Vapaaehtoisesti lapseton on ihminen, joka ei halua hankkia lapsia. Vapaaehtoisen lapsettomuuden valinta koostuu usein monista eri syistä, motiiveista ja perusteluista. Viime aikoina mediassa on kuitenkin noussut esiin uusi ilmiö, vapaaehtoisen lapsettomuuden ympäristöperustelut. Mitä nämä ympäristöperustelut ovat ja miten niillä perustellaan vapaaehtoista lapsettomuutta? Vastatakseni näihin kysymyksiin haastattelin yhdeksää vapaaehtoisesti lapsetonta. Haastateltavat pitivät ympäristöperusteluita itselleen merkityksellisinä, mutta vapaaehtoisen lapsettomuuden valinnalle oli myös muita syitä. Tutkimuksessa jaottelin haastateltavien ympäristöperustelut kolmeen perusteluryhmään. Epävarma tulevaisuus ja tuhoutuva ympäristö – kannattaako lapsia enää hankkia? Ensimmäisessä perusteluryhmässä vapaaehtoista lapsettomuutta perusteltiin tulevaisuuden epävarmuudella. Haastateltavien näkemys tulevaisuudesta oli synkkä ilmastonmuutoksen ja muiden etenevien ympäristöongelmien takia. Tästä syystä lastenhankinta näyttäytyi riskialttiina valintana nimenomaan lapsen näkökulmasta. Monet haastateltavista perustelivat, etteivät he halunneet tuoda lasta tuhoon tuomitulle maapallolle, sillä lapsi todennäköisesti joutuisi kärsimään ympäristökriisin edetessä. - Mä tavallaan pelkään sitä tulevaa sen verran, että mä en halua tuoda ketään kärsimään tänne myöskään, eräs haastateltavista totesi. Haastateltavat pohtivat asiaa myös omasta näkökulmastaan. Moni haastateltavista oli sitä mieltä, etteivät he halua nähdä oman lapsensa kärsimystä. Siksi vapaaehtoinen lapsettomuus näyttäytyi useimmille haastateltaville myös mieltä rauhoittavana valintana, jonka seurauksena oman jälkikasvun tulevaisuudesta ei tarvinnut huolehtia. Kuva: Pixabay
Hyvä teko luonnolle, eläimille ja muille ihmisille Toisessa perusteluryhmässä vapaaehtoista lapsettomuutta perusteltiin hyvänä tekona, jolla voidaan edistää luonnon, eläinten ja myös ihmisten hyvinvointia. Koska lapsi kasvattaa aina perheen kulutusta, nähtiin vapaaehtoinen lapsettomuus henkilökohtaisena ympäristötekona. Kun lasta ei hanki, kulutuskaan ei kasva. Vapaaehtoisen lapsettomuuden perusteltiin olevan myös luonnonsuojeluteko. Erityisesti rikkaissa länsimaissa, joissa kulutetaan paljon, lapsettomuus näyttäytyi tehokkaana luonnonsuojelutekona. Ihmislajin edustajat myös useimmiten syövät eläimiä tai muuten toiminnallaan aiheuttavat eläinten kuolemia ja kärsimystä. Siksi vapaaehtoinen lapsettomuus näyttäytyi myös eläinsuojelutekona: mitä vähemmän ihmisiä on, sitä vähemmän myös eläimet kärsivät. Vapaaehtoisesti lapseton myös vie vähemmän elintilaa, koska hän ei hanki lapsia. Erään haastateltavan sanoin oman lapsen ”kohdalle jää tyhjä aukko”, jota muut ihmiset voivat hyödyntää. Kun omia lapsia ei ole, tämä käyttämätön tila jää niin ihmisten kuin kaiken muun luonnon käyttöön. Ryhmässä korostuikin ajatus maapallon resurssien ja tilan rajallisuudesta. Siksi vapaaehtoinen lapsettomuus näyttäytyikin resursseja säästävänä valintana ja toisaalta tekona, joka tarjoaa muille elintilaa. Epätasapaino ihmislajin ja muun luonnon välillä Kolmannessa ryhmässä haastateltavat perustelivat vapaaehtoista lapsettomuuttaan ihmislajin ja muun luonnon välisellä epätasapainoisella suhteella. Koska maapallolla on jo ylikansoitusongelma, ei haastateltavien mukaan ollut enää järkevää lisätä ihmislajin edustajia maapallolle. Tässä ryhmässä korostui ajatus siitä, että jokainen laji on yhtä arvokas. Ihminen ei tämän ajattelutavan mukaan ole hierarkkisesti muiden lajien yläpuolella, vaan samanarvoinen kuin muut lajit. - Mekin ollaan vaan yks eläinlaji tavallaan, että se ihmismäärä on jotenkin täysin älytön muihin eliöihin verrattuna tai silleen, että se ei oikein ole tasapainoinen asetelma, yksi haastateltavista pohdiskeli. Tällaista ajattelutapaa kutsutaan biosetriseksi eli luontokeskeiseksi ajattelutavaksi, joka poikkeaa tyypillisestä ihmiskeskeisestä ajattelutavasta. Ryhmässä ihminen nähtiin myös syyllisenä ympäristön nykyiseen tilaan, eikä ihmislajin lisääminen maapallolle tästäkään syystä näyttäytynyt enää järkevänä. Ihmislajin asemaa muiden lajien joukossa myös kyseenalaistettiin, sillä mikään laji ei ole riippuvainen ihmislajin olemassaolosta. Ihminen on siis ikään kuin hävittänyt paikkansa luonnossa. Jotta maapallo ja kaikki sen lajit pääsisivät elpymään ihmisen aiheuttamista tuhoista, tulisi ihmislajin edustajien vähentyä. Vapaaehtoinen lapsettomuus näyttäytyikin valintana, joka edistää tätä tavoitetta. Identiteetin vahvistamista ja aitoa toisinajattelua Mitä näistä tuloksista sitten voidaan ajatella? Ympäristöperusteluiden voidaan tulkita vahvistavan vapaaehtoisesti lapsettoman identiteettiä. Vapaaehtoisesti lapsettomat joutuvat usein perustelemaan lapsettomuuttaan ja heihin liitetään myös negatiivisia stereotypioita. Heitä saatetaan esimerkiksi pitää itsekkäinä, koska he eivät halua hankkia lapsia. Ympäristöperustelut tekevätkin vapaaehtoisesta lapsettomuudesta vastuullisen ja epäitsekkään valinnan, kun taas lapsenhankinta näyttäytyy ympäristönäkökulmasta tarkasteltuna itsekkäänä valintana. Tilanne kääntyy ikään kuin päinvastoin ympäristöperusteluiden ansioista ja vapaaehtoisesti lapsettoman identiteetistä tulee aiempaa hyväksyttävämpi ja vahvempi. Kyse ei kuitenkaan ole vain oman identiteetin vahvistamisesta, vaan aidosta toisinajattelusta. Toisinajattelulla tarkoitetaan ”vallitsevan tai virallisen ideologian tai ajattelun vastaisten mielipiteiden esittämistä” (Suomisanakirja 2021). Haastateltavien ajatukset esimerkiksi siitä, ettei ole lapsen kannalta oikein syntyä tuhoutuvalle maapallolle, ovat selkeästi Suomen väestöpolitiikan vastaisia, sillä Suomessa tavoitellaan syntyvyyden kasvua. Myös luontokeskeinen ajattelutapa on poikkeava, sillä suurin osa ihmisistä on omaksunut antroposentrisen eli ihmiskeskeisen ajattelutavan. Tällaiset poikkeavat ajattelutavat herättävätkin usein vastaanottajissaan tyrmistymistä, mikä tekee tutkimastani aiheesta hyvin kiistanalaisen. Toisinajattelun merkitys onkin siinä, että se avartaa sitä ajattelun tilaa, jossa meidän on mahdollista ajatella. Se voi hetkellisesti rikkoa sosiaalisia normeja ja uskomuksia (Phillips 2015). Toisinajattelu sisältää uudenlaisen ajattelun ”siemenen”, joka voi mahdollisesti muuttaa nykyisiä tapoja ajatella. Nämä tulokset myös itsessään laajentavat käsitystä vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Aiemmin ympäristöperusteluihin ei ole tarkemmin perehdytty ja usein niitä on saatettu pitää ”hyvänä selityksenä” lapsettomuudelle (Hukkanen 2018). Tulokset kuitenkin osoittavat, että ympäristöperustelut ovat monimuotoisia ja merkitsevät myös jokaiselle haastateltavalle hiukan eri asioita. Ne myös osoittavat selkeää toisinajattelua, mikä on politiikkatieteellisesti tarkasteltuna mielenkiintoinen löydös. Helmi Heiskanen Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu kansainvälisten suhteiden pro gradu -tutkielmaan Tutkimus vapaaehtoisesti lapsettomien ympäristöperusteluista Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian käsitteitä hyödyntäen. Gradun ohjasi Mika Luoma-aho. Lähteet Hukkanen, Virpi (2018) Nämä naiset eivät tee lapsia, koska haluavat pelastaa maapallon – “En synnytä yhtään kuluttajaa lisää”. Uutinen. Yle uutiset 21.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-10029294 (haettu 3.9.2021). Phillips, Kendall R. (2015). The Event of Dissension: Reconsidering the Possibilities of Dissent. Quarterly Journal of Speech, Vol. 101 (1), 60–71. Suomi Sanakirja. https://www.suomisanakirja.fi/toisinajattelu (haettu 3.9.2021). Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |