Huoltokiusaaminen on vielä melko tuntematon ilmiö huoltoriitojen kentällä. Siksi vanhemman ja viranomaisenkin voi olla vaikea, jopa mahdoton tunnistaa sitä tai puuttua siihen. Lainsäädännössämme ei olla asetettu vastuullista viranomaista, joka työskentelisi eroperheen kanssa prosessin alusta loppuun saakka. Huoltoriitatapauksille onkin ominaista, että huoltajuusasiaa käsitellään useassa eri viranomaisessa, mikä voi vanhemmista tuntua hajanaiselta ja hämmentävältä ja heikentää luottamusta viranomaiseen. Vanhemman toiseen vanhempaan riitaisissa huoltajuustaistoissa kohdistamaa kiusaamista voi ilmetä usealla eri tavalla. Kiusaaminen voi näkyä valehteluna, manipulointina, väkivaltana, vieraannuttamisena tai tekojen, sanojen tai käyttäytymisen vääristelynä. Huoltokiusaaminen voi jatkua kenenkään siihen puuttumatta jopa vuosia, myös annettujen oikeuden päätösten jälkeen, ja se voi alkaa jo ennen eropäätöstä. Usein kiusaavan vanhemman tavoitteena on kosto tai isän aseman heikentäminen huoltajuustaistossa sekä isän mustamaalaaminen. Huoltokiusaamisella voi olla heikentävää vaikutusta erityisesti isän juridiseen, taloudelliseen, psykologiseen ja sosiaaliseen asemaan. Kiusaava äiti voi sanktioitta esimerkiksi valehdella isästä tietoja viranomaiseen, luovuttaa lapsen isä -tapaamisiin mielivaltaisesti, manipuloida lasta isää vastaan, vääristellä isän kanssa tehtyjä sopimuksia tai viranomaisten neuvoja. Erotilanteessa isän oikeudet eivät yhteishuoltajuudesta huolimatta välttämättä toteudu, sillä käytännössä yhteis- ja yksinhuoltajuus eivät juurikaan eroa toisistaan eikä yhteishuoltajuus automaattisesti lisää isien päätösvaltaa lapsen asioissa.
Viranomainenkin voi huoltokiusata Huoltokiusaamista voi tapahtua toisen vanhemman lisäksi viranomaisten taholta. Osa isistä on kokenut, että viranomaisessa —erityisesti naisvaltaisen sosiaalityön taholta— ei olla reagoitu äidin isään kohdistamaan kiusaamiseen millään tavalla ja kiusaamista tai isyyttä on vähätelty äitiyttä korostamalla. Kiusaamista on ilmennyt myös äidin lähivanhemmuutta perusteetta puoltavien päätösten muodossa sekä asenteellisuutena isyyttä kohtaan. Huoltokiusaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on vaikeaa. Viranomaisilla ei ole käytännön keinoja puuttua huoltokiusaamiseen, sillä huoltokiusaamista tai vieraannuttamista koskevaa lainsäädäntöä tai normiohjausta ei ole olemassa. Lapsen huoltoon, tapaamiseen ja elatukseen liittyvien päätösten sekä viranomaiselta saadun ohjauksen tai neuvonnan saanti kestää kauan, ja ne voivat olla keskenään jopa ristiriitaisia. Vanhemmuuteen liittyy vahvoja sukupuolittuneita käsityksiä, jotka ohjaavat ajatteluamme niin arjessa kuin viranomaistasollakin. Vielä nykyäänkin meillä Suomessa on lainsäädäntöä ja sosiaalipoliittisia ratkaisuja, kuten elatusmaksujen määräytyminen tai lapsen asumiseen liittyvä lainsäädäntö, jotka jarruttavat tasavertaisen vanhemmuuden toteutumista. Eron jälkeen isyyttä täytyy perustella äitiyttä enemmän ja jo tilastot osoittavat, että lähivanhemmuus määrätään pääosin äidille. Huoltokiusattu isä voi olla yhteydessä poliisiin, mikäli hän kokee huoltokiusaamisen täyttävän väkivallan kriteerit ja haluaa tehdä asiasta rikosilmoituksen tai ilmoittaa kunnianloukkauksesta. Tämä ei kuitenkaan välttämättä suoranaisesti vaikuta lapsen asioiden käsittelyyn muissa viranomaisissa tai lopeta kiusaamista. Tasavertaisen vanhemmuuden tukemiseen ja turvaamiseen myös eron jälkeen tarvitaan päivitettyä lainsäädäntöä ja viranomaisten kouluttamista. Koko huoltoriitaprosessin nopeuttaminen ja moniammatillisuuden toteutuminen viranomaistyössä sekä toimivaltaisen viranomaisen asettaminen voisivat ennaltaehkäistä huoltokiusaamista ja helpottaa erokriisejä. Emilia Kumpusalo, sosiaalityön opiskelija, YTK/ Lapin yliopisto. Teksti perustuu pro gradu -tutkielmaan ' Isien kokemuksia huoltokiusaamisesta'. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |