Lastensuojelutyö on eettistä keskustelua herättävää työskentelyä, mihin liittyy vahvoja arvokäsityksiä. Näin pitääkin olla, sillä työskentelyn voidaan ajatella tapahtuvan toisen ihmisen elämässä, missä perhe on yksikkönä herkkä ja haavoittuvainen. Vanhemmuuden eriarvoisuus yhteiskunnassa Lastensuojelun asiakasvanhemmat ovat lähtökohtaisesti eriarvoisessa asemassa muihin vanhempiin nähden, sillä he elävät sellaisten sosiaalisten ilmiöiden kanssa, joiden vuoksi he tarvitsevat tukea lastensuojelusta. Vanhemmuuden tutkimus lastensuojelun kontekstissa sisältää paljon sensitiivisyyden kysymyksiä. Yksilöllinen eriarvoisuuden kokemus vanhemmuudessa voi muodostua esimerkiksi silloin, kun yhteiskunnalliset palvelut ovat tavoittamattomissa tai vaikeasti saatavilla. Juho Saari on korostanut yhteiskunnan vastuuta eriarvoisuuden rakentumisessa. Hän on tarkastellut yhteiskunnallisia jakoja ja eroja sosiaalisen etäisyyden näkökulmasta samalla, kun hän on puhunut yhteiskunnan sosioekonomisista rakenteista ja kulttuurisesta eriytymisestä. [1.]
Eriarvoisuuden kokemukset Eriarvoisuusdiskurssin kautta tärkeiksi kysymyksiksi hahmottuivat huoli yhteiskunnan ylläpitämästä vanhemmuuden eriarvoisuudesta, riittämättömistä sosiaalihuollon palveluista tai niiden tavoittamattomuudesta. Lisäksi sosiaalityöntekijän rooli jäi eriarvoisuusdiskurssin perusteella vanhemmalle etäiseksi, mikä näyttäytyi esimerkiksi siten, ettei vanhempaa ja lasta ollut välttämättä tavattu sosiaalityöntekijän toimesta pitkänkään asiakkuuden aikana kuin kerran tai kaksi. Vanhemmat olivat myös joutuneet itse tuloksetta etsimään heille sopivinta sosiaalihuollon palvelua. Vanhempien puheessa kuuluneet diskurssit loivat samanaikaisuudellaan ja rinnakkaisuudellaan, mutta myös osin päällekkäisyydellään laajan kuvan lastensuojelun kontekstissa ilmenevästä vanhemmuudesta. Yhteenvetona näistä keskusteluista voidaan todeta, että eriarvoisuus nähtiin hyvin kokonaisvaltaisena tunteena ja kokemuksena, mihin liittyi useita erilaisia, päällekkäisiä ja vaikeita tunteita. Eriarvoisuuteen koettiin sisältyvän vahvan negatiivisiksi käsitettyjä tunteita, kuten syyllisyyttä, vihaa ja surua. Surudiskurssi kietoutui vanhempien tunteisiin menetyksien ja epäonnistumisien eri ulottuvuuksien kautta. Syyllisyysdiskurssi puolestaan vei pois jopa kokemuksen äitinä kelpaamisesta. Vihadiskurssi esiintyi sekä omaa elämäntilannetta että ympärillä olevia tahoja kohtaan. Välittämisdiskurssi oli puolestaan osa vanhempien sisukasta pyrkimystä hankkia lapsilleen apua. Näiden lisäksi diskursseissa oli kuultavissa valta-asetelma yhteiskuntaan ja sen toimihenkilöihin nähden. Eriarvoisuuden tunnistamisen tärkeys Yhteiskunnalliset muutokset näyttäytyvät nykypäivän Suomessa muun muassa siten, että perhearvoissa tapahtuu liberalisoitumista, ja perhesuhteita normitetaan nykyään useilla erilaisilla ja kilpailevillakin normeilla. Monimutkaisiin perheiden tilanteisiin voi tyypillisesti liittyä kovin monitulkintaisia näkemyksiä siitä, mikä on riittävää vanhemmuutta. [3.] Eriarvoisuuden tunnistaminen sosiaalityössä on tärkeää, jotta vanhempaa voidaan tukea hänen kasvatustehtävässään. Lisäksi yhteiskunnan eri sektoreiden palvelujärjestelmän ongelmakohtia voidaan täten muuttaa asiakaslähtöisemmiksi. Yksi tutkimuksemme johtopäätöksistä oli, että vanhemmat olivat tuskastuneita palveluiden puuttumiseen tai niiden huonoon saatavuuteen. Lisäksi he kertoivat kohdanneensa epäasiallista kohtelua eri ammattitahoilta, mikä on hyvin huolestuttavaa ja vastoin sosiaalityön eettisiä arvoja. Pro gradu -tutkielmamme perusteella eriarvoisuuden kokemus määritti yksilön ja yhteiskunnan välistä suhdetta, siinä ilmenevää etäisyyttä ja vanhemman paikkaa ja asemaa yhteiskuntamme jäsenenä. Eriarvoisuuden kokemukseen on yksilötasolla vaikeaa – ellei mahdotontakin vaikuttaa, sillä pahimmillaan yhteiskunta syrjäyttää, määrittää ja luokittelee toiminnallaan vanhemman sijainnin marginaaliin. Hannaleena Immonen ja Lotta Vatanen Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan ”Eriarvoisen vanhemmuuden sosiaalinen todellisuus”. Tutkielman ohjaajana toimi Henna Pirskanen. Lähteet
Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |