Lapsen edun käsitteen joustavuus ja lukuisat tulkintamahdollisuudet haastavat julkista valtaa käyttäviä viranomaisia. Huoltoriidoissa lapsen etua arvioidaan usealla eri taholla.
LOS:in 3 artiklan 1 kohta edellyttää, että jokaisessa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelinten toiminnassa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu (LOS 60/1991). Lapsen edun tulisi olla keskeinen ratkaisuperiaate myös huoltoriidoissa. Lapsen edun käsite on määrittelemätön, joustava ja se sen lähikäsitteitä ovat lapsen tarpeet, lapsen oikeudet ja lapsen osallisuus. (Pösö 2012, 79; Freeman 2007, 27.) Lapsen edun sisältö pitää määritellä tapauskohtaisesti ja sopeuttaa kyseessä olevan lapsen erityistilanteen mukaisesti, jolloin otetaan huomioon lapsen henkilökohtainen tilanne, olosuhteet ja tarpeet. (Yleiskommentti 2013 nro 14, 5–9.) Lapsen edun käsitteen ydinsisältö rakentuu perus- ja ihmisoikeuksien varaan. Ydinsisältö ei voi vaihdella tapauskohtaisesti, mutta tilanne- ja tapauskohtaisuus sekä lapsen ja perheen olosuhteet voivat tuoda vaihtelua siihen. (Litmala 2002, 53–54.) Lainsäädännöllisestä näkökulmasta lapsen etu ja sen merkitykset nähdään ole-van sidoksissa siihen, mitä lakia missäkin tapauksessa noudatetaan ja se on arvioitava tapaus-kohtaisesti (Aer 2021, 25). Huoltoriidoissa tuomioistuin voi pyytää sosiaalilautakunnalta olo-suhdeselvityksen. Olosuhdeselvityksen tarkoituksena on tuottaa tuomioistuimelle sosiaalitoimen ammatilliseen asiantuntijuuteen pohjautuvia tietoja perheen tilanteesta, lapsen elinolosuhteista ja muista asian ratkaisuun mahdollisesti vaikuttavista asioista. Olosuhdeselvityksen laativat sosiaali-työntekijät ja siihen sisältyy lapsen edun arvioiminen. Huoltoriitatilanteessa lapsen edun ar-vioiminen on vaativaa asiantuntijan arviointityöskentelyä, joka edellyttää ammattilaiselta lap-sen tilanteeseen liittyvää menetelmäosaamista ja dokumentointiosaamista. Sosiaalityöntekijän tulee kyetä analysoimaan laajasti lapsen ja hänen perheensä elämänkirjoa ja sen osa-alueita ja sitä, miten vanhemmat ovat eron jälkeen saaneet sovitettua nämä lapsen elämään kuuluvat asiat yhteen. (Heinonen & Sinko 2013, 126.) Tavallisesti sosiaalityöntekijä harkitsee monipuolisesti eri tekijöiden yhteis- ja liitäinnäisvaikutuksia, sillä harvoin mikään yksittäinen asia ratkaisee lapsen edun. (Taskinen 2001, 43.) Lapsen edun arviointi vaatii asiantuntijuutta Pro Gradu tutkielmassani tutkin olosuhdeselvitysten yhteenvedoista sosiaalityöntekijöiden ammatillista näkemystä lapsen edusta, sen rakentumista ja sille annettuja merkityksiä. Ha-vaitsin yhteenvedoista toistuvia rakenteita, joihin nojautuen sosiaalityöntekijät muodostivat ammatillisen näkemyksensä. Näitä toistuvia rakenteita olivat muun muassa yhteenvedot van-hempien ja lasten näkemyksistä, pyydettyjen lausuntojen yhteenvedot ja yhteenvedot vallit-sevasta tilanteesta. Toistuvana rakenteena esiintyi myös sosiaalityöntekijän näkemys. Sosiaalityöntekijät toivat ammatillista näkemystään esiin käyttäen kahdeksaa eri ilmaisuta-paa, jotka nimesin seuraavalla tavalla: 1) Huolen ilmaisut 2) Kannanottoja ja ohjeistuksia ilmaisevat 3) Näkemyksien ilmaisut 4) Pohdinta ilmaisut 5) Selvitystyöskentelyn arviota ilmaisevat 6) Toteavat ilmaisut 7) Havaintojen ilmaisut 8) Vaikutelmia ja käsityksiä ilmaisevat Näitä ammatillisen näkemyksen ilmaisuja sosiaalityöntekijät käyttivät luovasti vaihdellen ilmaisutavasta toiseen. Ilmaisutavat eivät olleet riippuvaisia siitä, mitä niillä tuotiin esiin. Jokaisessa selvityksessä oli käytetty useampaa eri ilmaisutapaa. Huolentason arviointi on keskeinen osa olosuhdeselvityksen asiantuntijan työskentelyä. Sosiaalityöntekijät toivat usein esiin ammatillista näkemystään lapsen edusta huolen ilmaisujen kautta. Tapa ilmaista ammatillista näkemystään huolen ilmaisun kautta on niin syvään juurtunutta olosuhdeselvitystyöskentelyssä, että sitä turvauduttiin silloinkin, kun lapsen tai hänen perheensä tilanteesta ei nimenomaan ollut huolta. Lapsen edun ammatillisen näkemyksen rakentuminen olosuhdeselvityksissä on yksilöllinen prosessi, jossa rakennusainekset ovat pääasiassa samoja, mutta niiden painoarvo ja suhde toisiinsa vaihtelivat tapauskohtaisesti. Olosuhdeselvitysten yhteenvetojen rakenne noudattelee sisällöllisesti toistuvaa kaavaa, joka luo perustan yksilölliselle arviolle lapsen edusta. Sosiaalityöntekijät nojasivat lapsen edun näkemyksessään paljon sekä vanhempien tuottamaan tietoon että muilta viranomaisilta kerättyyn tietoon. Lapsen näkemykset esitettiin pääasiassa vain tapaamisoikeuden osalta ja ne tuotiin esiin hyvin pelkistetysti. Merkittävää roolia tiedonmuodostumisen prosessissa näyttelivät havainnot lasten ja vanhempien välisistä tapaamisista sekä niiden pohjalta tehdyt tulkinnat. Havaintoni mukaan lapsen etu merkityksellistyy sosiaalityöntekijöiden kirjoitetuissa ammatillisissa näkemyksissä hyvin tavallisina vanhemmuuteen ja yhteistyövanhemmuuteen kuuluvina asioina tai niiden puuttumisena. Vanhemmuudessa lapsen eduksi merkityksellistyy lapsen hoivaaminen ja lapsen kasvua ja kehitystä tukeva aikuisjohtoinen arki. Lapsen kehitystä tukevan arjen nähdään puolestaan koostuvan aineellisten, emotionaalisten ja psykologisten tarpeiden tyydyttämisen taitoina. Hoivaamisen osalta merkityksen saivat lapsen terveyden turvaaminen ja huolenpito. Hoivaaminen nähtiin osana lapsen tasapainoisen kehityksen turvaamista. Kaiken kaikkiaan vanhemmuuden osalta lapsen eduksi merkityksellistyi lastensuojelun tapa mieltää lapsen etu LSL:n 4§:n lastensuojelun keskeisten periaatteiden mukaisesti. Nämä lastensuojelun keskeiset tavoitteet oli olosuhdeselvityksissä valjastettu vanhemmuuden keskeisiksi tehtäväksi. Erityisesti esiin nousivat LSL 4§:n kohdat 1, 2 ja 4. Näitä mukaillen lapsen etuna on, että vanhemmat kykenevät turvaamaan lapselle (1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin (2) mahdollisuuden saada ymmärrystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon ja (4) turvallisen kasvuympäristön. (LSL 13.4.2007/417, 4§.) Analyysissani yhteistyövanhemmuus ja yhteishuolto nousivat myös lapsen edun merkityksiksi. Tämä kuvastaa Suomalaisen yhteiskunnan vallalla olevaa arvomaailmaa, jossa erot ovat asettuneet normaaliksi osaksi perhe-elämän elinkaarta. Yhteistyövanhemmuus on eronneen perheen perheyttä jatkava tekijä ja lapsen etu kiteytyy juuri tähän vanhemmuuden jatkuvuuteen ja mahdollisuuteen ylläpitää suhteita kumpaankin vanhempaan. Toimivan yhteistyövanhemmuuden uhkana nähtiin vanhempien keskinäiset toimeen tulemisen haasteet. Vanhempien välinen riitely nähtiin olevan lapsen edun toteutumisen esteenä ja sitä pidettiin lapsen kehitystä vaarantavana seikkana. Yhteistyön haasteiden nähtiin vaikuttavan vanhemman kykyyn tukea lapsen ja toisen vanhemman välistä suhdetta. Minna Tuokko Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu tutkielmaan: ”Lapsen edun mukaista olisi, että vanhemmat pystyvät tekemään yhteistyötä hänen asioissaan.” Sosiaalityöntekijöiden ammatillinen näkemys lapsen edusta olosuhdeselvityksissä. Kirjallisuus Aer, Janne 2012: Lastensuojeluoikeus. Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun oikeudelliset perusteet. Alma Talent oy. e-julkaisu. Viitattu 18.11.2020. Freeman, Michael D.A. 2007: A Commentary on the United Nations Convention on Rights of a Child, Aricle 3: The best interests of a Child. Martinus Nijhoff publishers. Boston. Heinonen, Hanna & Sinko, Päivi 2013: Sosiaalityöntekijät lastensuojeluprosessia johtamassa. Teoksessa Bardy, Marjatta (toim.): Lastensuojelun ytimissä. 4. uudistettu painos. 1. painos 2009. Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy. Tampere, 121–132. Litmala, Marjukka (toim.) 2002: Lapsen asema erossa. WS Bookwell Oy. Juva. Pösö, Tarja 2012: Lapsen etu, oikeudet ja näkökulma moraalisina kannanottoina. Teoksessa Forsberg, Hannele & Autonen-Vaaraniemi, Leena (toim.) Kiistanalainen perhe, moraalinen järkeily & sosiaalityö. Toim. Vastapaino. Tampere, 75–95. Taskinen, Sirpa 2001: Lapsen etu erotilanteissa. Opas sosiaalitoimelle. Stakes oppaita 46.Gummerus Kirjapaino Oy. Saarijärvi. Yleissopimus lapsen oikeuksista 60/1991 Yleiskommentti nro 14 (2013): Lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon (3 artiklan 1 kohta) YK Lapsen oikeuksien komitea. LSL Lastensuojelulaki LSL 13.4.2007/417 Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |