Lähisuhdeväkivallan määrä on lisääntynyt koronapandemian kestäessä, ja moni sosiaalityöntekijä
törmää siihen työtehtävissään. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että lähisuhdeväkivalta tunnistetaan tai ei tunnisteta? Mitä keinoja sosiaalityöllä on käytettävissään lähisuhdeväkivaltaan puuttumiseksi ja uhrin auttamiseksi? Tätä selvitin sosiaalityön pro gradu -tutkielmassani. Kirjallisuuskatsaukseni tutkimusaineistona olleiden tutkimusartikkeleiden ja kirjojen mukaan lähisuhdeväkivallan tunnistaminen on haastavaa riippumatta siitä, missä työyksikössä sosiaalityöntekijä työskentelee. Syitä tähän on useita. Tutkimusaineiston mukaan suurimmat lähisuhdeväkivallan tunnistamista estävät syyt ovat kiire, resurssien puute, työntekijöiden kuormittuneisuus varsinaisissa työtehtävissään sekä tietämättömyys siitä, mihin mahdollinen lähisuhdeväkivallan uhri tulisi ohjata. Muita tutkimusaineistossa esiin nousseita tunnistamista estäviä tekijöitä olivat esimerkiksi konkreettisten puuttumis- tai puheeksiottamiskysymysten puute sekä ajatus siitä, että vastuu lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamisesta on uhrilla tai tekijällä. Omaan toimenkuvaan liittyvä joustamattomuus ja haluttomuus käyttää työaikaa muun kuin omaan toimialaan kuuluvan asian selvittelyyn ovat tutkimusaineiston mukaan myös merkittävä este lähisuhdeväkivallan tunnistamiselle. Tilanne korostuu erityisesti terveyssosiaalityössä, sillä suuri osa lähisuhdeväkivallan uhreista hakeutuu väkivaltatilanteen jälkeen sairaalaan tai ensiapupoliklinikalle päivystyskäynnille. Päivystys onkin luonteva paikka paitsi vammojen hoitoon myös sen selvittämiseen, mistä vammat ovat peräisin. Tutkimusaineiston mukaan terveydenhuollon työntekijöiden keskuudessa esiintyy jonkin verran ajattelua lähisuhdeväkivallan selvittelyn kuulumisesta sosiaalitoimelle. Lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen liittyvistä haasteista huolimatta moni sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijä kokee vahvana sosiaalityön etiikan ja halun auttamiseen. Tutkimusaineiston mukaan lähisuhdeväkivallan tunnistamista edistävät vahva työmoraali ja ajatus avuntarvitsijan auttamisesta, välittämättä muiden työtehtävien hetkellisestä siirtymisestä. Oikeutettu puuttuminen ja esimerkiksi velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus edistävät tunnistamista niissä tilanteissa, joissa väkivaltatilanteeseen liittyy lapsia. Tieto prosessin käynnistymisestä sekä uhrin ja tekijän saattaminen oikean avun äärelle luovat uskoa siihen, että lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen kannattaa ja puuttuminen on vaikuttavaa. Sekä lähisuhdeväkivallan tunnistamista estävissä, että tunnistamista edistävissä tekijöissä on hyödynnetty tutkimusaineistona olleen Tuija Virkin ja kumppaneiden (2011) esittelemää kehysmallia. Kehysmallissa tunnistamista estäväksi kehyksiksi Virkki ym. löysivät medikaalisen kehyksen, käytännöllisen kehyksen, individualistisen kehyksen ja psykologisen kehyksen. Tunnistamista edistäviksi kehyksiksi Virkki ym. nostivat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kehyksen, oikeutetun puuttumisen kehyksen sekä prosessin käynnistämisen kehyksen. Tunnetuimmat lähisuhdeväkivallan uhrien ja tekijöiden tukikanavat ovat virallisia, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimia tukimuotoja. Näitä tukimuotoja ovat turvakodit, Auttava puhelin Nollalinja, Seksuaaliväkivallan uhrin tukikeskukset (SERI-keskukset) sekä Moniammatillinen riskinarviointikokous (MARAK). Kolmas sektori tukee THL:n tukimuotoja tarjoamalla omia tukimuotojaan, jotka on suunnattu erityisesti väkivallan tekijöille. Järjestöpohjaisia tai kolmannen sektorin tarjoamia tukimuotoja ovat miespuolisille väkivallantekijöille tarkoitetut Miessakit ry ja Miehen linja, naispuolisille väkivallantekijöille suunnattu Maria Akatemia sekä eron jälkeisessä vainotilanteissa tukea tarjoava Tukikeskus Varjo. Sosiaalityö voi auttaa lähisuhdeväkivallan uhreja huolehtimalla työntekijöiden palvelujärjestelmän tuntemuksesta järjestämällä esimerkiksi täydennyskoulutusta. Muita sosiaalityön keinoja lähisuhdeväkivallan uhrin auttamiseksi ovat moniammatillinen yhteistyö esimerkiksi terveydenhuollon ja muiden viranomaisten kanssa, lainsäädännöllinen tuki, työyksikön kollegoilta saatu tuki väkivaltatilannetta epäiltäessä sekä kolmannen sektorin tarjoama tuki. Lähisuhdeväkivaltakeskustelussa on tärkeää muistaa, että varhainen lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen ja lähisuhdeväkivallan minimoiminen edistävät yleistä kansanterveyttä ja hyvinvointia. Lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen kuuluu jokaiselle sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiselle toimialasta tai yksiköstä riippumatta. Erika Lindroos Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu kuvailevana kirjallisuuskatsauksen toteutettuun sosiaalityön pro gradu - tutkielmaan Sosiaalityön rooli, tehtävä ja toimintamallit lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa. Työn ohjaajana toimi YTT, yliopistonlehtori Mari Kivistö. Lähde: Virkki, T., Husso, M., Notko, M., Laitila, A., Holma, J., Mäntysaari, M. 2011. Lähisuhdeväkivallan kehystäminen erikoissairaanhoidossa: puuttumisen ja muutoksen mahdollisuudet. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti, 48 (4), 280–293. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |