Lastensuojelun avohuollon tavoitteena on edistää perheen arkea parempaan ja vahvistaa perheiden toimintakykyä. Lastensuojelutyön tueksi on kehitetty erilaisia malleja ja yksi niistä on systeeminen toimintamalli. Pro gradu –tutkielmassani tutkin vanhempien käsityksiä systeemisestä lastensuojelusta sekä sitä, millaisilla tekijöillä on merkitystä lastensuojelun systeemisessä työskentelyssä. Tutkimukseen haastattelin seitsemää vanhempaa, jotka olivat osallistuneet systeemisen toimintamallin mukaiseen työskentelyyn Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen (Essote) alueella. Systeeminen lastensuojelutyö on suhdeperusteista, jossa muutostyöskentely tapahtuu suhteissa. Työskentelyssä korostuu asiakasperheen ja työntekijän välinen vuorovaikutus. (Aaltio & Isokuortti 2019, 11.) Systeemisen lastensuojelun toimintamalli on tullut Suomeen vuonna 2016 ja sitä on kehitetty siitä lähtien erilaisten hankkeiden kautta (THL 2019). Systeemisen työskentelyn ydin muutostyöskentelyssä
Tutkimusaineistosta analysoin mekanismit, joilla on merkitystä muutostyöskentelyssä. Mekanismeiksi nousivat 1) reflektio, 2) kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen, 3) osallisuus sekä 4) apu ja tuki. Essoten lastensuojelun avohuollossa systeemistä työskentelyä toteutettiin perheen kotona, harrastuspaikoissa sekä viranomaisverkostoissa. Systeeminen viikkokokous on paikka, jossa reflektoiden perheen kanssa on lupa pysähtyä yhdessä tilanteen äärelle miettimään jatkosuunnitelmaa. Systeemisen työskentelyn mekanismeista keskiössä ovat kohtaaminen ja vuorovaikutus sekä reflektio. Työskentely perheen kanssa voi jäädä merkityksettömäksi, jos asiakasperhe ei koe tulleensa kohdatuksi tai kuuluksi omassa asiassaan. Tutkimukseni mukaan systeemisellä työskentelyllä oli saatu aikaan muutosta perheen arkeen perheenjäsenten ei-toivottavan käyttäytymisen vähentymisenä sekä vanhemmuuden vahvistumisena. Työskentelyllä oli saavutettu asetettuja tavoitteita ja kuulluksi tulemisen kokemukset olivat lisänneet rohkeutta kertoa perheen tilanteista. Systeeminen työskentelytapa lastensuojelutyössä voi vahvistaa perheiden kanssa työskentelyä ja saada asiakkaat tuntemaan itsensä kohdatuksi. Tällä voi olla myönteistä vaikutusta vuorovaikutukseen asiakkaan ja työntekijän välille. Hyvä vuorovaikutus antaa hyvän pohjan yhteiselle työskentelylle ja lapsen edun huomioimisen. Perhe on systeemi, jossa tapahtuu piilossa olevia asioita. Sen vuoksi on tärkeää tunnistaa mekanismit, joilla on merkitystä lastensuojelun työskentelyssä. Perheen kanssa tutkimalla haasteiden ja ongelmien juurisyitä, voidaan löytää ratkaisuvaihtoehtoja ja vaihtoehtoisia toimintatapoja. Maiju Marttinen Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan: ”Ettei olla vaan joku perhe paperilla” – Systeeminen lastensuojelu vanhempien näkökulmasta Lähteet: Aaltio, E. & Isokuortti N. (2019). Systeemisen lastensuojelun toimintamallin ydinelementit. Kuvaus asiakastason ydinelementeistä, tavoitteista ja toimintamekanismeista. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Työpapereita 33. Viitattu 14.11.2020. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138967/Ty%c3%b6paperi%2033%20Systeemisen%20lastensuojelun%20toimintamallin%20ydienelementit%20Aaltio%20ja%20Isokuortti_VALMIS.pdf?sequence=4&isAllowed=y THL. (2019). Systeemisen lastensuojelun kehittäminen ja juurruttaminen. Viitattu 8.6.2020. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/systeemisen-lastensuojelun-levittaminen-ja-juurruttaminen-syty- Kuvat: Pixabay Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |