Lapsen ja vanhemman välinen yhteydenpito sosiaalityöntekijöiden moraalisen järkeilyn näkökulmasta26/9/2022
Lastensuojelun sosiaalityö on eettisiltä ja moraalisilta lähtökohdiltaan yksi haastavimmista ammateista yhteiskunnassamme, sillä sosiaalityöntekijän ammatillinen vastuu ja lastensuojelutyön lähtökohta on suojella haavoittuvassa asemassa olevaa lasta.
Lapsen ja vanhemman välinen yhteydenpito moraalisena kysymyksenä Lastensuojelussa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on neuvoteltava huostaanotetun lapsen kehityksen kannalta turvallisten ja jatkuvien ihmissuhteiden turvaamisesta (Lastensuojelulaki 13.4.2007/417 § 54). Lapsen perhesuhteet voivat kuitenkin tärkeydestään huolimatta merkitä lapselle väkivaltaa, turvattomuutta ja häpeää, ja rikkoa kulttuurisesti perhesuhteisiin liitettyjä odotuksia ja normeja (Pösö 2008, 93; Sevon & Notko 2008, 13; Jokinen 2021, 6). [– –] Ei voinut sanoa, että juuri tämä aine on se, joka aiheutti vaan se kaikki kulttuuri ja elämäntapa, rikollisuus, että piti varastaa tavaraa, rahat ei riittänyt, varastetun tavaran säilyttäminen ja myynti, kaikki ne vaaralliset ihmiset, joita kotona alkoi liikkua, että tuli paljon näitä tämmöisiä, että se ympäristö muuttui vaaralliseksi [– –] Vanhemman päihderiippuvuus aiheuttaa vanhemmalle merkittäviä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia seurauksia, jotka herättävät huolta vanhemman kyvystä taata lapselle turvallinen kasvuympäristö (Punamäki ym. 2006, 242; Hyytinen 2007, 31). Sosiaalityöntekijöiden järkeilemät diskurssit Sosiaalityöntekijät järkeilivät lapsen ja vanhemman välistä yhteydenpitoa lapsen hyvinvoinnin, toteutumattomien tapaamisten, huumausaineiden seulonnan, vanhemman päihteettömyyden tukemisen, laittomien päihteiden käytön sekä lapsen ja vanhemman tapaamispaikan diskurssien näkökulmista. Lopulta sosiaalityöntekijät tunnistavat järkeilyssään ilmiön erityispiirteitä sekä heille asetetun velvollisuuden toimia lain sallimissa raameissa niin, että lapsen etu ja hyvinvointi toteutuvat ensisijaisesti. Jonkinlaiseksi johtopäätökseksi jää tutkimuksen myötä kuitenkin se, eivätkö sosiaalityöntekijät tunnistaneet huostaanotetun lapsen ja laittomia päihteitä käyttävän vanhemman välisessä yhteydenpidossa piileviä moraalisia kysymyksiä tutkijan odottamalla tavalla? Ella-Maria Nurmi Lapin yliopisto Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan Sosiaalityöntekijöiden moraalinen järkeily huostaanotetun lapsen ja vanhemman välisessä yhteydenpidossa. Työn ohjaajana toimi Timo Harrikari. Kirjallisuus
Hyytinen, Riitta 2007: Lapsi, huumeperhe ja toivo. Lapsen todellistuminen huumeperheen kuntoutusprosessissa. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisuja 37. Helsinki. Jokinen, Kimmo 2021: Esipuhe. Teoksessa Järvinen-Tassopoulos, Johanna & Pirskanen, Henna (toim.): Riippuvuus perheessä. Gaudeamus. Tallinna, 5–10. Lastensuojelulaki 13.4.2007/417 O´Sullivan, Terence 2011: Decision making in social work. 2nd ed. Palgrave Macmillan. New York. Punamäki, Raija-Leena & Belt, Ritva & Rantala, Mari & Posa, Tiina 2006: Huumeiden käytön yhteys äidin mielenterveyteen ja lapsen kehitykseen. Kirjallisuuskatsaus intervention tueksi. Teoksessa Nätkin, Ritva (toim.): Pullo, pillerit ja perhe. Vanhemmuus ja päihdeongelmat. PS-kustannus. Jyväskylä, 231–247. Pösö, Tarja 2008: Kiistanalaiset perhesuhteet ja tutkimisen moraali. Teoksessa Eija Sevòn & Marianne Notko (toim.): Perhesuhteet puntarissa. University Press. Helsinki, 93–110. Sevòn, Eija & Notko, Marianne 2008: Perhesuhteiden omalakisuus. Teoksessa Sevòn, Eija & Notko, Marianne (toim.): Perhesuhteet puntarissa. University Press. Helsinki. 13–26. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |