Itsensä johtaminen, ja tätä nykyä myös kielikukkaselta kalskahtava itsensä johtamisen johtaminen, ovat perinteisten johtamisoppien rinnalle nousseita käsitteitä. Käsitteillä pyritään hahmottamaan ihmisten johtamista nykyajan kompleksissa ja alati hektisemmässä työelämässä, jossa vanhat jäykän hierarkkiset esimiesroolit menettävät merkitystään ja yksilöä voimautetaan ottamaan suurempaa vastuuta työnsä johtamisesta.
Työntekijän pystyvyyttä korostavan organisaationkulttuurin muutoksen pyörteissä on vaarana unohtua ihmisen inhimillisyys tunteita kokevana yksilönä. Itsensä johtamisen tutkimuskirjallisuudessa tähän haasteeseen pyrkii vastaamaan emotionaalisen itsensä johtamisen (emotional self-leadership) malli, jonka Manz ja kumppanit hahmottelivat lisäykseksi itsensä johtamisen alati kehittyvälle, jo yli kolmekymmenvuotiselle. Mallin mukaan emotionaalisen itsensä johtamisen strategioita apunaan käyttäen työntekijän on mahdollista johtaa omia tunteitaan työpaikalla positiivisempaan suuntaan lisäten näin työtehokkuttaan. Ymmärtävä ihmistiede ja poliisin tunteet Pro gradu -tutkielmassani tutkin emotionaalista itsensä johtamista suomalaisten poliisien kokemuksena. Toteutin tutkimukseni ymmärtävän ihmistieteen näkemyksestä käsin ja poikkesin näin perinteisemmästä, analyyttiseen tieteenfilosofiaan nojaavasta itsensä johtamisen tutkimuksesta. Tutkimuksessani analysoin suomalaisten poliisien kokemuksia työssä käyttämästään emotionaalisesta itsensä johtamisesta Juha Perttulan fenomenologisella metodilla. Tutkimukseni tarkoituksena oli hahmottaa eksistentialistista fenomenologiaa edustavan metodin kyvykkyyttä tavoittaa kokemuksellista tietoa ennalta määritellystä johtamisteoreettisesta konseptista. Halusin tarkastella, minkälaista lisäarvoa ymmärtävällä ihmistieteellisellä lähestymistavalla voidaan saavuttaa itsensä johtamisen tutkimuksen perinteeseen, jossa kokemuksellinen näkökulma on ollut marginaalissa. Minua kiinnosti myös, minkälaiseksi muodostuu emotionaalisen itsensä johtamisen sisältö työntekijän arjessa. Innoitus tutkimukseen syntyi halusta tarkastella emotionaalisen itsensä johtamisen teoreettista mallia nimenomaan käytännön tasolla, yksilöiden kokemuksena. Tutkimuskohteekseni valikoituivat poliisien kokemukset heidän ammattinsa ollessa luonteeltaan voimakkaasti tunnekuormittavaa. Kokemuksen tutkimus ja ymmärtävä ihmistiede puolustavat paikkaansa myös itsensä johtamisen tutkimuksessa Tutkimukseni tärkeimpänä johtopäätöksenä esitän, että ymmärtävä ihmistiede lähestymistapana puolustaa paikkaansa emotionaalisen itsensä johtamisen tutkimuksessa. Kokemusta tutkittaessa tavoitetaan emotionaaliselle itsensä johtamiselle Manzin mallin kanssa eroavia sisältöjä. Voidaan havaita, että emotionaalinen itsensä johtaminen näyttäytyy ymmärtävästä ihmistieteestä käsin kontekstisidonnaisena ilmiönä, joka poliisien tunnekuormittavassa työssä muovautuu omanlaisekseen. Emotionaalista itsensä johtamista tapahtuu poliisin työssä pitkälti Manzin ja kumppaneiden mallin kuvauksen mukaisesti, mutta poliisin työn kontekstissa painottuvat jossain määrin erilaiset asiat, kuin mitä malli esittää. Muun muassa työyhteisön sisällä käyty tunteiden jälkikäsittely näyttäytyy tärkeänä osana poliisien emotionaalista itsensä johtamista, minkä Manzin malli heikosti tunnistaa. Tutkimukseni paljastaa myös, että itsensä johtamisen päämääränä korostuu vahvemmin työssä jaksaminen ja työhyvinvointi kuin Manzin mallin esittämä työtehokkuuden paraneminen. Näkökulman vaihdoksella voidaan saada lisäarvoa itsensä johtamisen perinteiselle tutkimukselle laajemminkin kuin vain uusien sisältöjen tavoittamisella ilmiölle. Tarkastelukulmasta käsin voidaan hahmottaa emotionaalinen itsensä johtaminen ilmiönä, jota olisi syytä tarkastella ottaen paremmin huomioon eriävät työpaikkakontekstit. Parasta asiakaspalvelua poliisilta ei välttämättä ole jättää jokaista sakkolappua kirjoittamatta, vaikka näin toimien asiakastapaamisen jälkeen poliisin pakeilta lähtisikin hyvin tyytyväinen asiakas. Poliisi ei myöskään käytä emotionaalista itsensä johtamista suinkaan vain työsuorituksensa parantamiseen, vaan emotionaalisen itsensä johtamisen ilmön juurisyy löytyy syvemmältä ja parempi työtehokkuus näyttäytyy enemmänkin sivutuotteena; ilman emotionaalisen itsensä johtamisen taitoja työhyvinvointi poliisin ammatissa olisi vaikeasti saavutettavissa. Mikko Sarkkinen Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu hallintotieteen, erityisesti johtamisen psykologian pro gradu -tutkielmaan: Emotionaalinen itsensä johtaminen poliisien kokemuksena – eksistentiaalisen fenomenologian metodin soveltuvuuden arviointia Lähteet: Manz C. & Houghton J. & Neck C. & Fugate M. & Pearce C. (2016). Whistle While You Work: Toward a Model of Emotional Self-Leadership. Journal of Leadership & Organizational Studies, 23(4), 374–386. https://doi.org/10.1177%2F1548051816655993 Niinivaara, J. (2019). Itsensä johtaminen strategiana ja kokemuksena. Teoksessa V. Pietiläinen, & A. Syväjärvi (toim.) Johtamisen psykologia (2., uudistettu painos, 39–73). Jyväskylä: PS-kustannus. Perttula, J. (2000). Kokemuksesta tiedoksi: fenomenologisen metodin uudelleen muotoilua. Kasvatus: Suomen kasvatustieteellinen aikakauskirja 31(5), 428–442. Perttula, J. (1995). Kokemus psykologisena tutkimuskohteena: johdatus fenomenologiseen psykologiaan. Tampere. Suomen fenomenologinen instituutti: Tampereen yliopiston kirjasto. Vuorensyrjä, M. (2012). Poliisihenkilöstön työkyky ja työssä jaksaminen: poliisin henkilöstöbarometrin kyselytutkimukseen perustuva koetun työkyvyn analyysi. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja, 98. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/86761/Raportteja98_web.pdf?sequence=1&isAllowed=y Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |