Rovaniemen kaupungin heikkenevät talousnäkymät vaikuttavat myös liikuntahallintoon ja liikuntapalveluihin, ja sitä kautta kuntalaisiin. Kaupunki pyrkii leikkaamaan menoja ja tasapainottamaan taloutta, mutta siitä huolimatta sen pitää selviytyä tehtävistään ja samalla myös pyrkiä kehittämään toimintaa sekä huolehtia asukkaidensa hyvinvoinnista. Liikuntahallinto ei ole immuuni laskusuuntaisten resurssien vaikutuksille. Resurssien väheneminen ja toisaalta kasvavan liikuntapalveluiden kysynnän ja tarpeen myötä kuntalaisille tarjottavia liikuntapalveluja on joko leikattava, maksuja korotettava tai palveluja tuotettava uusilla tehokkaammilla keinoilla. Liikunnan palvelutuotanto järjestelmä on poikkeuksellinen muihin kunnan toimialoihin verrattuna, sillä toiminnan toteuttaminen perustuu nykyiselläänkin suurimmilta osin liikunta- ja urheiluseurojen tuottamaan palveluun kuntalaisille. Järjestelmä on ollut, ja on jatkossakin kuntatalouden kannalta edullinen tapa tuottaa palveluja, mutta vallitseva tilanne edellyttää kaupungin liikuntahallinnolta nykyisten toimintamallien ja yhteistyömuotojen kriittistä arviointia sekä innovatiivisuutta. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin millaisia ovat liikunta- ja urheiluseurojen kokemukset yhteistyöstä Rovaniemen kaupungin liikuntahallinnon kanssa ja millaisia kehittämisideoita heillä on. Tuotin taustatietoa kunnallista liikuntasuunnittelua ja päätöksentekoa varten sekä hahmottamaan yhteistyön kehittämisen ja vahvistamisen kannalta tärkeitä elementtejä, jotka edesauttavat yhteistyön kehittämistä. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla seitsemän lähtökohdiltaan hyvin erilaisen seuran toimihenkilöitä. Haastatteluissa selvitettiin;
Nykyinen yhteistyö Tutkimus osoitti, että nykyisestä yhteistyöstä liikuntahallinnon ja seurojen välillä ei juurikaan ole löydettävissä kumppanuuden elementtejä. Haastateltavat kokivat nykyisen yhteistyön hyvin teknisenä, lähinnä yhteydenpidollisena, hierarkkisena ja satunnaisena. Yhteistyöltä kaivattiin yhteisiä tavoitteita, systemaattisuutta, säännöllistä vuorovaikutusta, koordinointia ja pitkänajan sitoutumista: ”Liikuntapalveluiden tarpeet tulee odotetusti kasvamaan ja toisaalta kaupunki tuskin pystyy seuraavien vuosien aikana osoittamaan lisäresursointia liikuntaan. Usein esitettyjä vaihtoehtoja taloudentasapainottamiseksi koko vapaa-ajan toimialalla ovat olleet järjestöihin kohdistuvien maksujen korottaminen tai/ja avustuksista leikkaaminen. Esityksistä ovat unohtuneet uudet toimintatavat tuottaa palveluita tehokkaammin esimerkiksi kumppanuudessa seurojen kanssa. Ihan alkuun tarvitaan avointa keskustelu siitä, koetaanko seurat yhteistyökumppaneina liikuntapalveluiden tuotannossa vai ajatellaanko seurojen ainoastaan avustettavina kohteina.” Haasteeksi yhteistyölle nousee selkeän yhteyshenkilön puuttuminen liikuntahallinnosta, yksisuuntainen vuorovaikutus sekä seuroihin kohdistuvien moninaisten odotusten ja resurssien kohtaamattomuus. Tulokset osoittivat, että luottamusta seurojen aktiivisuustietojen liittämisestä päätöksentekoon ei ollut, eikä yhteistyömuotojen kehittämisessä koettu olevan kyse yhteiskehittämistä. Seurojen toiminnan suurimpana uhkana koettiin seuroihin kohdistuvien avustuksien/tukien leikkaaminen ja maksujen korottaminen. Yhteistyön vahvistaminen kohti kumppanuutta Yhteistyön vahvistamiseksi hyväksi kumppanuudeksi tarvitaan vuoropuhelun lisäämistä seurojen ja liikuntahallinnon välillä, mutta myös seurojen kesken. Tulosten mukaan seuroilla on halu tuoda omaa asiantuntijuutta ja osallistumista kunta- ja seurayhteistyöhön sekä mahdollisten haasteiden ratkaisemiseen. Yhteistyön kehittämisessä nähtiin haastatteluissa tärkeänä liikuntahallinnon rooli koordinoida kunnan ja seuran sekä seurojen keskinäistä yhteistyötä: ”Asiakassegmentointi, uuden teknologian mahdollistamat keskustelukanavat, osallistaminen resurssien suunnitteluun, Start up ja mentor –tukipalvelut sekä olemassa olevien yhteistyömuotojen upgreidaus. Esimerkiksi asiakassegmentointia puoltaa se, että jokainen urheiluseura on erityinen omassa genressään ja tätä erityisyyttä kannattaa vaalia myös yhteistyössä. Samat toimintatavat eivät sovi kaikille seuroille. Se mikä toimii toisen kanssa, ei välttämättä toimi toisen kanssa.” Yhteistyötä vahvistavana toimintamallina nähtiin asiakassegmentointi ja eri segmenteille sopivien yhteistyömuotojen kehittäminen. Toisena yhteistyötä vahvistavana mallina nähtiin seurojen mukaan ottaminen seuroihin liittyvien resurssien suuntaamisessa ja kohdentamisessa. Tämän toimintatavan kautta seurat näkivät mahdollisuuden auttaa liikuntahallintoa löytämään myös talouden tehostamisen keinoja. Seuroihin liittyvien resurssien valmistelun lisäksi seuroilla oli kiinnostusta osallistua tavoitteiden, avustuskriteereiden ja strategioiden yhteiskehittämiseen. Kommunikaation ja viestinnän parantamisen keinona nähtiin uuden teknologian mahdollistamien välineiden, keskustelukanavien ja keskusteluryhmien käyttöönotto. Nuorisoliikuntakulttuurin tulo ja tukeminen nähtiin myös tärkeäksi. Esille nousi uutena kehittämisideana Start up – tyyppinen tukipalvelu sekä mentor –toiminta uusien seurojen ja lajien sekä erityisesti nuorten harrasteryhmien avuksi ja tueksi. Seurojen uusi rooli hyvinvointitoimijoina
Urheiluseurojen kansanterveydellinen vaikutus on merkittävä. Lasten ja nuorten liikuttajina ja yhteisöllisyyden kasvattajina seurojen roolia voidaan luionnehtia jokseenkin korvaamattomaksi. Tutkimustulokset osoittivat, että seurat ovat tiedostaneet kasvavan roolinsa hyvinvointikentällä, mutta yhteistyö kunnan kanssa vaatii vielä selkeämpiä tavoitteita, toimintatapoja ja koordinointia. Seurojen resurssien priorisoituminen perinteisempää seuratoimintaan on haaste hyvinvointikentällä toimimiselle. Yhteistyön vahvistamiseen tarvitaan ajanmukaiset ja innovatiiviset yhteistyön toimintamallit ja selkeät liikuntahallinnon yhteyshenkilöt, joiden työtehtäviin käytännön yhteistyö selkeästi kuuluu. Yhteistyön vahvistamisen ydinajatuksena on liikuntahallinnon tärkeä rooli koordinoida yhteistyötä. Toivottavaa on, että kaupungin talousvaikeudet, liikuntapalveluiden tarpeen kasvu sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävät lähentävät liikunta- ja urheiluseuroja ja liikuntahallintoa miettimään yhteiselon vahvistamista. Yhteistyön jatkuva kehittäminen liikunta- ja urheiluseurojen kanssa on kunnille järkevää, koska sijoitus moninkertaistuu seurojen edelleen mittavan vapaaehtoistyön kautta. Sari Laakkonen Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu hallintotieteiden pro gradu-tutkielmaan ”Yhteistyöstä kumppanuuteen” – tapaustutkimus kaupungin liikuntahallinnon ja liikunta- ja urheiluseurojen yhteistyöstä sekä sen kehittämisestä Rovaniemellä. Kuvat: Pixabay Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |