Pro gradu -tutkielmassa analysoimassani lastensuojelun sijaishuollon tarjouspyynnössä haluttiin hankkia lapsille sijaishuoltoa minimilaatuvaatimusten mukaisesti. Sijaishuolto eli lasten koti määritellään kilpailutuksissa tuotteeksi. Sijaishuoltoa koskevat laatuvaatimukset näyttäytyivät tutkimieni kilpailuttamisasiakirjojen perusteella eräiltä osin abstrakteina. Tällöin niiden tulkinnassa voi olla eroja. Keskeistä sijaishuollon laadussa ja sen kohentamisessaTarkastelemassani kilpailutuksessa puitesopimuksen voittivat ne palveluntarjoajat, jotka tarjosivat sijaishuoltoa kaikista edullisimmin. Voidaan pohtia, onko eettisesti oikein hankkia lapsille koti minimisäännösten mukaisesti. Koska yksityiset sijaishuoltolaitokset ovat pakotettuja tarjoamaan sijaishuoltoa mahdollisimman halvalla puitesopimuksien voittamiseksi, saattaa yksityisen yrityksen omistajille syntyä halu kasvattaa yrityksen tulosta minimilaatua karsimalla.
Tarkastelemassani kilpailutuksessa sopimuskauden pituus oli kolme vuotta. Kuitenkin kilpailun pitäisi toisaalta olla jatkuvaa ja avointa. ”Aikaikkuna” milloin uudet yrittäjät pääsevät markkinoille on melko kapea. Markkinoille voi päästä oikeastaan ainoastaan kilpailutusten kautta. Sijaishuollon kilpailuttamisprosessi on työläs, ja se vaatii erityisosaamista. Sijaishuoltolaitoksen henkilökunta on taas pääasiassa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisia. Kuitenkin voi käydä niin, että tarjouksen kaikkia muotovaatimuksia ei osaa tarjousta jättäessä täyttää, jolloin tarjousta ei huomioida. Tällöin suuri työ menee hukkaan ja pitää siirtää katse seuraavaan kilpailutukseen esimerkiksi kolmen vuoden päähän. Voidaan kysyä, mihin tarvitaan kilpailutusasiakirjojen laatimista, niiden tarkentamista, tarjouksia ja tarjousten vertailua, kun valinnat tapahtuvat pääasiassa hintapainotteisesti? Onko hankintalaki jo vanhentunut? Kvasimarkkinoilla on jo verkossa palveluita, mistä sosiaalityöntekijät voivat etsiä esimerkiksi kiireellisen sijoituksen yhteydessä lapselle sopivimman sijaishuoltopaikan. Tämän takia kilpailutukset käyvät mielestäni hieman turhiksi. Mikäli kilpailuttamisen kulut olisivat pienemmät, voitaisiin säästöt ohjata suoraan lasten ja nuorten olojen kohentamiseen. Ehdotan, että maassamme olisi ainoastaan yhdenmallinen palvelunkuvaus sijaishuollon laadusta. Tämä helpottaisi sekä myyjien että ostajien työtä. Tulkitsen, että se tekisi myös valvonnan helpommaksi, koska tällöin kaikilla toimijoilla olisi laadusta yhtenäisempi näkemys. Janne Pöntinen Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkimukseen: ”Tapaustutkimus sijaishuollon ostopalvelun kompleksisuudesta” Työn ohjaajana toimi professori Timo Harrikari. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |