Erilaiset mielenterveyshäiriöt kuten uupumus, ahdistus ja masennus ovat lisääntyneet keskuudessamme viime vuosina johtuen osittain maailmanlaajuisesta koronapandemiasta sekä yleisestä epävarmuudesta. Onkin syytä kysyä, suhtaudummeko mielenterveyshäiriöihin nykyisin suvaitsevammin kuin esimerkiksi vielä kaksi vuosikymmentä sitten? Kuva: Pixabay Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani, miten mielenterveyshäiriötä sairastavat henkilöt kertovat mielenterveyden ongelmista sekä millaisena mahdollinen muutos mielenterveyttä koskevissa kokemuksissa ja käsityksissä näyttäytyy. Empiirinen tutkimusaineistoni koostui vammaisten vuoden 2003 valtakunnallisen vammaisneuvoston kirjoituskilpailun kirjoituksista, joissa eri tavoin vammautuneet henkilöt kirjoittivat omaa elämää rajoittavasta vammastaan. Kaikista yli 300 kirjoituksesta psyykkistä vammaa koskevia kirjoituksia oli tullut 20 kappaletta. Peilasin näitä kertomuksellisia narratiiveja viimeaikaiseen mielenterveyttä määrittelevään kirjallisuuteen etsien mahdollisia muutoksia mielenterveyttä koskevien kokemusten ja näkemysten suhteen. Psyykkisesti vammautunut -termi on Suomessa vielä varsin tuntematon käsite, vaikka osa kirjoituskilpailuun osallistuneista henkilöistä käytti käsitettä itsestään jo kaksi vuosikymmentä sitten. Tuolloin saatettiin niin yhteiskunnallisella tasolla kuin jopa ammattilaisten taholta suhtautua mielenterveyshäiriöitä sairastaviin ihmisiin syyllistävällä tavalla. Viimeisimmän mielenterveysbarometrin (Mielenterveyden keskusliitto, 2021) mukaan suomalaisten suhtautuminen mielenterveyskuntoutujiin on muuttunut myönteisemmäksi viime vuosien aikana. Muutokseen on ollut syynä muun muassa aiheen saama julkisuus sekä ihmisten uskalluksen lisääntyminen avun hakemisen suhteen. Siinä missä vielä kaksi vuosikymmentä sitten pyrittiin löytämään masennukselle jokin yksittäinen syy, on suuntaus nyt päinvastainen. Tutkielmani tulosten perusteella voidaan todeta, että yleinen ymmärrys masennuksen taustalla vaikuttavista erilaisista tekijöistä on lisääntynyt. On alettu ymmärtämään esimerkiksi yhteiskunnallisten olosuhteiden vaikutus mielenterveyteen; kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia hoitaa omaa mielenterveyttään riippuen tulotasosta, asuinpaikasta, työttömyydestä sekä muista yhteiskunnallisista vaikutteista (Hänninen 2011). On tärkeää ymmärtää, että mielenterveysongelmien taustalla voi olla asioita, joihin henkilö itse ei välttämättä kykene vaikuttamaan. Toisena johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiaalisten ja yhteiskunnallisten syiden tunnistaminen enenevässä määrin mielenterveyden ongelmien taustalla näyttäytyy kehityskulkuna, jossa mielenterveyden ongelmien ja mielen sairauden tulkinta tulee aiempaa lähemmäksi vammaisuuden käsitettä. Tässä mielessä voitaisiin mielenterveyspalveluissa ottaa oppia nykyisestä vammaispolitiikasta, jossa esimerkiksi asiakkaan osallisuus omien asioiden päättämisen suhteen on ollut jo pitkään julkisessa keskustelussa. Vaikka suhtautuminen psyykkisesti vammaisiin henkilöihin on mielenterveyden narratiivien tarkastelun perusteella muuttunut positiivisempaan suuntaan, tarvitaan edelleen julkista keskustelua koskien mielenterveyshäiriöitä, jotta sairauden stigmaa saataisiin hälvennettyä. Liian moni sairastunut pelkää joutuvansa leimatuksi puhuessaan sairaudestaan esimerkiksi omassa lähipiirissään, mikä estää avun hakemisen ja jopa pahentaa ongelmia (ks. esim. Mielenterveyden keskusliitto, 2021). Tarvitaan siis edelleen julkista keskustelua siitä, miten mielen sairaus voi tulla kenelle meistä tahansa, ja kuinka sen kanssa oppii elämään riittävän hyvää elämää. Vain julkisen puhumisen kautta häpeästigman otetta saadaan murrettua ja kyetään suhtautumaan mielenterveysongelmiin kuin mihin sairauteen tahansa. Marja Lausmaa Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan ”Mielenterveyden narratiivit muutoksessa? Psyykkisesti vammautuneiden kertomukset tutkimuskirjallisuuteen peilattuna” Lähteet:
Hänninen, Vilma 2011. Masennus toiminnallisena loukkuna. Teoksessa Oksanen, Atte & Salonen, Marko (toim.): Toiminnallisia loukkuja. Tampereen Yliopistopaino Oy. Tampere, 17–35. Mielenterveyden keskusliitto 2021: Mielenterveysbarometri 2021. https://www.mtkl.fi/toimintamme/julkaisut/mielenterveysbarometri-2021/. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |