Harkinnan käyttö sosiaalityössä ei ole yksiselitteistä vaan se on moniulotteista, muuntuvaa, jännitteistä ja ristiriitaista. Harkinta vaikuttaa vahvasti asiakkaiden elämään, mutta harkinnan käytöllä voi olla vaikutuksensa myös sosiaalityöntekijöiden omaan ammatilliseen rooliin sekä vaikuttaa jännitteisesti ammatillisiin-, organisatorisiin- ja kollegiaalisiin sitoumuksiin ja työssä jaksamiseen. Vaarana on harkinnan urautuminen käytännön arjen työssä omiin uomiin, jolloin harkinnan vaikuttimilta ja harkinnassa käytettävältä tietoperustalta sokeudutaan. Kuva: Photo by Aron Visuals on Unsplash Ammatillinen harkinta ja vammaissosiaalityö Pro gradu -tutkielmani tavoite oli tehdä vammaissosiaalityön ammatillista harkintaa näkyväksi. Olin kiinnostunut siitä, mistä kaikista tekijöistä sosiaalityöntekijöiden harkinta muodostuu ja miten ne vaikuttavat käytännön työhön. Tietopohjana ammatilliseen harkintaan sisältyy oikeudellinen harkinta, eettinen harkinta, ammatilliseen asiantuntijuuteen pohjautuva harkinta sekä organisaatiotekijöihin liittyvä harkinta. Lisäksi vammaissosiaalityössä vammaisuuden ja vammaispalvelujen laaja kirjo vaativat erityisosaamista [1]. Vammaisuutta voidaan tarkastella eri tavoin [2], ja vammaisuuden määrittely vaikuttaa vammaisten ihmisten asemaan yhteiskunnassa sekä suhteesta sosiaaliturvaan ja palveluihin [3][4]. Tutkielmani aineisto koostui 12 tutkimusartikkelista, joista 11 artikkelia oli kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta. Kirjallisuuskatsauksessani kuvattiin päätöksentekijöiden kokemuksia käytännön työstä. Löysin aineistostani kuusi erilaista harkinnan tyyppiä, joissa harkinnan tietopohja painottuu eri tavoin. Kuvaan seuraavaksi niiden keskeisiä ominaisuuksia aineistoni pohjalta. Asiakkaista vieraannuttava pirstaloitunut harkinta Pirstaloitunut harkinta irrottaa arvioinnin asiakkaiden kokonaisvaltaisista tilanteista rajoittaen sen vain tiettyihin osa-alueisiin. Toimintatapa vieraannuttaa sosiaalityöntekijöitä asiakkaiden todellisista tilanteista. Harkinnassa on viitteitä järjestelmälähtöisestä toiminnasta, jossa erilaiset muodolliset prosessit ja vakiintuneet toimintatavat määrittelevät asiakkaan tilannetta ja palvelun myöntämistä. Pirstaloitunut harkinta tekee myös näkyväksi medikaalisen diskurssin, jossa vammaisen henkilön tilannetta voidaan määritellä yksinomaan lääketieteellisesti. Työntekijän vammaiskäsitys korostuu harkinnan käytössä. Etäännyttävä säännönmukainen harkinta Sääntöihin tukeutuminen tai jopa niiden taakse piiloutuminen helpottaa kuormittavan työn tekemistä dilemmaattisissa tilanteissa. Se mahdollistaa vastuun siirtämisen vaikeissa tilanteissa muille tahoille, kuten organisaation johdolle. Yhtäältä tämä harkinnan tyyppi etäännyttää sosiaalityöntekijän sosiaalityön ammatillisista sitoumuksista ja voi aiheuttaa ammatillisia rooliristiriitoja. Kapeakatseinen sääntöjen noudattaminen koetaan ammattietiikan vastaiseksi. Yhteisten sääntöjen noudattaminen nähdään myös kollegiaalisina sitoumuksina. Kategorisoiva näennäinen harkinta Kategorisoivassa näennäisessä harkinnassa vammaisuus ja vammaisten ihmisten tarpeet ovat etukäteen määriteltyjä. Tämä antaa viitteitä ableismista, jossa aliarvioidaan vammaisten ihmisten kykyjä jo etukäteen, ja näin toimimalla rajataan yhteiskunnallisia osallistumisen mahdollisuuksia. Asiakkaita ja asiakkaiden tilanteita sovitetaan ulkoapäin määriteltyihin hallinnollisiin luokitteluihin. Kategorisoivassa harkinnassa vammaisuus saattaa määritellä kokonaisvaltaisesti asiakkaan identiteetin, jolloin muut yksilölliset ominaisuudet ja elämää määrittelevät tekijät jätetään huomioimatta. Kokonaisvaltainen lähentävä harkinta Kokonaisvaltaisessa harkinnassa asiakkaan yksilöllistä tilannetta arvioidaan monipuolisesti sosiaaliset suhteet ja ympäristö huomioiden, ja työn koetaan voimaannuttavan asiakkaita. Harkintaa ja oikeudenmukaisuutta tarkastellaan kriittisesti, ja asiakkaiden oikeutta palveluihin tarkastellaan myös oikeusperustaisesti tarpeiden määrittelyn sijaan. Laajassa harkinnassa huoleksi nousevat harkinnan rajat, sosiaalityöntekijän tulkinnan vaikeudet ja yhdenvertaisuuden toteutuminen asiakasryhmän sisällä. Asiakaskeskeinen joustava ja manipuloiva harkinta Asiakaskeskeisestä joustavaa ja manipuloivaa harkintaa kuvaa suuri ammatillinen autonomia ja vallan käyttö. Sääntöjä joustetaan asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Harkinta tavoittelee yksilön etua, mutta harkintaa saattavat ohjata subjektiiviset tekijät, jolloin yhdenvertaisuus ja tasa-arvo asiakasryhmän kesken eivät välttämättä toteudu. Huoleksi harkinnan käytössä osoittautuu työntekijöiden kokemustietoon perustuva hiljainen tieto ja sen vuoksi asiakkaiden eriarvoiset mahdollisuudet. Epäilevä ja väärinkäytöksiä ehkäisevä harkinta Epäilevässä väärinkäytöksiä ehkäisevässä harkinnassa keskeisiksi tekijöiksi nousevat tiedon saatavuus ja sen monipuolinen käyttö sekä väärinkäytösten ehkäiseminen. Aineistossani harkintaa toteuttaessa sosiaalityöntekijät varmistivat asiakkaiden motiivit palvelun saamiseksi. Harkinnan tyypissä voidaan nähdä sosiaalityöntekijöiden yhteiskunnallinen mandaatti tasapuolisesta resurssien jakamisesta ja valvojan roolista. Harkinnan tutkimus Harkintaa tutkimalla voidaan herätellä sosiaalityöntekijöitä irrottautumaan juurtuneista ajatus- ja toimintamalleista. Ammatillisen harkinnan juurtuneita ja vakiintuneita käytäntöjä sekä niiden vaikuttimia tulisi purkaa ja tarkastella sekä yksilöinä että yhteisöinä. Harkintaa tulisi tutkia myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja institutionaalisen vallan näkyväksi tuottamiseksi. Ajankohtaisuutta tutkimukselle puoltavat lisääntyvä standardointi ja vammaispalvelulain tulevat muutokset. Ammatillisen harkinnan tietopohjan käyttö käytännön tutkimuksesta voi tuoda olennaista tietoa sosiaalityön koulutustarpeista. Vammaissosiaalityön ammatillinen harkinta vaatii sosiaalityöntekijältä vahvaa ja monipuolista osaamista moninaisissa ja ristiriitaisissa tilanteissa. Anne-Mari Heikkilä
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan Harkinnan elementit vammaissosiaalityössä. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus sosiaalityön ammatillisesta harkinnasta. Tutkielman ohjaajina toimivat vuonna 2023 keväällä Jari Lindh ja syksyllä Tarja Orjasniemi. Lähteet: 1. Romakkaniemi, Marjo & Martin, Marjatta & Lappalainen, Tiina 2019: Vammaissosiaalityön asiantuntijuus harkintavallan perusteena. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kemppainen, Tarja & Niskala, Asta & Peronius, Nina (toim.) Yhteiskunnallisen asemansa ottava sosiaalityö. Tampere: Vastapaino, 171–198. 2. Kivistö, Mari 2014: Kolme ja yksi kuvaa osallisuuteen: monimenetelmällinen tutkimus vaikeavammaisten ihmisten osallisuudesta toimintana, kokemuksena ja kielenkäyttönä. Acta Elektronica Universitatis Lapponiensis 150, sivut 57–69. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-751-3 3. Tarvainen, Merja & Teittinen, Antti 2021: Vammaisten ihmisten muuttuva kansalaisuus. Teoksessa Teittinen, Antti & Kivistö, Mari & Tarvainen, Merja & Hautala, Sanna (toim.) Vammaiset ihmiset kansalaisina. Tampere: Vastapaino, 7–17. 4. Teittinen, Antti 2015: Miksi vammaiset syrjäytyvät työelämästä? Rakenteellinen näkökulma. Teoksessa Kivirauma Joel (toim.) Vammaisten elämä ja elämäkerta: Tulkintoja vammaisuudesta 1900-luvun Suomessa. Suomen vammaistutkimuksen seuran 3. vuosikirja. Helsinki: Kynnys, 75–100 Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |