Sote-uudistuksen myötä rakentuneet hyvinvointialueet ovat olleet toiminnassa vuoden päivät. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin sosiaali- ja terveydenhuollon integraation johtamista, jolloin tarjoutui mahdollisuus kurkistaa mitä tapahtui hyvinvointialueiden kulisseissa ja siellä toimivan keskijohdon arjessa soteuudistuksen ensimmäisenä keväänä. Keskijohto asemoituu tehtävässään organisaatioiden ylemmän ja alemman johdon välille ja tätä asemaa kuvataan usein ”puun ja kuoren välissä” olemisena koska keskijohdon osana on tasapainoilla organisaation ylemmän ja alemman tason etujen ja vaatimusten välillä [1]. ”Keskijohto just jää niinku puun ja kuoren väliin koska ylhäältä vain määrätään mitä pitää tehdä ja sitten oma väki ei halua tehdä sitä, koska ei ymmärrä miksi.” (H13) Tiedetään, että integroituneiden organisaatioiden muutoksissa menestymistä edistää, jos keskijohdossa toimivalla johtajalla on hyvä käsitys ja selkeä kokonaiskuva organisaation toiminnasta ja tavoitteista [2]. Voi kuitenkin käydä niin, että keskijohdossa toimivat johtajat voivat jäädä muutoksessa ilman riittävää tukea, vaikka tarvitsevat sitä aivan samalla tavalla kuin ketkä tahansa muutkin organisaatioissa toimivat. Perustehtävän kirkastamista Tutkielmani perusteella hyvinvointialueen keskijohdossa työskentelee motivoituneita, osaavia ja muutosta pelkäämättömiä sekä rohkeita johtajia, joilla on koulutuksen ja kokemuksen myötä rakentunutta kapasiteettia vaativaan integroivaan johtamiseen. Keskijohto kuitenkin ilmaisee tarvitsevansa johtamisen tehtävässään enemmän konkreettisia käytännön mahdollisuuksia ja työkaluja, kuten päätöksentekoon liittyvää valtaa sekä mandaattia tehdä ja kehittää asioita uudella tavalla. Haastateltavilla oli huoli, että organisaation perustehtävä uhkaa jäädä uudistuksessa ” nopen osalle”. He korostivat, että hyvinvointialueorganisaation ja sen prosessien kehittäminen asiakas- ja potilaslähtöisesti tulisi olla aina ja koko ajan kaiken toiminnan keskeisimpänä lähtökohtana mutta uhkana on, että tämä ei toteudu. ”Mä ajattelen, että se kuuluu kaikille, ei pelkästään johtajille vaan siis jokaiselle työntekijällekin, että ei tuijoteta vaan sitä omaa laatikkoa vaan mietitään, että miten se (palvelu) olisi järkevin kokonaisuudessaan toteuttaa ja että ne kuitenkin ne asiakkaat ja asukkaat sillä alueella on siinä keskiössä, että eihän me siellä olla vaan itseämme varten pyörimässä.” (H14) Yhteistyötä ja rajojen räjäyttelyä Keskijohdon mielestä monialaisen ja – ammatillisen yhteistyön tekeminen on onnistumisen edellytys ja he tunnistavat, että heillä on keskijohdossa toimivina johtajina erityisen tärkeä rooli näyttää esimerkkiä henkilöstölleen monialaisen ja rajat ylittävän yhteistyön tekemisessä. Haastatellut kuitenkin kokivat, että uuden organisaation rakentumisen alkuvaiheessa tapahtunut vahva siiloutuminen on haitannut merkittävästi yhteistyön rakentumista ja tähän tarvittaisiin enemmän tukea ja ohjeistusta ylemmän johdon taholta. Yhteistyön kehittyminen ei tapahdukaan itsestään vaan tarvitsee toteutuakseen ohjausta, mahdollisuuksia, resursseja, sitoutumista sekä tietoista panostamista. Tutkimuksen mukaan organisaatioissa olisi tärkeä kohdistaa huomiota yhteistyön arvoon sekä rahan ja rakenteellisten rajoitteiden hallintaan, koska silloin syntyneitä ja olemassa olevia rajoitteita yhteistyön kehittymiselle voitaisiin nostaa esiin, käsitellä ja poistaa [3]. Johtajatkin tarvitsevat tukea, osallisuutta ja kuulluksi tulemista Keskijohdon kokema tuen puute nousi tutkielmassani voimakkaasti esille ja se on huolestuttava signaali erityisesti, kun soteorganisaatiot elävät suurta muutosta, joka vaatii paljon kaikilta toimijoilta. Tutkielmaan haastatellut keskijohdon johtajat kertoivat, että eivät saa lainkaan tai saavat vain hyvin vähän tukea johtamistyölleen. Tämän he kokevat suurena puutteena ja johtamistyötä sekä työhyvinvointia haastavana tekijänä. Haastatellut eivätkä halunneet kuormittaa omilla asioillaan esihenkilöitään, joiden tunnistivat olevan kuormittuneita jo muutenkin. Vertaistuki, kuten johtoryhmät, ja omat verkostot olivat keskijohdolle tärkeimmät tukimuodot mutta ne koettiin riittämättömiksi. Keskijohtajat kaipasivat perinteisiä kehityskeskusteluita oman esihenkilön kanssa, joissa voi keskustella henkilökohtaisista tavoitteista, tarpeista ja saada palautetta omasta toiminnasta. Kahvihuoneporinoita ja ovensuukeskusteluita Ihmisten väliset spontaanit livekohtaamiset ovat vähentyneet etätyöskentelyn ja etäkokousten lisääntyessä ja monet johtajat työskentelevät aiempaa enemmän yksin esimerkiksi kotoa käsin. Silloin jäävät pois myös ns. epäviralliset kohtaamispaikat ja kahvihuonekeskustelut muiden työyhteisössä työskentelevien kanssa, eikä mieltä kuormittavista asioista ole mahdollista keskustella työkavereiden kanssa kuten ajassa ennen etätyötä tapahtui.
”Selkeästi tarvetta on semmoiselle vapaamuotoisella keskustelulle ja vähän ihmettelylle ja pohtimiselle, että mites te teette tai mites tää olisi järkevää tehdä?” (H14). Etätyön lisääntyessä organisaatioissa olisikin hyvä pohtia miten kohtaamisia voitaisiin mahdollistaa siten, että niissä olisi tilaa myös epävirallisemmille keskusteluille. Hyvinvointialueiden organisaatioissa kannattaisi tunnistaa ja tunnustaa keskijohdossa toimivien johtajien tuen tarve ja tarjota enemmän erityisesti heille räätälöityjä tukitoimia, joissa huomioidaan nykyistä paremmin keskijohdon erityisasema ja johtamistehtävä organisaatiossa ylemmän ja alemman tason välisessä puristuksessa. Virpi Körkkö Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu hallintotieteen pro gradu -tutkielmaan ”Integroidun sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation johtaminen hyvinvointialueen keskijohdon näkökulmasta”. Tutkielman ohjaajana toimi Marjo Suhonen Lähteet [1] Gaál, Z., Szabó, L., Dr. Obermayer, N., & Csepregi, A. (2012). Middle Managers’ Maturity of Knowledge Sharing: Investigation of Middle Managers Working at Medium- and Large-sized Enterprises. The Electronic Journal of Knowledge Management, 10, 26–38. [2] Zitting, J., Laulainen, S., & Niiranen, V. (2019). Lähi- ja keskijohdon osaamisvaatimukset. sosiaali- ja terveyspalveluorganisaatioista, TEEMA sote-työn murros. Johdanto - PDF Free Download. Yhteiskuntapolitiikka. https://docplayer.fi/164242268-Lahi-ja-keskijohdon-osaamisvaatimukset-sosiaali-ja-terveyspalveluorganisaatioista-teema-sote-tyon-murros-johdanto.html [3] Hujala, A., Taskinen, H., Laulainen, S., Klinga, C., & Schruijer, S. (2022). Discourses of middle managers’ cross-boundary collaboration in health and social care. https://doi.org/10.1108/JICA-10-2021-0054 Lastensuojelun sosiaalityö tunnetaan yleisesti kuormittavana ja työvoimapulasta kärsivänä alana. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ei kuitenkaan tarvitse passiivisena alistua työn kuorman alle, vaan heillä on mahdollisuus vaikuttaa aktiivisina toimijoina omaan työhyvinvointiinsa erilaisten työkäytäntöjen avulla. Kuva: SewcreamStudio/ unsplash.com Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työtaakkaa on pyritty lastensuojelulain avulla keventämään asiakasmäärää rajoittamalla. Vuoden 2024 alusta lähtien lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän asiakasmäärä saa olla enintään 30 lasta. [1] Tämän lisäksi sosiaalityöntekijällä on mahdollisuus monin tavoin vaikuttaa työnsä hallintaan työkäytäntöjensä kautta. Tutkin pro gradussani lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin vaikuttavia työkäytäntöjä. Aineistoni keräsin fokusryhmähaastatteluin kolmelta ryhmältä, joihin osallistui yhteensä yhdeksän sosiaalityöntekijää. Tavoitteenani oli selvittää työntekijöiden mahdollisuuksia helpottaa työkuormaansa ja löytää konkreettisia keinoja työn sujuvoittamiseen ja hallintaan. Henkilökohtaiset voimavarat Lastensuojelun sosiaalityössä persoona saa näkyä. Työ- ja elämänkokemuksesta nähdään olevan hyötyä tunnekuorman käsittelyssä ja työn haavoittuvampien puolten kestämisessä. [2] Henkilökohtaisen elämän tasapainoisuus sekä työn ja vapaa-ajan erottaminen palvelevat työssä jaksamista. Suunnitelmallinen työ Sosiaalityössä hallinnan tunnetta lisäävät työn selkeät tavoitteet ja mahdollisuus valita itse työmenetelmänsä sekä tapaamistensa ajankohdan. [3] Työn suunnittelu, ennakointi ja rajaaminen auttavat työn organisoinnissa. Ennakoimattomille töille ajan varaaminen kalenteriin lisää työn hallinnan tunnetta. Työn sujumista helpottavat työkäytännöt Sosiaalityötä tehdään vuorovaikutussuhteissa. Työpari helpottaa työn jakamista, auttaa konkreettisen työn tekemistä ja toimii tukena ja reflektoijana. Työparin kanssa toimimisen käytännöt nopeuttavat työn tekemistä ja edistävät tiedon kulkua. Moniammatillisen ja verkostotyön avulla mahdollistuu monipuolisen tiedon saaminen asiakkaan tilanteessa, mikä voi helpottaa päätöksen tekoa. Asiakkaana olevan lapsen kohtaaminen ja luottamuksellisen suhteen muodostaminen on tärkeää, jotta lapsen edun mukaisten päätösten tekeminen mahdollistuu. Tuki ja kannusteet Lastensuojelun sosiaalityössä työyhteisöllä, työparilla ja esimiehellä on suuri merkitys tuen antajana ja reflektoinnin mahdollistajana. Työn kokeminen merkityksellisenä ja arvokkaana on tärkeää sisäisen motivaation kannalta, koska työ tarjoaa ulkoisia kannusteita suhteellisen vähän. Resurssit Lastensuojelussa asiakasmäärä ei korreloi suoraan työn määrään. Asiakkaiden ja perheiden tarpeiden ja tilanteiden vaihtelevuus vaikuttaa työmäärään ja työn kuormitukseen. [4] Myös työparina toimiminen toiselle sosiaalityöntekijälle lisää työmäärää, mutta ei näy työmitoituksessa. Oma työhuone lisää työn sujuvuutta ja mahdollisuus etä/hybridityön tekemiseen helpottaa työn ja muun elämän yhteensovittamista. Työn luonteen ja arvoristiriitojen vaikutus työn tekemiseen Lastensuojelun sosiaalityössä on hyväksyttävä toisinaan, että asioita tapahtuu ilman kenenkään syytä ja ettei kaikkia voi auttaa. Jatkuva keskeneräisyys, ennakoimattomat ja arvaamattomat asiat sekä työn vaativuus kuuluvat lastensuojelutyöhön. [5] Työssä täytyy sietää keskeneräisyyttä ja epätäydellisyyttä. Työntekijän oma arvomaailma vaikuttaa hänen työnsä hallintaan ja käyttämiinsä työmenetelmiin esimerkiksi työn rajaamista tehdessä. Lastensuojelun sosiaalityö on vaihtelevaa, monipuolista ja mielenkiintoista. Lastensuojelun työkenttää ei kannata hylätä sen vuoksi, että työ voidaan nähdä kuormittavana tai henkisesti raskaana. Tutkimukseni mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on paljon vaikutusmahdollisuuksia työn aikataulutukseen, suunnitteluun ja työkäytäntöjen valintaan. Sosiaalityöntekijällä on näin ollen paljon avaimia työhyvinvointinsa turvaamiseksi. Jenni Kotiranta
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan Työhyvinvointia tukevat työkäytännöt lastensuojelun sosiaalityössä. Tutkielman ohjaajana toimi Tarja Orjasniemi Lähteet Lastensuojelulaki (13.4.2007/417) 13b § (22.12.2021/1278) Forsman, Sinikka (2010) Sosiaalityöntekijän jaksaminen ja jatkaminen lastensuojelussa. Henkilökohtaisen ja muodollisen uran rajapinnoilla. Tampere: Tampereen yliopisto. Matela, Kari (2009) Viihtyvät ja vaihtuvat. Lastensuojelut sosiaalityöntekijöiden työssä pysymiseen ja työstä lähtemiseen vaikuttavat tekijät. Lapin yliopisto. Sosiaalityön laitos. Lisensiaatintutkimus. Holmi, Laura & Kekkonen, Elina (2023) Lasten suojelemisen nykytila ja tulevaisuus. Selvitys kuntien ja kuntayhtymien lasten ja perheiden sosiaalihuollon tai lastensuojelun asiakastyön ammattilaisten näkemyksistä lastensuojelun ja lastensuojelemisen nykytilanteesta ja tulevaisuudesta. Lastensuojelun keskusliiton verkkojulkaisu. Lastensuojelun keskusliitto & Talentia. https://talentia.lukusali.fi/#/reader/022a138e-9634-11ed-b676- 00155d64030a. Hämäläinen, Juha & Niemelä, Pauli (2006) Jaksamisen edistäminen vaativissa sosiaalialan tehtävissä työyhteisöjä kehittämällä. Kuopion yliopiston selvityksiä E. Yhteiskuntatieteet 37. Kuopio: Kuopion yliopisto Ilmastokriisi on yksi aikamme suurimmista haasteista. Sen vaikutukset tulevat olemaan peruuttamattomia niin ympäröivään luontoon kuin ihmisten mahdollisuuksiin selviytyä tästä muutoksesta. Ilmastokriisi vaikuttaa kokonaisten yhteiskuntien rakenteisiin ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Kaikista voimakkaimmin vaikutukset osuvat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisryhmiin, kuten naisiin ja tyttöihin. Sukupuoli ja ilmastonmuutos Ekologista kestävyyttä ei voida saavuttaa ilman sukupuolten tasa-arvon saavuttamista. Naisten erilaiset valmiudet sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin johtuvat globaalisti sukupuolittuneesta sosioekonomisesta asemasta, valtasuhteista, sosiaalisesti rakennetuista sukupuolirooleista sekä naisten aliedustuksesta päätöksenteon kaikilla asteilla (EIGE 2012). Sukupuolesta riippumatta heikko taloudellinen asema vaikeuttaa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista. Globaalisti köyhyys on kuitenkin hyvin sukupuolittunutta, ja noin 70 % maailman köyhyydessä elävistä ihmisistä on naisia (Suomen ympäristökeskus). Epätasa-arvoiset rakenteet paitsi mahdollistavat epätasa-arvon lisääntymisen ilmastokriisin voimistuessa, mutta myös lisäävät köyhyyttä erityisesti naisten ja tyttöjen kohdalla. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani sitä, miten Suomi edustaa ja edistää tasa-arvoa kansainvälisen ilmastopolitiikan toimintakentällä. Tutkielmassani etsin vastauksia sekä siihen miten tasa-arvo määritellään Suomen strategia-asiakirjoissa sekä siihen, miten määritelmät kohtaavat esitettyjen toimenpide-ehdotusten kanssa. Kuva: Lindsey LaMont / unsplash.com
Suomen ilmastoulkopolitiikka Suomen ilmastoulkopolitiikkaa ohjaavat sekä kansallinen lainsäädäntö, kuten ilmastolaki, sekä kansainväliset sopimukset. Kansallisella kentällä tasa-arvo on nostettu esiin esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriön (Paavola et al., 2021) ilmastoja energiastrategian sukupuolivaikutusten arvioinnissa. Arviointi perustuu Marinin hallitusohjelmassa kirjattuun tavoitteeseen nostaa Suomi tasa-arvon kärkimaaksi ja parantaa tasa-arvoa kunnianhimoisesti yhteiskunnan eri alueilla. Kansainvälisistä sopimuksista tärkeimmät ilmastoulkopolitiikkaa linjaavat sopimukset ovat YK:n ilmastosopimus, Kioton pöytäkirja sekä 2015 voimaan tullut Pariisin sopimus. Kansainvälisellä kentällä sukupuolten tasa-arvo ja ilmastonmuutoksen sukupuolittuneet vaikutukset on mainittu ensimmäisen kerran vasta Pariisin sopimuksessa. Tasa-arvo on siis huomioitu osana kansainvälistä ilmastopolitiikkaa vasta noin kymmenen vuoden ajan. Miten tasa-arvoa parannetaan osana kansainvälistä ilmastopolitiikkaa? “Kun naiset eivät ole mukana päätöksenteossa ja rauhanprosesseissa, puolet ihmiskunnan voimavaroista jää käyttämättä” (Ulkoministeriö 2023, 8). Suomen ratkaisuehdotuksissa korostuivat naisten ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osallisuuden kasvattaminen sekä tiedon valtavirtaistaminen ja tasa-arvon tuominen yhä näkyvämmin osaksi ulkopolitiikkaa. Osallisuuden esteiksi tunnistettiin yhteiskunnalliset ja sosiaaliset rakenteet, jotka sulkevat naisia koteihinsa ja jättävät heidät vaille tarpeellista koulutusta tai taloudellisia resursseja sopeutua ilmastonmuutokseen. Osallisuuden kentällä ongelmaksi todettiin myös naisliikkeille ja -järjestöille kohdistuvan tuen alirahoitus, ja riittämätön tieto naisten ja tyttöjen erityisherkkuuksista ja -tarpeista. Naisten osallisuus päätöksenteossa sekä varmistaa, että ilmastotoimet eivät lisää eriarvoisuutta, mutta myös tehostavat ilmastotoimia. Naisten erityinen tietotaito luonnonvarojen käytöstä ja hallinnasta on todettu olevan olennaista ilmastotoimia valmisteltaessa. Tasa-arvon valtavirtaistaminen osana ulkopolitiikkaa Jotta tasa-arvo voidaan huomioida osana ulkopolitiikkaa, tulee sitä käsitellä yhä näkyvämmin ja vaikuttavimmin osana ilmastopolitiikkaa, sekä huomioida ilmasto- ja tasa-arvotavoitteet läpileikkaavasti eri päätöksenteon sektoreilla. Sekä tasa-arvotyötä että ilmastopolitiikkaa haittaa tällä hetkellä poliittinen poteroituminen, jossa molempia käsitellään erillisinä osina päätöksentekoa ilman laajempaa kuvaa ilmastonmuutoksen tai epätasa-arvon kasvun vaikutuksista koko yhteiskuntaan. Tutkielmani tuloksissa näkyi, että erityisesti valtavirtaistaminen, eli tasa-arvon tuominen osaksi kaikkia neuvottelupöytiä, toimi Marinin hallitusohjelman aikana Suomen valtion yhtenä päätavoitteena ulkopolitiikassa. Ulkopolitiikan neuvottelupöydissä käydään jatkuvaa valtataistelua. Se jolla on valtaa, pystyy määrittämään mistä aiheista keskustellaan, ja mitkä ilmiöt tuodaan keskusteluihin mukaan. Tilan ottaminen ja eri aiheiden aktiivinen tuominen osaksi neuvottelupöytiä vaatii sekä valtaa, liittolaisia että resursseja niin rahallisesti kuin tutkimuksellisesti. Sukupuolten tasa-arvon ollessa verrattain uusi teema osana ilmastopolitiikkaa nähdään ongelmana siirtyminen julistuksista konkreettisiin tavoitteisiin, sekä niiden seurantaan ja niistä raportointiin. Ilmastoulkopolitiikan tulevaisuus Feministisessä maailmanpolitikassa kritisoinnin kohteena on pitkään ollut ajatus siitä, että valtioilla ei ole mahdollisuutta tukea feminististä muutosta siitä syystä, että valtiot eivät ole neutraaleja instituutioita, vaan aktiivisesti kolonisoivia, rodullistavia ja sukupuolittunutta valtaa ja hierarkiaa ilmentäviä ja rakentavia toimijoita. (Jauhola & Lyytikäinen 2020). Oikeudenmukaisesti toteutettu tasa-arvopolitiikka vaatii toteutuakseen globaalisti aktiivista ja keskustelua ylläpitävää suhdetta omiin ennakkokäsityksiin, rakennettuihin sosiaalisin konstruktioihin ja valtaan siinä suhteessa, miten naisten omat liikehdinnät itse harjoittavat muutosta. Se, miten me Suomessa määrittelemme tasa-arvon, ei globaalisti vastaa aina todellisuutta – vaan pahimmillaan sulkee ulos paikalliset feministiset pyrkimykset, joissa yksittäisten hankkeiden sijaan muutoksen kohteena toimivat sortavat rakenteet. On kuitenkin hyvä huomata, että feministinen ajattelu osana ulkopolitiikkaa on lisääntynyt merkittävästi viime vuosikymmenien aikana. Jo pelkästään se, että tasa-arvosta on alettu puhumaan, on merkittävä voitto. Tulevaisuuden päätöksenteossa katseet tulee julistusten sijaan kiinnittää siihen, että tasa-arvo nousee ilmastodiplomatian ohella systemaattisesti osaksi kaikkea ulko- ja ilmastopolitiikkaa. Julia Kerkelä Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan Tasa-arvo ja ilmastomuutos – Kehysanalyysi Suomen ilmastoulkopolitiikan tasa-arvonäkökulmista ja ratkaisuehdotuksista. Tutkielman ohjaajana toimi Mika Luoma-Aho. Lähteet European Institute for Gender Equality (2012) Gender Equality and Climate Change report. Luxembourg: Publications Office of the European Union. Jauhola, Marjaana and Minna Lyytikäinen (2020) "Kutistettu feminismi? Suomen ulkosuhteiden tasa- arvopolitiikan muutokset ja pysyvyydet kylmän sodan YK-feminismistä 2010-luvun ulkopolitiikan tolkkutasa-arvoon." Teoksessa Tasa-arvopolitiikan suunnanmuutoksia, toim. Johanna Kantola, Paula Koskinen Sandberg ja Hanna Ylöstalo, Helsinki: Gaudeamus. Suomen ympäristökeskus. Ilmasto-opas. Ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavoilla naisiin ja miehiin. Ilmastoopas.fi https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/vaikutukset/-/artikkeli/01a9776c-a223-4e5b- 82ce-c58900bc591b/globaalit-sukupuolivaikutukset.html. Ulkoministeriö (2023) Naiset, rauha ja turvallisuus: Suomen kansallinen toimintaohjelma 2023–2027. Ulkoministeriön julkaisuja 2023:3. |
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |