Täällä tietää missä lohet loiskivat – Lohi poliittisen identiteetin rakentajana Tornionjokilaaksossa19/12/2021
Lohi on poron ohella Lapin tunnetuimpia poliittisia eläimiä ja Tornion-Muonionjoki Suomen tunnetuimpia lohijokia. Lohi, tuo kalojen kuningas, herättää keskusteluja ja on iso asia paikallisesti.
Tornionjokilaakso ja lohi Tornion-Muonionjoki, paikallisten suussa Väylä, sijoittuu Suomen ja Ruotsin rajalle ja on samalla myös rajajoki. Lohenkalastuksella on Tornionjokilaaksossa vuosisatojen perinteet, esimerkiksi jo Ruotsin vallan aikana Tornionjokilaaksoa alettiin verottamaan lohenpyynnistä. Tornionjokilaakso on leimallisesti tunnistettava alue, jota leimaa lohen lisäksi muun muassa meänkieli ja lestadiolaisuus. Lohi on taloudellisen arvostuksensa ja kulttuurisen merkityksensä takia Itämeren tutkituimpia eläinlajeja. Suomen joista vain Tornion-Muonionjoessa ja Simojoessa on alkuperäinen Itämereen laskeva lohikanta. Tornion-Muonionjoenlohi syntyy ja kasvaa ensimmäiset vuodet joessa, ennen kuin ne lähtevät Itämerelle syönnösvaellukselle. Merellä lohi viettää 1-4 vuotta, jonka jälkeen se lähtee kutuvaellukselle kohti syntymäjokeaan. Lohi ja identiteettipolitiikka Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimi identiteettipolitiikka. Identiteettipolitiikka on tullut perinteisten poliittisten jakojen rinnalle. Poliittiset kamppailut liittyvätkin nykyään yhä useammin tilaan tai alueeseen, joten aluekohtaisista kysymyksistä on tullut uusia poliittisia kiistakysymyksiä. Näissä osapuolina ovat yleensä eri alueiden edustajat, jolloin identiteetti kytkeytyy vahvasti toimijuuteen ja politiikkaan. Poliittiset kamppailut eivät ole siis enää ainoastaan puoluepoliittisia, vaan esimerkiksi alueellisesta kysymyksistä on tullut uusia poliittisia kiistakysymyksiä. Näin ollen eri alueet ovat alkaneet erottua myös intressiryhminä. Gradun päätutkimuskysymys oli, miten lohenkalastuskulttuuri vaikuttaa Tornionjokilaaksossa asuvan identiteetin rakentumiseen. Tähän kysymykseen vastasin haastatteluaineiston ja Tornio-Muoniojoki-seura ry:n laatimien kannanottojen ja vetoomusten pohjalta. Analyysin pohjalta voidaan todeta, että Tornionjokilaaksossa lohi rakentaa kahta poliittista identiteettiä, jotka omaavat vahvan identiteettipotentiaalin. Poliittinen lohi Poliittinen lohi rakentuu niistä asioista, jotka rakentavat ja muodostavat lohesta poliittisen eläimen. Menneisyys ja historiapolitiikka määrittävät tämän päivän tilannetta siinä määrin, että se on tavallaan luonut vastakkainasettelun Väylänvarren ja meri- ja rannikkokalastajien välille. Sotien jälkeen Suomi valtiona panosti merellä tapahtuvaan lohenkalastukseen, mikä johti Tornion-Muonionjoen lohikannan pienentymiseen melkein sukupuuton partaalle. Historiassa koetut vääryydet lohipolitiikan osalta ovat olleet yhtenä laukaisevana tekijänä lohen puolustamiseen osalle haastateltavista. Valtakunnanpolitiikassa ja eduskuntatasolla esiin nousee vastakkainasettelu. RKP:n rooli meri- ja rannikkokalastuksen puolestapuhujana nousee esiin vahvasti, mikä tuottaa perinteisen vastakkainasettelun, jossa on vahva identiteettipoliittinen aspekti. RKP nähdäänkin ”ei-meinä”, jonka kautta voidaan määritellä se keitä me olemme. Toinen vastakkainasettelu nousee esiin maa- ja metsätalousministeriön suhteen. Ministeriön ja eduskunnan lohipolitiikka koetaan liian poukkoilevana, eikä Tornionjokilaaksoa oteta tarpeeksi huomioon päätöksenteossa, ja esimerkiksi ministeriön virkamiehiesten katsotaan ajavan meri- ja rannikkokalastajien etuja. Alueellinen lohi Alueellinen lohi rakentuu erilaisista Tornionjokilaaksoon liittyvistä teemoista. Alueellinen vaikuttaminen on nostanut päätään tällä vuosituhannella muun muassa perinteisenä kansalaisvaikuttamisena. Lohilähetystöjen avulla on pyritty tuomaan valtakunnantason päättäjien tietoon, minkälaista lohipolitiikkaa Tornionjokilaaksossa toivottaisiin. Toisena kanavana nähdään kunnallispolitiikka, jossa kunnat toimivat aktiivisesti lohen puolesta. Jokiseura on tehnyt vuosikymmenten saatossa aktiivisesti töitä lohen puolustamiseen, jotta mahdollisimman moni lohi pääsisi nousemaan kotijokeensa lisääntymään. Alueellisesta vaikuttamisesta kertovat Jokiseuran tekemät lukuisat vetoomukset ja kannanotot asianosaiselle ministerille ja aina oikeuskansleria myöten. Lopuksi Olen pro gradu -tutkielmassani etsinyt ja löytänyt vastauksen tutkimuskysymykseeni. Haastatteluiden ja analyysin jälkeen voidaan todeta, että lohi sekä yhdistää että jakaa. Tornionjokilaaksossa lohi siis rakentaa identiteettejä kahdella tapaa: niin alueellisesti kuin poliittisesti. Nämä poliittiset identiteetit johtavat erilaisiin vaikuttamiskeinoihin ja pyrkimyksiin sekä rakentavat myös käsitystä omasta elinympäristöstä ja sen eroavaisuudesta muihin alueisiin. Näin lohi rakentaa poliittisia identiteettejä, koska ilman sitä ja lohenkalastuskulttuuria esimerkiksi poliittiset ja alueelliset vastinparit voisivat sijaita ihan toisaalla. Ville-Aarne Nordberg Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu valtio-opin pro gradu -tutkielmaan ”Täällä tietää missä lohet loiskivat – Lohi poliittisen identiteetin rakentajana Tornionjokilaaksossa.” Gradun ohjasivat Petri Koikkalainen ja Tapio Nykänen. On tultu kauas niistä ajoista, kun kolmannen sektorin organisaatioiden rahoitukseen liittyi ”fund and forget”-ajatusmaailma, ja kentällä toimivat organisaatiot saivat kohtalaisen vapaasti käyttää saamaansa ulkoista rahoitusta haluamallaan tavalla. Tänä päivänä nämä organisaatiot joutuvat kuitenkin yhä enemmän osoittamaan, millaisia vaikutuksia toiminnalla on ollut, ja mihin rahoitus on käytetty. Niukentuva rahoitus pakottaa kolmannen sektorin organisaatioita yhä enemmän kiinnittämään huomiota siihen, miten ne pystyisivät yhä paremmin osoittamaan ja perustelemaan rahoitustarvettaan. Tehtävä ei kuitenkaan ole yksinkertainen, vaan tuloksellisuuden mittaamiseen kolmannella sektorilla liittyy monenlaisia tekijöitä.
Tuloksellisuusdiskurssi kolmannella sektorilla Tuloksellisuuden mittaamisen käytännöt siirtyivät yksityiseltä sektorilta julkiselle sektorille uuden julkisjohtamisen ideaalin myötä 1980–90-lukujen aikana, ja tänä päivänä yhä enemmän myös kolmannen sektorin organisaatioiden odotetaan mittaavan ja osoittavan tuloksellisuuttansa. Kolmannen sektorin tehtävä on perinteisesti ollut voittoa tavoittelematonta, vapaaehtoisuuteen perustuvaa kansalaistoimintaa, mutta viimeaikainen laajempi yhteiskunnallinen kehitys on vaikuttanut myös kolmannen sektorin organisaatiokenttään esimerkiksi markkinaistumisen muodossa. Tarkastelin pro gradu-tutkielmassani tapaustutkimuksena kolmannen sektorin organisaation tuloksellisuuden mittaamista ja siihen kytkeytyviä sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä. Tutkimuksen kohdeorganisaatio sijoittuu taide- ja kulttuurialalle, jossa tuloksellisuusdiskurssi on yleensä ollut melko olematonta ja siihen voi liittyä jopa negatiivisiakin asenteita. Usein taiteella ja kulttuurilla ajatellaan olevan itseisarvonsa, jolloin tuloksellisuuden mittaaminen voidaan kokea ylipäätänsä sopimattomaksi. Nyt kuitenkin useiden taide- ja kulttuurialan organisaation tulevaisuus näyttää rahoituksen suhteen epävarmalta, jolloin tuloksellisuuden mittaaminen ja osoittaminen voi olla etu rahoituksesta käytävässä kilpailussa. Tuloksellisuuden mittaamisen monet tekijät Koska kolmannen sektorin organisaatioiden tehtävä ja tavoitteet liittyvät monesti yhteiskunnallisiin ongelmiin tai ilmiöihin, niiden onnistumisen mittaaminen voi olla haastavaa ja vaatia pitkän aikavälin tarkastelua. Toiminta voi koostua hyvin erilaisista projekteista sekä siihen saattaa liittyä monia eri tekijöitä ja osapuolia. Samoja mittareita ei voida välttämättä soveltaa jokaiseen projektiin, ja yksittäisen organisaation osuutta toiminnan tuloksellisuudessa voi olla mahdotonta osoittaa. Huolimatta mittaamiseen liittyvistä haasteista, tutkielmani tulokset kuitenkin kertovat siitä, että ainakin tapausorganisaatiossa tuloksellisuuden mittaamiseen koetaan sisäistä motivaatiota, eikä mittaamista haluta tehdä pelkästään raportoinnin vuoksi. Tuloksellisuuden mittaaminen vaatii kuitenkin paljon resursseja, joita kolmannen sektorin organisaatioilla ei tavallisesti ole liiaksi. Tämän vuoksi myös tapausorganisaatiossa mittaamiseen ja mittauskäytäntöjen kehittämiseen ei ole voitu panostaa tarpeeksi. Mittaamiseen liittyvät haasteet, resurssien puute ja rahoittajien sanelemat raportointimallit vaikuttaisivat olevan yksi syy siihen, että tuloksellisuuden mittaaminen kolmannen sektorin organisaatioissa jää monesti varsin perustasolle. Tietoa saatetaan joissakin organisaatioissa hyödyntää vain symbolisesti, sidosryhmien vaatimukset täyttäen. Kolmannen sektorin organisaatiossa tuloksellisuus voi olla suuresti kytköksissä erityisesti rahoittajien arvoihin, millä voi olla vaikutusta organisaation omien tavoitteiden ja tehtävien toteutumiselle. Tutkimukseni tapausorganisaatiossa koettiinkin tärkeäksi, että yhteistyökumppaneiden ja rahoittajien arvot vastaavat tapausorganisaation omia arvoja, jolloin suurempia yhteentörmäyksiä ei todennäköisemmin synny. Tuloksellisuuden mittaamisen käytännöt osaksi rutiineja Tuloksellisuuden mittaamisen tulisi olla organisaation koko toimintaa läpileikkaava elementti, ja kerättyä tietoa tulisi analysoida ja hyödyntää aktiivisesti ja järjestelmällisesti toiminnan kehittämisessä, päätöksenteossa ja johtamisessa. Pelkkä mittaaminen ja raportointi harvoin johtaa aitoon organisaation oppimiseen ja kehittymiseen. Jos mittaamista tehdään vain ulkoisten vaatimuksien vuoksi ja ilman kunnollista tuloksellisuusdatan analyysiä, on se vähien resurssien hukkaan heittämistä. Kolmannen sektorin organisaatioissa tulisikin pohtia tarkemmin sitä, miten ja miksi tuloksellisuutta mitataan, ja kuinka siitä muodostuisi organisaatiota aidosti hyödyttävä työkalu. Tuloksellisuuden mittaaminen vaatii toiminnan tavoitteiden konkreettista ja selkeää määrittelyä, johon toiminnan vaikutuksia voidaan peilata. Tuloksellisuuden mittaamisen ei tulisi olla muusta toiminnasta irrallinen prosessi, vaan osa toimintaa suunnitteluvaiheesta lähtien. Annika Pellonpää Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu hallintotieteen pro gradu -tutkielmaan: ”Vaikee ajatella, että me ei koettais sisäistä painetta osoittaa, että mitä on tehty” – tapaustutkimus kolmannen sektorin organisaation tuloksellisuuden mittaamisesta. Lukiolaisilta vaaditaan yhä enemmän ja aikaisemmin. Lukio näyttää muuttuneen yleissivistyksen kehdosta suorituskeskeiseksi hikipajaksi, jossa taktikoidaan valinnoilla korkeakouluun pääsemiseksi. Nykylukiossa nuorten tulisi tietää tulevaisuuden suunnitelmansa jo viidentoista vuoden ikäisinä. Moni nuorista ei kuitenkaan saa valintoja tehtyä odotetussa ajassa. Nuoret eivät pysty vastaamaan heille asetettuihin odotuksiin, jolloin he tuntevat ahdistusta ja stressiä. Tulevaisuus näyttäytyy tällöin pelottavana ja epävarmana. Tämä blogiteksti perustuu pro gradu tutkielmaani, jossa tutkin nuorten kokemuksia lukiosta valintojen ympäristönä. Tarkastelin kokemuksia eläytymisaineistosta, jonka keräsin eräästä eteläsuomalaisesta lukiosta. Kuva: Pixabay
Nuorilla on vahva usko meritokratiaan Meritokratialla tarkoitetaan yhteiskunnallista valtajärjestelmää, jonka perusteena ovat yksilöiden ansiot ja lahjakkuus. Meritokraattisen uskomuksen mukaan jokaisella nuorella on samanlaiset mahdollisuudet menestyä. Meritokratiassa meriitit ovat itse ansaittuja, ja kenestä tahansa voi tulla kovalla työllä mitä tahansa. (Elmgren 2020.) Tutkimustiedon mukaan yhdeksän nuorta kymmenestä lukiolaisesta uskoo, että menestyminen elämässä on itsestä kiinni (Myllyniemi & Pekkarinen 2017). Vanhemmat vaikuttavat nuorten valintoihin Vaikka yhteiskunnassamme ja nuorten keskuudessa vallitsee uskomus, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, niin tosiasiassa koulutus on suomessakin periytyvää. Meriiteillä on tapana kasaantua jo valmiiksi hyvässä asemassa oleville ihmisille. Suomessa vanhempien tulotaso näkyykin suoraan lasten koulutuksen pituudessa. Mitä korkeammat tulot vanhemmilla on, sitä korkeammalle heidän lapsensa kouluttautuvat. (Myllyniemi & Pekkarinen 2017.) Unelma-ammateissa ja kyvyssä tavoitella meriittejä, joilla niihin päästään, sosiaalisesta pääomasta on etua. Erityisesti vanhempien mielipiteillä on merkitystä, kun nuoret tekevät valintojaan. Lukio näyttää suosivan niitä nuoria, joilla on selkeät suunnitelmat Ne nuoret, joilla on selkeät unelmat ja ovat tulevaisuusorientoituneita, tuntuvat pärjäävän lukiossa hyvin. He eivät tunne riittämättömyyttä omista kyvyistään eivätkä koe tulevaisuutta pelottavaksi. Nuoret, jotka eivät tiedä vielä mitä haluavat tulevaisuudelta ajautuvat taktikoimaan ja kirjoittamaan ylioppilaskirjoituksissa niitä aineita, joista saa eniten pisteitä mahdollisimman moneen jatko-opiskelupaikkaan. Heille tulevaisuus näyttäytyy ahdistavana ja pelottavana. Tulevaisuuden liiallinen pohtiminen hankaloittaa opiskeluun ja nuoruuden elämiseen keskittymistä. Lukiossa opiskelu on yhä suoritus- ja yksilökeskeisempää Vaarana on se, että yksilöllinen lukio tukee enenevissä määrin niitä, joilla on jo valmiiksi hyvät lähtökohdat koulutukseen. Tällöin lukio toimii koulutuksellisten erojen uudistajana, ja nuoret polarisoituvat enenevissä määrin voittajiin ja häviäjiin. Lukio näyttää toteuttavan enenevissä määrin yksilöllisiä unelmia ja tavoitteita sen sijaan, että sen tarkoitus olisi yleissivistää tai kasvattaa nuoria. Nuorten pitää keskittyä lukiossa yhä enemmän kirjoituksiin ja oikeiden valintojen tekemiseen. Tämä puolestaan tapahtuu kasvun, ilon, yleissivistyksen ja itsensä rauhassa etsimisen kustannuksella. Koulutus ja sen merkitys näyttääkin muuttuvan osana uusliberalistista yhteiskuntaa. Henri Savola Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiologian pro gradu -tutkimukseen: ”Lukio pakotettujen valintojen ympäristönä”. Työn ohjaajana toimi Heikki Huilaja. Lähteet: Elmgren, Heidi (2020) On the Problematic of Meritocracy. Jyväskylä: Univerisy of Jyväskylä. Myllyniemi, Sami & Kiilakoski, Tomi (2017) Tilasto-osio. Teoksessa Elina Pekkarinen & Sami Myllyniemi (toim.) Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017. Helsinki: Nuorisotutkimusseura, 9–117. |
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |