”Perhetyö on ollut sekä lapsen, että perheen aikuisten mielestä hyvä tuki mutta osoittautunut oheishuoltajan mielestä riittämättömäksi hänen ja lapsen ristiriitojen ratkaisemiseksi.” Näin suhtauduttiin eräässä tutkimassani huostaanottopäätöksessä lastensuojelun avohuollon tukitoimena myönnettyyn perhetyöhön. Myönteinen suhtautuminen lastensuojelun avohuollon tukitoimiin tuli esille graduni aineistossa monin paikoin. Tukitoimien koettiin usein lasten ja vanhempien taholta olevan riittäviä. Sitä ne eivät kuitenkaan olleet, sillä lopulta päädyttiin lapsen huostaanottoon. Avohuollon tukitoimet ensisijaisia suhteessa huostaanottoon Lasten huostaanotot ja sijoitukset kodin ulkopuolelle ovat lisääntyneet Suomessa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana runsaasti. Vuonna 2018 oli huostaanotettuina 10 861 lasta. Lastensuojelu 2018 Thl tilastoraportti. Lastensuojelulaki edellyttää, että lastensuojelussa avohuollon tukitoimet ovat aina ensisijaisia ja huostaanottoon tulee ryhtyä vasta, kun nämä tukitoimet osoittautuvat riittämättömiksi. Koska ongelmat lasten ja perheiden tilanteissa voivat olla monenlaisia tarjotaan kunnissa avohuollon tukitoiminakin erilaisia lapseen ja perheeseen kohdistuvia palveluita. Pro gradu -tutkielmassani tutkin yhden suomalaisen paikkakunnan 38 lapsen huostaanottopäätöksistä mitä lastensuojelun avohuollon tukitoimia oli käytetty ennen lapsen huostaanottoa ja minkälaisia perusteluita sosiaalityöntekijät olivat huostaanottopäätöksissä esittäneet näiden tukitoimien riittämättömyydelle. Tutkimuksen tarvetta huostaanottoa edeltäneistä avohuollon tukitoimista peräänkuulutetaan myös Heinon ym. (2016, 4) Thl:lle tehdyssä tutkimuksessa. HuosTa hankkeen (2014-2015) päätulokset Huostaanottoa edeltänyt työskentely usein monipuolista Avohuollon tukitoimien käyttö oli usein monipuolista ja pitkään kestänyttä. Lasta oli tuettu esimerkiksi tukihenkilöpalvelun avulla tarjoamalla hänelle turvallinen aikuinen kasvua tukemaan tai tukiperheen avulla oli pyritty vakauttamaan lapsen kasvuolosuhteita. Lapsi oli saattanut saada myös sosiaalipalveluiden ulkopuolista tukea koulusta ja terveydenhuollon palveluista. Suoraan lapseen kohdistuen eniten käytettynä tukimuotona, jolla perheen ongelmallisia tilanteita oli pyritty ratkaisemaan, nousi esille lapsen sijoitus kodin ulkopuolelle avohuollon tukitoimena. Lasta ja koko perhettä oli tuettu myös kotiin viedyn perhetyön avulla, jolloin oli pyritty tukemaan lapsen vanhempia heidän kasvatustehtävässään. Oli havaittavissa, että perhetyö oli kohdistunut eniten sellaisiin perheisiin, joissa lapsen huostaanoton perusteiksi määrittyivät myöhemmin vanhempien kyvyttömyys ja neuvottomuus suhteessa lapseen ja toisaalta vanhempien päihteidenkäyttö. Suurimpana, yksittäisenä avohuollon tukimuotona tutkimuksessani näkyi kuitenkin vanhempien tukeminen, joka oli sisällöltään vaihtelevin avohuollon palveluista. Vanhempien päihdeongelmaan oli haettu ratkaisuja erilaisilla kuntoutusmuodoilla ja vanhempien kanssa oli tehty tiiviistä työskentelyä. Perheisiin oli suunnattu myös kotipalvelua, mutta perheen taloudellista tukea ei tutkimukseni mukaan ollut tapahtunut yhtä perhettä lukuun ottamatta. Palveluiden vastaanottamisessa ja niihin sitoutumisessa oli haasteita Avohuollon tukitoimien riittämättömyyteen oli tutkimissani huostaanottopäätöksissä useita syitä. Ilmeni, että syynä saattoi olla se, että lapsella oli niin vahva tuen tarve, että myönnetyillä tukitoimilla ei kyetty takaamaan hänelle riittävän vahvaa tukea tai että tukitoimet eivät muista syistä osoittautuneet juuri kyseiselle lapselle tarkoituksenmukaisiksi, esimerkiksi lapsen kehitykseen liittyvien syiden takia. Riittämättömiksi avohuollon tukitoimet osoittautuivat myös siinä tapauksessa, että lapsen tuen arvioitiin olevan niin pitkäaikaista, että esimerkiksi avohuollon sijoituksella ei arvion mukaan olisi pystytty tukea tarjoamaan, vaan lapsi oli tarpeen ottaa huostaan. Avohuollon tukitoimien riittämättömyyden syyksi saattoi osoittautua myös se, että lapsi itse, tai hänen vanhempansa eivät ottaneet tukipalveluita vastaan tai eivät sitoutuneet heille jo sovittuihin palveluihin. ”Avohuollon tukitoimena lapselle tarjotut keskustelu- ja tukihenkilöpalvelut osoittautuivat mahdottomiksi toteuttaa, koska hän kieltäytyi vastaanottamasta hänelle tarjottua tukea.” Tyttö 16 vuotta Vanhempien kohdalla oli tulkittavissa, että syynä palveluista kieltäytymisessä tai sitoutumattomuudessa oli se, että vanhemmat eivät tunnistaneet tai myöntäneet oman toimintansa vaikutuksia lapsen tilanteeseen, eivätkä siksi motivoituneet tuen vastaanottamiseen. Sosiaalityöntekijän käyttämä harkintavalta lastensuojelussa näkymätöntä Lastensuojelun sosiaalityöntekijät käyttivät tutkimukseni mukaan avohuollon tukitoimien määrittelyssä ja huostaanottopäätösten valmistelussa näkymätöntä harkintavaltaa, joka sisältyi päätösten perusteluihin ja tehtyihin ratkaisuihin. Harkintavallasta oli löydettävissä erilaisia muotoja. Sosiaalityöntekijä käytti huolta pitävää harkintavaltaa esimerkiksi perustellessaan lapsen edun toteutumista huostaanoton yhteydessä ja arvottavan harkintavallan käyttö liittyi sosiaalityöntekijän selontekoihin lapsen ja perheen elämäntilanteesta. Vastuuttavaa harkintavaltaa puolestaan oli esimerkiksi vanhempien ohjaaminen päihdepalveluihin tai huostaanoton perusteleminen lapsen omalla rajattomalla toiminnalla. Aineiston sosiaalityöntekijät pyrkivät lasten ja perheiden monitulkintaisten ja epäselvienkin elämäntilanteiden vallitessa tavoittamaan lapsen etua parhaiten turvaavan ratkaisun ja tähtäämään lapsen parempaan tulevaisuuteen. Marjo-Riitta Rantanen Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitelma perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan ”Lapsen huostaanottoa edeltävät lastensuojelun avohuollon tukitoimet” Kuvat Pixabay
Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |