Kuva: Pixabay Keskeiset käsitteet Laillistaminen tarkoittaa samanlaisen lähestymistavan käyttöönottoa, kuin alkoholilla ja tupakalla on tällä hetkellä. Laillistaminen sallisi huumeiden käytön, myynnin ja tuottamisen tietyn säännöstelyn ja valvonnan asettamien rajojen sisällä. Dekriminalisoinnilla tarkoitetaan rangaistavuuden poistoa huumeiden käytön ja pienten määrien hallussapidon osalta. Dekriminalisoinnissa käyttö ja hallussapito poistetaan rikoslaista. Huumekauppa, huumeiden salakuljetus ja valmistus on kielletty ja rangaistava teko. Käytetään myös käsitettä de jure -dekriminalisointi. Depenalisointi tarkoittaa rangaistusten lieventämistä ja voi johtaa rikosasian päättämiseen ilman rangaistusta. Näin toimitaan, mikäli huumetapaus määritellään lieväksi tai rikosoikeudellisten menetelmien soveltamista ei pidetä tarkoituksenmukaisena. Huumeiden käytöstä ja hallussapidosta ei välttämättä rangaista, mutta niitä ei poisteta rikoslaista. Käytetään myös käsitettä de facto –dekriminalisointi. EMCDDA 2016; Natapoff 2015 Viimeiset vuosikymmenet ovat olleet huumepolitiikan murrosaikaa, joka on johtanut huumeiden kriminalisoinnin uudelleenarviointiin. Esimerkiksi Uruguay, Kanada ja osa Yhdysvaltojen osavaltioista ovat luopuneet kriminalisointipolitiikasta täysin ja laillistaneet kannabiksen. (EMCDDA 2020, 4). Laillistamisen ohella myös dekriminalisointi ja depenalisointi ovat saaneet lisää jalansijaa kansainvälisen huumepolitiikan areenalla – dekriminalisointia harjoitetaan määrittelytavasta riippuen noin yli 30 maassa (Eastwood ym. 2016, 6). Sama kehityssuunta on näkyvissä myös Suomessa, jossa kannabiksen dekriminalisointi on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä sitä koskevan kansalaisaloitteen kerättyä 55 634 ääntä (KAA5/2020). Blogitekstin kirjoituksen aikaan vihreät ovat ensimmäisenä eduskuntapuolueena juuri ilmoittaneet kannattavansa kannabiksen laillistamista (HS 13.9.2021). Muutokset huumepolitiikassa kulkevat käsi kädessä huumeiden käytön- ja asennemuutoksen kanssa. Suomessa kannabista käytetään enemmän kuin koskaan ennen ja asenteet ovat lientyneet kannabiksen käyttöä ja rangaistavuutta kohtaan (Karjalainen ym. 2020). Kannabiksen dekriminalisoinnin puolesta ja vastaan Pro gradu -tutkielmassani tarkastellaan, minkälaisia diskursseja kannabiksen dekriminalisoinnista tuotetaan verkkokeskusteluissa. Diskurssien lisäksi tutkielmassa paikannetaan kannabiksen käyttäjille ja kanssakeskustelijoille annettuja subjektipositioita. Paikansin aineistostani kolme keskeistä diskurssia: pragmaattisuusdiskurssi, hyvinvointidiskurssi ja yksilön oikeuksien -diskurssi. Diskurssit Paikansin tutkimusaineistostani kolme diskurssia: pragmaattisuusdiskurssin, hyvinvointidiskurssin ja yksilön oikeuksien -diskurssin. Dekriminalisoinnin vastustus paikantuu vahvimmin hyvinvointidiskurssiin. Dekriminalisointia vastustetaan, sillä kannabis mielletään yksinomaan vaaralliseksi päihteeksi, joka uhkaa ihmisten kokonaishyvinvointia. Puolustajat ovat kyseisessä diskurssissa reagoiva osapuoli, joka voimakkaasti kyseenalaistaa vastustajien rakentamaa kuvaa kannabiksen käytön ja dekriminalisoinnin vaikutuksista. Pragmaattisuusdiskurssissa dekriminalisointia kannatetaan pragmaattisin perustein – dekriminalisoinnin ajatellaan olevan nykyistä kriminalisointipolitiikkaa toimivampi vaihtoehto. Pragmaatikkojen rakentamassa kuvauksessa dekriminalisointi mahdollistaa huumehaittojen vähentämisen paremmin, mitä kautta se hyödyttää yhteiskuntaa kokonaisvaltaisesti. Vastustajat puolestaan eivät kannata dekriminalisointia, sillä uskovat sen lisäävän yhteiskunnalle koituvia haittoja. Yksilön oikeuksien -diskurssissa dekriminalisointi edustaa puolustajille oikeudenmukaisuutta ja yksilönvapautta. Rangaistuksista luopumisen nähdään parantavan huumeita käyttävien yhteiskunnallista asemaa. Puolustajien mukaan päihteiden käyttö on yksilönvapauskysymys, sillä jokaisella tulisi olla oikeus päättää, mitä omalla kehollaan ja elämällään tekee. Kannabiskuva Tulkintani mukaan yksilön omaama kannabiskuva ohjaa voimakkaasti sitä, miten dekriminalisointiin suhtaudutaan. Dekriminalisoinnin vastustajien ja puolustajien näkemykset eroavat merkittävästi toisistaan. Vastustajien kuvauksissa kannabis rakentuu yksinomaan vaaralliseksi ja haitalliseksi päihteeksi. Puhetta niin sanotusta viihdekäytöstä (ks. Salasuo 2004) ei vastustajien keskuudessa esiinny lainkaan, vaan kannabiksen käytöstä puhutaan poikkeuksetta ongelmakäyttönä. Puolustajien kuvauksissa kannabis määritellään monimuotoisemmin – jonkinlaisten riskien olemassaolo tunnistetaan ja tunnustetaan, mutta kaiken kaikkiaan kannabiksesta rakennetaan kuvaa suhteellisen harmittomana päihteenä. Puolustajien kuvauksissa kannabiksen käyttö merkityksellistyy ensisijaisesti kohtuukäytöksi, ja vastustajien nähdään liioittelevan käytön riskejä. Kannabiksen vähäisiä haittoja korostetaan etenkin suhteessa alkoholiin. Olennaista onkin, että niin puolustajat kuin vastustajatkin rakentavat omaa kannabiskuvaansa vertaamalla näitä kahta päihdettä toisiinsa. Vastustajat pitävät kannabista hyvinvointia uhkaavana päihteenä, kun taas vastustajat liittyvät samat määritykset alkoholiin. Kannabiksen käyttäjät Tutkimusaineistossani kannabiksen käyttäjistä rakentuu kaksi päinvastaista kuvaa. Mielestäni on perusteltua väittää, että dekriminalisoinnin vastustajat suhtautuvat kannabiksen käyttäjiin ennakkoluuloisesti ja leimaavasti. Vastustajien puheenvuoroissa kannabis merkityksellistyy yksinomaan haitalliseksi päihteeksi ja sama toistuu myös kannabiksen käyttäjien kohdalla. Vastustajien kuvaukset kannabiksen käyttäjistä voidaan kiteyttää seuraavasti: kannabiksen käyttäjät ovat takkutukkaisia yhteiskunnasta syrjäytyneitä mielenterveyspotilaita ja ovat lähinnä rasite yhteiskunnalle ja sen tuottaville kansalaisille. Puolustajien kuvauksissa kannabiksen käyttäjästä rakentuu päinvastainen kuva: tyypillinen kannabiksen käyttäjä on tavallinen työssäkäyvä veronmaksaja, joka elää kannabiksen käyttöä lukuun ottamatta yhteiskunnan normien mukaisesti. Vastustajat ja puolustajat rakentavat kaksi erillistä kuvaa kannabiksesta, sen käyttäjistä ja dekriminalisoinnista. Nähtäväksi jää, mitkä diskurssit tulevaisuudessa muodostuvat valtaa pitäviksi diskursseiksi ja mihin suuntaan huumausainepolitiikka Suomessa kehittyy. Emilia Lahtinen Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan: ”Kaksijakoinen kannabis – kannabiksen dekriminalisoinnista tuotettuja diskursseja paikantamassa” Lähteet Eastwood, Niamh & Fox, Edward & Rosmarin, Ari 2016: A quiet revolution: Drug decriminalisation across the globe (Second ed.). London: Release Publication. https://www.tni.org/files/publication-downloads/a_quiet_revolution_march_31_2016.pdf. Viitattu 21.09.2021 EMCDDA 2016: Perspectives on drugs. Models for the legal supply of cannabis: recent developments, Publications Office of the European Union, Luxembourg. EMCDDA 2020: Monitoring and evaluating changes in cannabis policies: insights from the Americas, Technical report, Publications Office of the European Union, Luxembourg. Helsingin Sanomat 13.9.2021: Muut puolueet tyrmäävät vihreiden ehdottaman kannabiksen laillistamisen – Näin eduskuntaryhmien puheenjohtajat kertovat kannoistaan. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008259813.html. Viitattu 21.9.2021. Kansalaisaloite (KAA 5/2020) 1.5.2019: Kansalaisaloite kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi. Karjalainen, Karoliina & Pekkanen, Niina & Hakkarainen, Pekka 2020: Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet: Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992-2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki. Natapoff, Alexandra 2015: Misdemeanor Decriminalization. Vanderbilt Law Review 68(4), 1055. Salasuo, Mikko 2004: Huumeet ajankuvana: huumeiden viihdekäytön kulttuurinen ilmeneminen Suomessa. Stakes. Helsinki. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |