Lastensuojelun sosiaalityöntekijät kokevat jäävänsä asiakastyössä uhkaavien vuorovaikutustilanteiden kanssa yksin ja tilanteiden rajaaminen koetaan epävarmana. Sosiaalityöntekijöiden käsitys sietämisen rajoista asiakastyössä vaihtelee suuresti. Sietämisen rajan käsittäminen Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden sietämisen rajoja asiakkaan ja työntekijän uhkaavissa vuorovaikutustilanteissa. Keräsin tutkimusaineiston lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden fokusryhmäkeskusteluista sekä yksilöhaastatteluista. Aloittelevana sosiaalityöntekijänä on ollut hankalaa hahmottaa millaisia uhkaavia tai kuormittavia tilanteita voin oman turvallisuuteni sekä työssä jaksamisen vuoksi rajata ja miten paljon minun tulisi sietää työn luonteen ja työtehtävien vuoksi. Olen huomannut, ettei työyhteisöissä ole yhteisiä linjavetoja rajojen asettamiseksi, vaan rajaaminen asiakastyössä toteutuu kunkin sosiaalityöntekijän yksilöllisen harkinnan mukaan. Sosiaalityöntekijöiden näkemysten mukaan sietämisen rajojen ylittäviksi tilanteiksi koettiin tutkimuksessani yksimielisesti väkivallalla uhkaaminen. Asiattoman kielenkäytön, huutamisen tai nimittelyn ei automaattisesti koettu ylittävän sietämisen rajoja. Työntekijän omalla työ- ja elämäntilanteella sekä sillä kenen taholta asiaton käytös tulee, oli merkitystä sietämisen rajan asettumiseen vuorovaikutustilanteessa. Työntekijät suhtautuivat lasten ja nuorten asiattomaan käytökseen usein ymmärtäväisemmin kuin asiakasvanhempien tai yhteistyökumppaneiden huonoon käytökseen. Myös käsiteltävän asian luonne sekä paikka, jossa vuorovaikutus toteutuu, on yhteydessä sietämisen rajan asettumiseen. Erityisten vaikeiden päätösten tai sensitiivisten tilanteiden äärellä asiatonta käytöstä sallittiin enemmän. Perehdytyksen ja yhteisten linjavetojen puute vääristää sietämisen rajoja Tutkimukseen osallistuneista sosiaalityöntekijöistä enemmistö ei ollut saanut minkäänlaista perehdytystä uhkaaviin vuorovaikutustilanteisiin. Ilman perehdytystä ja yhteisiä toimintamalleja sosiaalityöntekijöille oli epäselvää missä määrin he voivat rajata asiakkaiden epäasiallista käytöstä oman työssä jaksamisensa turvaamiseksi. Ilman perehdytystä uudet työntekijät ottavat mallia kokeneimmilta kollegoiltaan, jolloin käsitys sietämisen rajoista saattaa vinoutua. Keskusteluissa nousi esille kuitenkin näkemys siitä, että aiemmin vallalla ollut ajatus, jonka mukaan hyvä työntekijä sietää enemmän on muuttunut. Työntekijöiden yksimielisen näkemyksen mukaan mitä tahansa käytöstä ei tule vuorovaikutustilanteissa sietää ja rajaaminen on tärkeää. Rajat työhyvinvointia ja asiakassuhdetta turvaamassa Sosiaalityön perinteissä vahvasti istuva ajatus auttamistyöstä ja sen asiakaslähtöinen ammattietiikka saattaa antaa vastavalmistuneelle sosiaalityöntekijälle virheellisen kuvan siitä, että asiattoman käytöksen rajaaminen ja oman työhyvinvoinnin suojelu olisi ristiriidassa tämän sosiaalityön eetoksen kanssa ja tilanteet jäävät sen vuoksi rajaamatta. Näkemykseni mukaan rajojen asettaminen asiakastyössä ei sulje pois auttamistyötä ja asiakkaan kanssa yhdessä toimimista ja hyvän asiakassuhteen luomista. Rajojen asettaminen auttaa sosiaalityöntekijöitä jaksamaan ja pysymään työssään vastaisuudessakin sekä työskentelemään pitkäkestoisemmin haastavissa elämäntilanteissa olevien hyväksi ja toimimaan marginaalissa olevien ihmisryhmien äänenä ja oikeuksien ajajana. Hyvinvoivalla sosiaalityöntekijällä on voimavaroja toimia vastavuoroisessa suhteessa niin kollegoidensa kuin asiakkaidensa kanssa enemmän kuin uupuneella ja kuormittuneella työntekijällä [1]. Roosa Martikainen
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan Sietämisen rajat lastensuojelun sosiaalityön asiakastyössä. Tutkielman ohjaajana toimi Elina Virokannas. Lähteet [1] Lehto-Lundén, Tiina & Salovaara, Petra (2016) Hyvinvoiva sosiaalityöntekijä. Teoksessa Törrönen, Maritta & Hänninen, Kaija & Jouttimäki, Päivi & Lehto-Lundén, Tiina & Salovaara, Petra & Veistilä, Minna (toim.): Vastavuoroinen sosiaalityö. Gaudeamus Oy. Tallinna, 165–177. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |