Valtaosa meistä pystyy vastaamaan suhteellisen helposti, missä oma koti on ja miltä se tuntuu. Hyvä olisi istahtaa hetkeksi alas ja luoda ajatus heille, joilla ei ole kokemusta kodista, sen tunnusta ja miten kotia voi rakentaa. Kuva: Pixabay Mitä koti on? Tutkimukseni mukaan koti rakentuu sosiaalisista suhteista esimerkiksi kohtaamisten, yhteisen tekemisen ja pysyvyyden tunteen myötä. Kotikokemus muotoutuu myös arjen käytänteistä, kuten säännöistä ja rajoista sekä osallisuudesta niin pakotettuna kuin omaehtoisesti. Kodissa ei ole kokemusta irrallisuudesta, siitä ettei kuulu mihinkään tai ole tärkeä kenellekään, joka on seurausta monipaikkaisesta asumisesta. Nämä ovat joillekin meistä itsestäänselvyyksiä, mutta tiettävästi monelle myös tuntemattomampia asioita. Nuoren aikuisen on kovin vaikea saavuttaa kokemusta kodista, jos hänellä ei ole koskaan sellaista ollut. Parhaimmillaan sijaishuolto julkisena kotina tarjoaa kokemuksen turvallisesta ja pysyvästä tilasta, jossa voi syntyä tunne jatkuvuudesta. Tällaisissa tilanteissa tuleekin pohdittavaksi, onko lapsen hyvä palata siihen paikkaan, mistä on sijaishuoltoon lähtenyt, jos hän ei sitä itse koe hyväksi. Aikuisten näkemys hyvästä voi poiketa lapsen kokemuksesta, jos lapsi on kiinnittynyt sijaishuoltopaikkaan ja siellä oleviin ihmisiin, mutta turvallisesta kokemuksesta huolimatta tavoitellaan kotiutumista lapsuudenkotiin. Mistä mulle koti? Tutkimukseni mukaan kokemus kodittomuudesta syntyy, jos lapsella ei ole asuinpaikassaan turvaa ja pysyviä sosiaalisia suhteita. Kodittomuuden kokemus on seurausta jatkuvasta muutoksesta ja asuinpaikkojen vaihtuvuudesta. Paikkasuhteet ja -tuntemus kehittävät nuoren itsetuntoa ja auttavat luomaan merkityksellisiä yhteyksiä menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välille. ”Muutoksista, kaikenlaisista muutoksista on tullu iha niinku ylitsepääsemättömiä. Ku tuntuu, et mikä muutos, nii sit tuntuu, et on pakko rakentaa jotaki uutta, eikä sitä jaksais tehä yhtään kertaa.” Tutkimukseni kohderyhmällä ei ole pysyvää kokemusta turvallisesta ja välittävästä kodista, joka vaikuttaa heidän tämän päivän kotikokemukseen. Kodittomuuden kokemus kulkee mukana pitkälle eri elämänvaiheisiin ja ihmisen ratkaisuihin arkipäiväisissä toiminnoissaan (Manninen 2010, 195). Kodittomuus on sijaishuollossa eläneille ja monia muuttoja kokeneille nuorille aikuisille koko ajan läsnä oleva tunnetila ja kokemus. Maarit Nykänen Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu pro gradu-tutkielmaan Missä mun koti on? Sijaishuollossa eläneiden nuorten kokemuksia kodin merkityksestä. Työn ohjaajana toimi Tarja Orjasniemi. Lähteet:
Manninen, A. 2010. Nuorten naisten matka lapsuudenkodista omaan kotiin. Teoksessa Vilkko, A., Suikkanen, A. & Järvinen-Tassopoulos, J. (toim.) Kotia paikantamassa. Tampere: Juvenes Print. 192–212. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |