Ilmastokriisi on yksi aikamme suurimmista haasteista. Sen vaikutukset tulevat olemaan peruuttamattomia niin ympäröivään luontoon kuin ihmisten mahdollisuuksiin selviytyä tästä muutoksesta. Ilmastokriisi vaikuttaa kokonaisten yhteiskuntien rakenteisiin ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Kaikista voimakkaimmin vaikutukset osuvat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisryhmiin, kuten naisiin ja tyttöihin. Sukupuoli ja ilmastonmuutos Ekologista kestävyyttä ei voida saavuttaa ilman sukupuolten tasa-arvon saavuttamista. Naisten erilaiset valmiudet sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin johtuvat globaalisti sukupuolittuneesta sosioekonomisesta asemasta, valtasuhteista, sosiaalisesti rakennetuista sukupuolirooleista sekä naisten aliedustuksesta päätöksenteon kaikilla asteilla (EIGE 2012). Sukupuolesta riippumatta heikko taloudellinen asema vaikeuttaa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista. Globaalisti köyhyys on kuitenkin hyvin sukupuolittunutta, ja noin 70 % maailman köyhyydessä elävistä ihmisistä on naisia (Suomen ympäristökeskus). Epätasa-arvoiset rakenteet paitsi mahdollistavat epätasa-arvon lisääntymisen ilmastokriisin voimistuessa, mutta myös lisäävät köyhyyttä erityisesti naisten ja tyttöjen kohdalla. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani sitä, miten Suomi edustaa ja edistää tasa-arvoa kansainvälisen ilmastopolitiikan toimintakentällä. Tutkielmassani etsin vastauksia sekä siihen miten tasa-arvo määritellään Suomen strategia-asiakirjoissa sekä siihen, miten määritelmät kohtaavat esitettyjen toimenpide-ehdotusten kanssa. Kuva: Lindsey LaMont / unsplash.com
Suomen ilmastoulkopolitiikka Suomen ilmastoulkopolitiikkaa ohjaavat sekä kansallinen lainsäädäntö, kuten ilmastolaki, sekä kansainväliset sopimukset. Kansallisella kentällä tasa-arvo on nostettu esiin esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriön (Paavola et al., 2021) ilmastoja energiastrategian sukupuolivaikutusten arvioinnissa. Arviointi perustuu Marinin hallitusohjelmassa kirjattuun tavoitteeseen nostaa Suomi tasa-arvon kärkimaaksi ja parantaa tasa-arvoa kunnianhimoisesti yhteiskunnan eri alueilla. Kansainvälisistä sopimuksista tärkeimmät ilmastoulkopolitiikkaa linjaavat sopimukset ovat YK:n ilmastosopimus, Kioton pöytäkirja sekä 2015 voimaan tullut Pariisin sopimus. Kansainvälisellä kentällä sukupuolten tasa-arvo ja ilmastonmuutoksen sukupuolittuneet vaikutukset on mainittu ensimmäisen kerran vasta Pariisin sopimuksessa. Tasa-arvo on siis huomioitu osana kansainvälistä ilmastopolitiikkaa vasta noin kymmenen vuoden ajan. Miten tasa-arvoa parannetaan osana kansainvälistä ilmastopolitiikkaa? “Kun naiset eivät ole mukana päätöksenteossa ja rauhanprosesseissa, puolet ihmiskunnan voimavaroista jää käyttämättä” (Ulkoministeriö 2023, 8). Suomen ratkaisuehdotuksissa korostuivat naisten ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osallisuuden kasvattaminen sekä tiedon valtavirtaistaminen ja tasa-arvon tuominen yhä näkyvämmin osaksi ulkopolitiikkaa. Osallisuuden esteiksi tunnistettiin yhteiskunnalliset ja sosiaaliset rakenteet, jotka sulkevat naisia koteihinsa ja jättävät heidät vaille tarpeellista koulutusta tai taloudellisia resursseja sopeutua ilmastonmuutokseen. Osallisuuden kentällä ongelmaksi todettiin myös naisliikkeille ja -järjestöille kohdistuvan tuen alirahoitus, ja riittämätön tieto naisten ja tyttöjen erityisherkkuuksista ja -tarpeista. Naisten osallisuus päätöksenteossa sekä varmistaa, että ilmastotoimet eivät lisää eriarvoisuutta, mutta myös tehostavat ilmastotoimia. Naisten erityinen tietotaito luonnonvarojen käytöstä ja hallinnasta on todettu olevan olennaista ilmastotoimia valmisteltaessa. Tasa-arvon valtavirtaistaminen osana ulkopolitiikkaa Jotta tasa-arvo voidaan huomioida osana ulkopolitiikkaa, tulee sitä käsitellä yhä näkyvämmin ja vaikuttavimmin osana ilmastopolitiikkaa, sekä huomioida ilmasto- ja tasa-arvotavoitteet läpileikkaavasti eri päätöksenteon sektoreilla. Sekä tasa-arvotyötä että ilmastopolitiikkaa haittaa tällä hetkellä poliittinen poteroituminen, jossa molempia käsitellään erillisinä osina päätöksentekoa ilman laajempaa kuvaa ilmastonmuutoksen tai epätasa-arvon kasvun vaikutuksista koko yhteiskuntaan. Tutkielmani tuloksissa näkyi, että erityisesti valtavirtaistaminen, eli tasa-arvon tuominen osaksi kaikkia neuvottelupöytiä, toimi Marinin hallitusohjelman aikana Suomen valtion yhtenä päätavoitteena ulkopolitiikassa. Ulkopolitiikan neuvottelupöydissä käydään jatkuvaa valtataistelua. Se jolla on valtaa, pystyy määrittämään mistä aiheista keskustellaan, ja mitkä ilmiöt tuodaan keskusteluihin mukaan. Tilan ottaminen ja eri aiheiden aktiivinen tuominen osaksi neuvottelupöytiä vaatii sekä valtaa, liittolaisia että resursseja niin rahallisesti kuin tutkimuksellisesti. Sukupuolten tasa-arvon ollessa verrattain uusi teema osana ilmastopolitiikkaa nähdään ongelmana siirtyminen julistuksista konkreettisiin tavoitteisiin, sekä niiden seurantaan ja niistä raportointiin. Ilmastoulkopolitiikan tulevaisuus Feministisessä maailmanpolitikassa kritisoinnin kohteena on pitkään ollut ajatus siitä, että valtioilla ei ole mahdollisuutta tukea feminististä muutosta siitä syystä, että valtiot eivät ole neutraaleja instituutioita, vaan aktiivisesti kolonisoivia, rodullistavia ja sukupuolittunutta valtaa ja hierarkiaa ilmentäviä ja rakentavia toimijoita. (Jauhola & Lyytikäinen 2020). Oikeudenmukaisesti toteutettu tasa-arvopolitiikka vaatii toteutuakseen globaalisti aktiivista ja keskustelua ylläpitävää suhdetta omiin ennakkokäsityksiin, rakennettuihin sosiaalisin konstruktioihin ja valtaan siinä suhteessa, miten naisten omat liikehdinnät itse harjoittavat muutosta. Se, miten me Suomessa määrittelemme tasa-arvon, ei globaalisti vastaa aina todellisuutta – vaan pahimmillaan sulkee ulos paikalliset feministiset pyrkimykset, joissa yksittäisten hankkeiden sijaan muutoksen kohteena toimivat sortavat rakenteet. On kuitenkin hyvä huomata, että feministinen ajattelu osana ulkopolitiikkaa on lisääntynyt merkittävästi viime vuosikymmenien aikana. Jo pelkästään se, että tasa-arvosta on alettu puhumaan, on merkittävä voitto. Tulevaisuuden päätöksenteossa katseet tulee julistusten sijaan kiinnittää siihen, että tasa-arvo nousee ilmastodiplomatian ohella systemaattisesti osaksi kaikkea ulko- ja ilmastopolitiikkaa. Julia Kerkelä Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan Tasa-arvo ja ilmastomuutos – Kehysanalyysi Suomen ilmastoulkopolitiikan tasa-arvonäkökulmista ja ratkaisuehdotuksista. Tutkielman ohjaajana toimi Mika Luoma-Aho. Lähteet European Institute for Gender Equality (2012) Gender Equality and Climate Change report. Luxembourg: Publications Office of the European Union. Jauhola, Marjaana and Minna Lyytikäinen (2020) "Kutistettu feminismi? Suomen ulkosuhteiden tasa- arvopolitiikan muutokset ja pysyvyydet kylmän sodan YK-feminismistä 2010-luvun ulkopolitiikan tolkkutasa-arvoon." Teoksessa Tasa-arvopolitiikan suunnanmuutoksia, toim. Johanna Kantola, Paula Koskinen Sandberg ja Hanna Ylöstalo, Helsinki: Gaudeamus. Suomen ympäristökeskus. Ilmasto-opas. Ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavoilla naisiin ja miehiin. Ilmastoopas.fi https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/vaikutukset/-/artikkeli/01a9776c-a223-4e5b- 82ce-c58900bc591b/globaalit-sukupuolivaikutukset.html. Ulkoministeriö (2023) Naiset, rauha ja turvallisuus: Suomen kansallinen toimintaohjelma 2023–2027. Ulkoministeriön julkaisuja 2023:3. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |