Ketään ei kiinnosta näkökulmaton uutisointi – pelkkä faktojen luettelu harvoin jää mieleen. Mutta onko ainoastaan korostuneen kriittinen uutisointi vaikuttavaa poliittista uutisointia? Kun toimittajat kirjoittavat politiikasta, he kirjoittavat käytännössä vallasta. Politiikka on vallankäyttöä ja niitä, jotka käyttävät valtaa, tarkastellaan mediassa yleensä kriittisesti. Myös poliittinen journalismi käyttää valtaa valitessaan aiheita uutisoitavien aiheiden agendalle. Yleisö kokee viimeaikaisten tutkimusten mukaan medialla olevan paljon valtaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja sillä voi olla suurtakin vaikutusvaltaa paitsi kansalaisten poliittisiin mielipiteisiin, myös poliittisiin päätöksiin. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Helsingin Sanomien uutisoinnin luomaa kehystystä suomalaisista työeläkeyhtiöistä. Kehystyksestä on havaittavissa, että uutisointi on korostuneen kriittistä. Uutisten kehykset Kehysten voidaan ajatella olevan pysyvä osa varsinkin poliittista journalismia ja toden totta, asioiden kehystäminen julkisuudessa voi vaikuttaa yleisön käsityksiin. Kehysten avulla asioita voidaan ryhmitellä merkityksellisiksi sanomiksi. Onnistuneelta poliittiselta viestinnältä edellytetään yleensä onnistunutta kehystämistä. Yhdestä näkökulmasta kehys liittyy siihen, miten journalistit organisoivat tietotulvaa sijoittamalla siihen nopeasti ja totutusti määrätyn laisia kehyksiä. Toisesta vinkkelistä kehys taas käsittelee sitä, miten yksittäinen asiakokonaisuus voidaan rajata tietynlaisilla kehyksillä, jolloin lopputulos on riippuvainen tehdyistä valinnoista. Toisin sanoen, näennäisesti samankaltainen asiakokonaisuus saadaan näyttämään tarvittaessa hyvinkin erilaiselta riippuen siitä, millainen kehystyksen tapa valitaan. Kuva: Heidi Tuohimaa-Niemelä
Uutisten kieli Uutisten kieli on aina omanlaistaan. Vaikka oletetaan, että uutisen tarkoituksena olisi olla neutraali, yksiselitteinen ja sisältävän helposti hyväksyttäviä faktoja, se ei välttämättä kuitenkaan ole sitä. Uutisissa sama asia voidaan esittää monella eri tavalla ja sävyllä. Lopulliset päätökset asioiden ilmaisusta eivät ole vahingossa tehtyjä tai sattumanvaraisia. Ne eivät tupsahda mistään toimittajan nenän eteen, vaan niitä rakennetaan tilanteista ja tapahtumista, jotka ovat uutiskriteerien mukaisia ja arvioitu uutisoinnin arvoisiksi. Syy ja syyllinen Kehykset sisältävät tietynlaisen ennakkotiedon siitä, millä tavalla todellisuus on muodostunut ja mikä asiassa on tärkeää. Toiseksi kehyksillä pyritään tunnistamaan ne tekijät ja voimat, jotka aiheuttavat asiakokonaisuuteen niin sanotun ongelman. Kolmanneksi raamitukset arvioivat kausaalisia tekijöitä ja niiden tuotoksia. Neljäntenä kohtana kehystyksessä voidaan ehdottaa parannuskeinoja havaittuihin ongelmiin, oikeuttaa menettelytapoja ja ennustaa niiden vaikutuksia. Syy-seuraussuhdetta ei kannata ylenkatsoa, sillä toimittajat todellakin usein hakevat syytä tai syyllisiä uutisissa kuvatuille tilanteille. Toimittajan viimeinen sana Kun uutinen on luotu ja raportoitu yleisölle, sen yhteyteen voidaan tuottaa usein myös uutiskommentteja. Näillä on monta nimeä; ne voivat olla kommenttien lisäksi myös näkökulmia tai analyysejä. Artikkelityyppinä uutiskommentit ovat journalismin tulokkaita, mutta ne ovat saaneet nopeasti suosiota ja tavallaan tuoneet toimittajaa lähemmäksi yleisöä. Kommenteilla voidaan taustoittaa uutista, mutta ne voivat samaan aikaa olla myös hyvin kantaaottavia kirjoituksia. Ihanteellinen tilanne olisi, että uutiskommentti saisi lukijan aktivoitumaan ja jopa käymään debattia kommentin ja uutisen välillä. Uutiskommentteihin voi halutessaan suhtautua myös hieman pirullisesti: entä jos niiden tarkoitus onkin vain antaa lukijoille ohjeet siitä, miten uutista tulisi lukea ja tulkita? Vai onko uutiskommentti toimittajan viimeinen sana asiaan, jonka jälkeen se voidaan tulkita loppuun käsitellyksi? Vallan vahtikoiruus Kriittisen uutisen olemassaolon yksi tarkoituksista on toimia vallan vastavoimana ja omalla tavallaan vahtia valtaa. Uutiset eivät pelkästään välitä tietoa, vaan myös luovat todellisuutta. Kun toimittaja välittää tietoa politiikasta, hän on demokraattisen vallankäytön ytimessä. Raportoinnin sävy ja tapa vaikuttavat yleisön poliittiseen mielipiteeseen. Sanomalehdet eivät aiempaan verrattuna ole enää samalla tavalla puoluesidonnaisia, mikä on saattanut luoda mielikuvaa siitä, ettei niillä olisi ollenkaan poliittisia painotuksia. Esimerkiksi Helsingin Sanomien Suomen suurimpana sanomalehtenä voidaan olettaa raportoivan asioista neutraalisti, puolueettomasti ja journalistin ohjeiden mukaan, mutta lähtökohtaisesti näkökulmattomuuden vaatimus on mahdoton. Näennäisesti neutraalissakin puheessa ja kirjoituksessa on aina jonkinlainen näkökulma. Helsingin Sanomiakin laatumediana on aika ajoin kyseenalaistettu ideologisuudesta, eliittivetoisuudesta ja totuuden peittelemisestä. Onko kriittisyys todenmukaista ja vaikuttavaa? Ei ole liioittelua väittää, että yleisö muodostaa oman käsityksensä esimerkiksi työeläkejärjestelmästä ja työeläkeyhtiöistä melkein yksinomaan median kautta. Verrattuna muihin arkisiin aiheisiin, joista ihmisillä useimmiten on henkilökohtaista tai lähipiirin kokemusta, työeläkejärjestelmän toimintaperiaatteet ovat harvoin sellaisia, joista on vahva omakohtainen näkemys tai tietämys. Usein toistuvilla kehyksillä on ihmisiin sitä helpompi vaikuttaa, mitä vähemmän he asiasta tietävät, kun taas kokonaisuuden perusteellisesti tuntevat lukijat odottavat kehyksiltä väkevyyttä. Lähteillä on myös merkitystä, sillä kehyksen voimakkuus määrittyy muiden muassa sen mukaan, mistä se on peräisin ja onko se linjassa aiempien näkemysten kanssa. Asioita tarkastellessa ei ole välttämättä tarpeellista tai mielekästäkään pohtia sitä, onko jokin asia totta, vaan sitä, missä tilanteessa ajattelemme sen olevan totta. Uutisten kehyksissäkin on pohjimmiltaan kyse sosiaalisen todellisuuden luonteesta. Väliä on ainoastaan sillä, millä perusteella lukija kokee jonkin asian todelliseksi, miten se vahvistuu tai heikkenee ja miten se saattaa joskus lakata olemasta kokonaan. Heidi Tuohimaa-Niemelä Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Kirjoitus perustuu valtio-opin pro gradu -tutkielmaan ”Olipa kipakkaa tekstiä - Suomalaisten työeläkeyhtiöiden kehykset Helsingin Sanomien uutisissa.” Gradun ohjasi Tapio Nykänen. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |