Digitalisaatio ja muutos ovat osa tämän päivän työelämää. Toimintaympäristöt ja -tavat muuttuvat jatkuvasti – tarvitaan kykyä sopeutua yhteisöissä, joissa muun muassa vuorovaikutuksemme voi olla monin tavoin haastavaa. COVID-19-pandemia on entisestään kiihdyttänyt digitalisaation prosesseja työyhteisöissä. Etätyöhön on hypätty ja digiloikkia otettu usein pakonkin edessä ilman suurempia valmisteluja. Tämä muutos haastaa meidät pohtimaan toimintatapojamme digitaalisissa ympäristöissä – tukevatko ne hyvinvointiamme vai lisäävätkö kokemusta kuormittuneisuudesta? Työntekijä keskiöön digitaalisissa prosesseissa Digiarjen työhyvinvoinnin tarkastelussa tarvitaan tietoa työntekijän näkökulmasta. Työntekijän näkökulmaa tarkastelemalla voimme saada arvokasta tietoa digiarjen käytännöistä työhyvinvoinnin tukemiseksi. Pro gradu -tutkielmassani tutkin lappilaisten palkansaajien ja yrittäjien käsityksiä digitalisaatiosta ja työhyvinvoinnista. Tutkimuksessa tarkasteltiin kahden ääripään – digihyvinvointinsa hyväksi ja digihyvinvointinsa heikoksi kokevien käsityksiä digitaalisesta työarjesta. Aineisto on koottu Lapin yliopiston koordinoiman Digiajan työhyvinvointihankkeen teettämästä laajasta kyselystä lappilaisille työntekijöille. Tutkimustulokset osoittivat, että digiarjen työ on kuormittavaa sekä digihyvinvointinsa hyväksi että heikoksi kokevien ryhmissä, mutta tavat toimia ja asennoituminen digiajan työarjessa vaihtelivat. Toimimattomat ja päällekkäiset järjestelmät toivat kuormitusta kummankin ryhmän digiarkeen. Molempien ryhmien käsityksistä nousi esille työyhteisön ja esihenkilön tuki tärkeänä tekijänä sujuvassa digiarjessa. Työyhteisön vaikutus digiarjessa peilautui vuorovaikutukseen ja sen haasteisiin. Nykyistä työtämme leimaa myös kommunikointi digitaalisesti sekä jatkuva tavoitettavuus. Viestintä ilman kasvokkaista kohtaamista voi osalla lisätä väärinymmärryksiä ja kokemusta kuormituksesta. ”Asioiden hoitamisessa sähköisesti ilman, että näet toisen on aina iso väärinymmärryksen vaara. Sähköisen viestinnän taakse on helppo piiloutua, olla tyly, kieltäytyä tai vaatia. Mutta jos sama asia pitäisi sanoa päin naamaa, niin eipä enää onnistukaan. Vuorovaikutustaitojen köyhtyminen huolestuttaa.” (A81) ”Turhia sähköposteja kulkee aivan järjetön määrä. Kukaan ei näytä hallitsevan tulvaa kenelle posti on tarpeellinen ja kenelle ei. Sisäinen tiedotus tarpeellisista asioista ei tavoita ja asioita ohjataan vääriin paikkoihin.” (B28) Muutos voi olla myös mahdollisuus Keskeisenä käsitteenä molempien ryhmien digitaalisessa arjessa näyttäytyi myös muutos, mutta suhtautumisessa muutokseen oli havaittavissa eroavaisuuksia. Digihyvinvointinsa hyväksi kokevien käsityksissä muutos näyttäytyi mahdollisuutena, joka voi tuottaa uutta oppimista - yksilön vastuu digiarjessa korostui ja toimintatavoissa tuli esille keinoja ja toimintatapoja tukea digiarjen työhyvinvointia. Digihyvinvointinsa heikoksi kokevien käsityksissä muutos näyttäytyi useammin kuormitusta tuottavana – digiarki nostatti myös monenlaisia, voimakkaitakin tunteita. ”Digitalisaatio lähinnä edesauttaa ja helpottaa työhyvinvointia. Hyvin hankala keksiä digitalisaatioon liittyviä tekijöitä, jotka heikentäisivät työhyvinvointia.” (A74) ”Onneksi valtaosa työstäni on edelleen digitalisaatiosta riippumatonta; sen lisäksi on vain tullut ylimääräistä digitaalista puuhastelua (ja välillä frustraatiota).” (B19) Kuva: Pixabay
Digiarjessa tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja työhyvinvointia tukemaan Työyhteisöissä ja johtamisen konteksteissa tarvitaan kykyä havaita digitalisaation myötä muuttuneita toimintatapoja, työskentely-ympäristöjä ja vuorovaikutusta. Johtaminen digiarjessa vaatii rehellisyyttä ja herkkyyttä kuunnella työntekijöiden tarpeita. On muistettava, että työtä sujuvoittamaan ajateltu toimivakin tekninen ratkaisu voi toisille lisätä työn kuormittavuutta helpotuksen sijasta. Digiarjen toimintaympäristöissä tarvitaan huomioita myös riittävään palautumiseen ja lepoon – erityisesti kun digitaalisuus leimaa voimakkaasti myös vapaa-ajan ympäristöjämme. ”Digiteknologian päivän aiheuttamaa kuormitusta ei välttämättä vielä tunnisteta työpaikalla eikä siihen kiinnitetä huomiota. Riittävätkö nykyiset tauot nykyajan monikanavaisen digikuormituksen purkamiseen?” (B39) Digiarjen kompleksisissa konteksteissa tulisi pyrkiä toteuttamaan tietoisia, auki purettuja ja yksilöllisiä toimintatapoja sekä huomioida työyhteisön vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä tukevat käytännöt. Mervi Kemi Lapin Yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu hallintotieteiden, erityisesti johtamisen psykologian pro gradu-tutkielmaan: Digitalisaatio ja työhyvinvointi – lappilaisten palkansaajien ja yrittäjien käsityksiä digitaalisesta työarjesta. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |