakunnallista lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa (LAPE). Sen tarkoituksena on uudistaa lastensuojelua kokonaisvaltaisesti vahvistaen asiakkaan voimavaroja, elämänhallintaa sekä osallisuuden ja kohdatuksi tulemisen kokemuksia. Miksi dialogisuutta? Dialogisuudella tarkoitetaan ymmärryksen tai tiedon hakemista vuorovaikutussuhteessa. Siinä osapuolet vaikuttuvat toisistaan ja tieto rakentuu osapuolten dialogisessa kanssakäymisessä, reflektoiden kaikkia näkemyksiä itsensä ja muiden kanssa. Unohtaa ei soi myöskään mielen sisäisiä dialogeja. Lastensuojelua on arvosteltu julkisesti epäonnistumisistaan ja vääristä arvioinneistaan. Lastensuojelun työntekijät ovat kokeneet eettistä ristiriitaa, koska he eivät ole voineet vastata asiakkaiden sosiaalihuollon tarpeeseen riittävällä tavalla. Yhden sosiaalityöntekijän vastuulla on voinut olla jopa 100 lasta. Vuorovaikutus on vääjäämättä jäänyt kehnoksi. Vilja Eerikan tapaus vuonna 2012 kosketti kansallisesti ja se asetti puntaroitavaksi, mitä olisi voitu tehdä toisin. Olisiko tarkkaavaisella kuuntelulla ja havaintojen tekemisellä voitu pelastaa elämä ja olisiko paremmat rakenteelliset edellytykset vuorovaikutuksen ja dialogisuuden voineet estää murheellisen tragedian? Keskeiset tulokset Dialogisuus ja vuorovaikutus ovat parantuneet systeemisen lastensuojelun pilotoinnin myötä. Systeemisen lastensuojelun toimintamallin käyttöön otto ja työntekijöiden siihen kouluttaminen ovat tutkimukseni perusteella tuoneet paljon edistystä juuri asiakkaiden kohtaamisiin. Tiimityöskentely ja tiheät tapaamiset ovat tutkimuksen mukaan mahdollistaneet paremman tiedonkulun ja käsityksen muodostamisen perheen muuttuvista olosuhteista. Ne ovat mahdollistaneet myös laadukkaamman arvioinnin tekemisen perheiden tilanteista. Systeeminen lastensuojelun malli tarjoaa hyvät puitteet asiakassuhteille, joissa mahdollistetaan yhteistoiminnallisuus ja dialogisuus. Työntekijät ovat innostuneita ja aidosti motivoituneita työhönsä, he haluavat kehittyä edelleen työssään ja oppia tekemään sitä entistä paremmin. Systeeminen lastensuojelumalli tukee työntekijöitä henkilökohtaisesti parempaan jaksamiseen, koska työn tekemiselle on aikaa ja he voivat tehdä sitä laadukkaammin. Tärkeäksi koettiin tiimi, jonka kanssa yhdessä hoidetaan lapsen ja perheen asiaa. Haasteena suhdetyössä näyttäytyi kuitenkin sosiaalityöntekijän valta. Kiireelliset sijoitukset ja vastentahtoiset huostaanotot ovat aina raskas kokemus lapselle ja perheelle, ja usein niissä asiakkaan mielipide ja käsitys poikkeavat sosiaalityöntekijän näkemyksistä. Suhteesta voi hävitä luottamus, ja dialogisuutta on vaikeaa tavoittaa. Jokainen asiakaskohtaaminen on lastensuojelussa uusi mahdollisuus ja jokainen työntekijä dialogisuuden edellytysten luoja. Keskeistä on luoda edellytyksiä asiakkaan ilmaisulle, luoda yhteys asiakkaaseen ja poistaa osallistumisen esteitä. Yksipuolisesta vallankäytöstä on systeemisessä lastensuojelussa jo päästy suureksi osaksi neuvottelevaan valtaan. Dialogiin asiakkaan kanssa on enemmän aikaa. Kokemusten jakamista Tutkimustulosten mukaan valta heikentää selkeästi asiakassuhteiden dialogisuutta, jolloin vallan käytön tarkastelua tarvitaan etenkin tahdonvastaisten päätösten osalta. Vaikka huostaanottopäätöksiä ei voida jättää tekemättä lapsen kasvuolojen vaarantaessa hänen terveyttään tai kehitystään, tulisi kiinnittää huomio vallankäytön neuvottelumahdollisuuksiin. Ihminen rakentuu kokemuksineen ja käsityksineen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja hänellä on vuorovaikutuksessa aina mukanaan myös edellisten kohtaamisten jälkiä. Vastentahtoisten päätösten jälkeen lapsi ja hänen läheisensä tarvitsevat tiivistä yhteydenpitoa lastensuojelun työntekijöiden ja lastensuojelun tiimin kanssa. On tärkeää, että lapsen ja läheisten kokemus päätöksestä voidaan yhteisesti jakaa ja käsitellä. Asiakassuhteiden hoitamisessa tarvitaan kärsivällisyyttä ja useita kohtaamisia sekä dialogista ohjaamista, jotta myös asiakkaan mieli on valmis dialogiin. Vasta kokemusten jakaminen, myös tunteen jakaminen, mahdollistaa prosessissa saamaan aidon muutoksen alulle. Aidossa muutoksessa vanhemmilla ja sosiaalityöntekijällä on yhtenevä näkemys huolesta, he toimivat kumppaneina ja yhteistyössä kohti muutosta. Se on keskeistä systeemisessä lastensuojelussa. Pohdintaa
Työntekijöillä oli myös huolia. Sosiaalityöntekijöiden tieto ja taito sekä sosiaalityön tehtävä tulisi pitää vahvana mielessä. Työntekijät pohtivat, voiko perheterapeuttinen ote korostua systeemisen lastensuojelun työskentelyssä niin paljon, että sosiaalityön rooli samalla heikkenee. Se voisi tarkoittaa lastensuojelun työntekijöiden liukumista terapeutin rooliin, johon heitä ei ole koulutettu. Niin ei saisi käydä. Työntekijät pohtivat edelleen sosiaalityöntekijöiden ja ohjaajien ammatin kautta tulevaa vastuuta ja velvoitetta. Ammatillisuutta on se, että sosiaalityöntekijät ja ohjaajat luottavat omaan osaamiseensa sosiaalityössä ja painottavat sosiaalityön ideaa näkemyksissään asiakastilanteiden arvioinneissa, jonka jälkeen ratkaisuja pohditaan dialogisesti yhdessä. Työntekijät korostivat dialogisuutta koko verkoston kesken ja korostivat työnohjauksen merkitystä myös lastensuojelun ja terapiapalveluiden roolien selventämisessä myös systeemisessä lastensuojelussa. Mielen päällä olivat tutkimuksen mukaan työntekijöillä ne lapset, jotka eivät olleet enää lastensuojelun asiakkuudessa. Riittääkö sosiaalihuollon resurssit vastaamaan heidän perheidensä tarpeisiin riittävästi. Työntekijät pitivät uhkana sitä, että asiakasmäärät kasvavat ja suunnitelmallista jalkautuvaa työtä perheissä ei ehditä tekemään. Kohtuulliset asiakasmäärät on vahvasti rakenteellinen asia ja sen säilymiseen tarvitaan myös poliittinen tuki. Siihen tarvitaan riittävästi resursseja peruspalveluissa, joka puolestaan vaatii vahvaa yhteistä tahtoa ylemmillä rakenteellisilla tasoilla. Tarja Hyväri Lapin yliopisto Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu –tutkielmaan "Asiakassuhteisiin syvyyttä systeemisellä lastensuojelulla - Työntekijöiden käsityksiä ja kokemuksia lastensuojelun vuorovaikutuksesta," |
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |