Usein kuulemme ja käsitämme, että painonhallinta on yksilön päätös sekä henkilökohtaisesti muutettava asia. Yksilön tasolla päätös todellakin on henkilökohtainen, mutta yhteiskunnallisella tasolla katsottuna painonhallinta on aikamme ilmiö. Kehon, josta käytän tutkimuksessa käsitettä ruumis, muokkausta on tapahtunut aina, mutta nykyinen kulttuuri perustuu lähes yksinomaan ulkonäkökeskeiseen ajattelutapaan. Miksi ulkonäkökeskeinen painonhallinta on vääristävä ajatusmalli? Ensinnäkin ajatus täydellisestä kehosta saa meidät painonpudotuksella tavoittelemaan ruumista, joka on lähes mahdotonta saavuttaa (Johansson 2007). Mainoksissa ja sosiaalisessa mediassa esiintyvät täydelliset ruumiit ovat vääristäneet ruumisnormejamme. Ikään kuin painonhallinta ja täydellisen ruumiin saavuttaminen olisivat jokaisen velvollisuus. Ruumiiseen liitettyjä normatiivisia käsityksiä ylläpidetään kulttuurissamme aina yhteiskunnan instituutioista saakka. Ruokamallit, terveysvalistus sekä ruumiin muotoon liittyvät mittaukset ylläpitävät käsityksiämme hoikasta kehosta normaalina muotona. Älkää käsittäkö väärin, en tarkoita ruokamallien ja terveysvalistuksen olevan ainoastaan haitallisia, mutta se miten valtaa käytetään tilanteissa, toteutetaan tuloksieni perusteella ongelmallisella tavalla. Riippuvuuden ja painonhallinnan suhdetta tarkastelemassa Tutkimukseni lähtökohtana oli tarkastella riippuvuuden ja painonhallinnan suhdetta verkkokeskustelussa. Tuloksieni valossa painonhallinnassa merkityksellistä on prosessi, rituaalit ja symboliikka, joka liittyy painonhallinnan kulttuuriin. Lopputulos ei ollut tuloksieni valossa merkityksellinen, vaan painonhallinnan rituaalien suorittaminen nähtiin tärkeämpänä. Tämä näyttäytyy riippuvuutena painonhallinnan prosessiin, eikä lopputulokseen. Tuloksia tarkasteltaessa esimerkiksi ravitsemustieteisiin niillä voi nähdä yhteneväisyyksiä, sillä ravitsemustieteiden tutkimusten mukaan dieetit ja laihdutuskuurit eivät laihduta, vaan suurin osa (n. 80-90 prosenttia) lihovat takaisin aiempaan painoon tai sen yli. (Gullichsen 2020; Lehtinen 2018; Virtanen 2020.) Mikäli painonhallintakulttuurimme todellakin toimisi, olisi prosenttiluku alhaisempi ja yhteiskunnallisia tilastoja tarkasteltaessa ylipainon tulisi olla laskusuunnassa. Kohti sallivampaa tulevaisuutta Tutkimukseni mukaan kasvatuksella on merkittävä rooli painonhallinnan kulttuurissa. Sukupolvien väliset käsitykset painonhallinnasta kohtaavat kasvatuksessa ja paikoin ruokailusta tulee valtataistelua. Painonhallintakulttuurin ollessa lähinnä haitallinen jonkin täytyisi muuttua. Mikäli painoaan tai nykyistä ruumiin tilannetta haluaisi muuttaa, suositellaan nykyisen tiedon valossa muutoksen tapahtuvan terveydellisistä syistä, eikä ulkonäöllisistä (Lehtinen 2019). Elintavat tulisi korjata arkitasolla ja täytyisi unohtaa rajoittavat ja kieltävät painonhallintaohjelmat. Painonhallintakulttuuri on kauan elänyt ja kehittynyt vapaasti ympäristössämme. Muutos kohti sallivampaa kulttuuria voidaan toteuttaa pienillä askelilla. Esimerkiksi painonhallintaa tutkinut Hannele Harjunen (2020) suosittelee painoon liittyvän syrjinnän ja häirinnän lisäämistä osaksi syrjinnän kieltävää lainsäädäntöä. Syrjintä ja häirintä tulee tunnistaa lainsäädännön konstein. Vesa-Pekka Inget Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiologian pro gradu -tutkimukseen: ”Ikinä en saa syödä mitä haluaa” – Sisällönanalyysi riippuvuuden ja painonhallinnan suhteesta. Työn ohjaajana toimi Heikki Huilaja. Lähteet Gullichsen, Anni (2020) Tutkimus paljasti yllättävän ilmiön: Normaalipainoisena laihduttaneet lihovat usein takaisin entiselleen – Monen kannattaisi omaksua uudenlainen ajattelutapa, sanoo tutkija. [WWW-dokumentti] https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006598545.html (Luettu 2.9.2021) Harjunen, Hannele (2020) Ruumiin kokoon liittyvä sukupuolittunut syrjintä. Teoksessa Mattila, Maija (toim.) Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020. Kalevi Sorsa Säätiö, Helsinki Johansson, Thomas (2007) Täydellinen minä? : rajat vaatimuksille. Edita, Helsinki Lehtinen, Päivi (2018) Haluatko onnistua painonhallinnassa pitkällä aikavälillä? Älä laihduta ja syö säännöllisesti. [WWW-dokumentti] https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveempi-maailma/haluatko-onnistua-painonhallinnassa-pitkalla-aikavalilla-ala-laihduta-ja-syo-saannollisesti (Luettu 2.9.2021) Virtanen, Anniina (2020) Näin ”pätkädieeteillä” tehdään bisnestä Suomessa – ”Hyötyvät, etteivät ihmiset saa pudotettua painoa pysyvästi”. [WWW-dokumentti] https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1197980 (Luettu 2.9.2021) ”tavallaan jo SE autto mua, et mä sanoin jollekin et mä jännitän, et mua jännittää tää, et vaik mä valmistaudun tähän ja mä tiedän mitä mä haluan sanoa ja kävin vähän sitten jommankumman kaa sitten tavallaa sitä läpi…”
Oheisessa lainauksessa eräs johtava sosiaalityöntekijä aikuissosiaalityöstä kuvaili tilannetta, johon hän joutui kokemattomana esihenkilönä. Johtava sosiaalityöntekijä oli jännittänyt urallaan vastaantulevaa uutta tilannetta ja oli keskustellut tästä tilanteesta kokeneempien kollegoiden kanssa. Lainauksen perusteella koen, että työssä ei saisi olla sellaisia tilanteita, joita tulisi jännittää vaan kollegoiden arvo uusissa tilanteissa tulisi muistaa. Uudessa tilanteessa tulee muistaa olla itsellensä armollinen. Mitä johtavat sosiaalityöntekijät tekevät? Sosiaalityö on yksi jännittyneimmistä auttamisammateista: työhön liittyy paljon painetta ja ongelmanratkaisukykyä. Sosiaalityössä odotuksia tuloksille asettavat niin asiakkaat, sosiaalityön sivustaseuraajat kuin organisaatiokin, joissa sosiaalityötä toteutetaan. Sosiaalityötä tehdäänkin pitkälti jatkuvan painostuksen alaisuudessa. Aikuissosiaalityössä erityispiirteen aiheuttaa se, että asiakasryhmä ei ole täysin selkeä: aikuissosiaalityö vastaa muun muassa asiakkaidensa talous-, asunto- ja työllisyysasioista sekä päihde- ja mielenterveyspalveluiden toteuttamisesta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio tulee muuttamaan sosiaalityön työnkuvaa tulevan hyvinvointialueuudistuksen myötä. Uusliberalistinen aikakausi on haastanut erityisesti julkista sektoria ja sosiaalityölle ei ole saatu 2020-luvulle saapuessa asetettua riittäviä resursseja. Myös julkisen sektorin johtamismallit ovat siirtyneet niin sanotusta henkilöstöjohtamisesta kohti talous- ja asiaperäistä johtamista. Niin johtavien sosiaalityöntekijöiden kuin sosiaalityön muidenkin esihenkilöiden tehtävävastuulla on muun muassa tiimiensä budjettia koskevat asiat, osaamisen jatkuva kehittyminen, työ- ja ristiriitatilanteiden ratkominen sekä johtamansa sektorin substanssijohtaminen. Johtavien sosiaalityöntekijöiden toimenkuva on muuttunut uusliberalistisen aikakauden myötä: aikaisemmin heillä oli tukenaan esimerkiksi toimistosihteereitä, jotka vastasivat siitä, että johdettavilla tiimeillä on asianmukaiset työvälineet työn tekemiselle ja toteuttamiselle. Nykyisin johtavat sosiaalityöntekijät vastaavat myös tällaisista asioista muun työnsä ohessa. Esihenkilötyö näyttäytyy usein yksinäiseltä uurastamiselta ja pohdinkin, miten esihenkilöitä voitaisiin tällaisessa tilanteessa tukea. Mikä merkitys sosiaalisella tuella on työhyvinvoinnille? Lähtökohtaisesti ja psykologisesti ihminen joukossa elävä olento, joka saa palkitsevuutta yhdessä toimimisesta. Mikäli ihminen jää ulkopuolelle, voi tätä tunnetta verrata fyysisen kivun aiheuttamaan pahoinvointiin. Sosiaalisen tuen merkitys niin ihmisen psykologisille mekanismeille kuin yksilön hyvinvoinnille ovat merkittäviä. Ihminen saa myönteisiä kokemuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä ja yksilö voi kehittää itseään tätä kautta. Ihminen voi saada tukea myös raskaiden asioiden käsittelyyn sosiaalisen tuen kautta. Koska sosiaalityö on vahvasti paineistettua ja esihenkilötyö näyttäytyi minulle yksinäiseltä, pohdin että millaista tukea johtavat sosiaalityöntekijät antavat toisillensa? Haastattelemani johtavat sosiaalityöntekijät toivat esille, että ovat kohdanneet joko oman uransa alkuvaiheessa haastavia asioita tai kohdanneet kollegoita, jotka ovat olleet haasteen edessä. Johtavien sosiaalityöntekijöiden omilla esihenkilöillä ei ole merkittävästi aikaa auttaa heitä omassa työssänsä. Johtavat sosiaalityöntekijät tarvitsevat työllensä tukea ja oman näkemykseni mukaan paras ”tiellä johdattelija” johtavalle sosiaalityöntekijälle onkin toinen kollega. Joskus suoria vastauksia ei tarvitse antaa vaan riittää, että kollegan läheisyyden pystyy tiedostamaan. Kollegiaalisuuden merkitys johtavan sosiaalityöntekijän toimenkuvalle Johtavien sosiaalityöntekijöiden työtehtävä näyttäytyy haastavalta, koska toimenkuvaan on liitetty useita tekijöitä, joilla ei ole yhteyttä toisiinsa. Johtavat sosiaalityöntekijät kohtaavat odotuksia myös alaisiltaan: esimerkiksi alaisten palkanmaksu voi viivästyä, mikäli johtava sosiaalityöntekijä ei hoida hänelle asetettua tehtävää ajallaan. Sosiaalityöntekijöiden tulee saada tukea työllensä työyhteisön muilta jäseniltä sekä sidosverkostoista tietosuoja huomioiden. Koska johtavat sosiaalityöntekijät ovat myös koulutukseltaan sosiaalityöntekijöitä, tulisi myös heille taata tämä yhtäläinen oikeus. Koska aikuissosiaalityössä uudet asiat tulevat usein vastaan ”pyytämättä ja yllättäen”, on johtavalle sosiaalityöntekijälle toisen johtavan sosiaalityöntekijän tuki tärkeää. Johtava sosiaalityöntekijä pystyy fasilitoimaan omaa työtänsä toisen työntekijän kautta ja saamaan työllensä sellaista tukea, jota johtavan sosiaalityöntekijän oma esihenkilö ei pysty tai ehdi antamaan. Kollegiaalisuus on voimavara, jota tulisi kehittää työhyvinvoinnin edistämiseksi. Kiireestä ja paineesta huolimatta tälle olisi varattava työyhteisöissä aikaa. Hyvinvoiva työyhteisö on kuitenkin tuotteliaampi työyhteisö. Santeri Nikulainen Teksti perustuu tekstin kirjoittajan Pro Gradu -tutkielmaan ”Tarkista tosiaan lähikollegat – se on tosi merkityksellistä” - Kollegiaalinen tuki aikuissosiaalityön lähiesihenkilöiden työhyvinvoinnin tukena. Lähteet: Juhila, Kirsi. 2008. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityö areenat. Teoksessa Juhila, Kirsi & Jokinen, Arja (toim.). Sosiaalityö aikuisten parissa. Sivut 14–47. Tampere: Vastapaino. Karasek, Robert & Theorell, Töres. 1990. Healthy work – Stress, Productivity, and the Reconstruvtion of Working Life. New York: Basic Books. Mänttäri-van der Kuip, Maija. 2015. Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi ja toimintamahdollisuudet niukkuuden aikakaudella. Janus vol. 23 (3) 2015, 329–335. Reamer, Frederic. 2018. Social Work Values and Ethics. New York: Columbia University Press. |
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |