Suomen EU-politiikkaa leimaa syvä kahtiajako. Meiltä puuttuu yhteinen näkemys niin EU-vaikuttamisen keinoista, painopistealueista kuin Suomen roolista. Eduskunta käsitteli toukokuussa 2021 Euroopan unionin (EU) elpymisvälineen hyväksymistä. Se on määräaikainen, jäsenmaille lainoja ja avustuksia sisältävä rahoitusinstrumentti, jonka eduskunta hyväksyi toukokuussa 2021 EU:n budjetin eli monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymisen yhteydessä. Elpymisvälineen tarkoituksena on vauhdittaa unionin talouden elpymistä koronaviruspandemian aiheuttaman taloudellisen shokin jälkeen. Elpymisväline herätti Suomessa vilkasta keskustelua, sillä sen pelättiin kasvattavan jäsenvaltioiden välistä taloudellista yhteisvastuuta ja olevan ratkaiseva askel liittovaltiokehityksen polulla. Pro gradussani tarkastelen integraatioteorioiden kautta kansanedustajien argumentteja elpymisvälineen puolesta ja sitä vastaan. Työssäni vastaan kysymykseen: millaisena Suomen EU-politiikka näyttäytyy eduskunnan elpymisvälinekeskustelussa vuonna 2021? Kuva: Pixabay.
Poikkeuksellinen ja kertaluonteinen toimenpide Elpymisvälinettä puolustavien kansanedustajien mukaan kyseessä on pandemian vuoksi tehty poikkeuksellinen ja kertaluonteinen toimenpide, joka on luonteeltaan kompromissi ja käsillä olevista vaihtoehdoista paras mahdollinen. Tarkoituksena ei ole muodostaa uutta instituutiota, eikä Suomi ole sitoutumassa mihinkään pidemmälle menevään. Puolustajat vetoavat ahkerasti valtiovarainvaliokunnan lausumiin, jotka alleviivaavat Suomen hyväksyvän ainoastaan kertaluonteisen ja määräaikaisen elpymisvälineen. Koska elpymisväline on niputettu yhteen EU:n monivuotisen rahoituskehyksen kanssa, sen kaatamista ei nähdä realistisena. Puolustajien mielestä hankalaksi heittäytyminen tässä vaiheessa veisi Suomen luottamuspääomaa ja vaikeuttaisi jatkossa Suomelle tärkeiden asioiden edistämistä unionissa. Puolustajat vetoavat elinkeinoelämän ja asiantuntijoiden suosituksiin hyväksyä ratkaisu. Optimistisimmissa kannattajien puheenvuoroissa elpymisväline kuvataan Suomelle uutta kasvua tuovana investointina. Liittovaltiokehityksen keppihevonen Vastustajat eivät luota vakuutteluihin kertaluonteisuudesta, vaan heidän mukaansa elpymisväline on jatkoa aikaisemmalle tukipakettipolitiikalle ja merkittävä askel kohti liittovaltiota. Koronaviruspandemia kuvataan jyrkimmissä puheenvuoroissa keppihevoseksi, jonka avulla integraation tiivistäminen saadaan naamioitua kriisitoimiksi. Vastustajat vetoavat EU:n yhteisvelan kieltäviin perussopimuksiin. Heidän mukaansa Suomi ei voi, eikä sen kannata tukea sopimusten rikkomista, sillä ne ovat pienen maan turva. Vastustajien mukaan EU rikkoo oikeusvaltioperiaatetta ja toimenpide horjuttaa unionin legitimiteettiä. Lisäksi elpymisvälineen argumentoidaan lisäävän moraalikatoa, mikä johtaa siihen, että Suomen kaltaiset, perinteisesti säntillisesti talouttaan hoitaneet maat joutuvat maksamaan muiden kulutusjuhlia. Vastustajien mukaan kansallinen elvyttäminen palvelisi paremmin Suomen etua. Johtopätös: Syvä kahtiajako leimaa EU-keskustelua Eduskuntakeskustelun perusteella Suomen 2020-luvun EU-politiikka näyttäytyy kahtiajakautuneelta, sillä Suomesta puuttuu yhteinen näkemys roolistamme, EU-vaikuttamisen keinoista ja painopistealueista. EU- keskustelu on myös jälkijättöistä. Tehokkaampi EU-vaikuttaminen edellyttää reaaliaikaista ja avointa keskustelua, selkeiden kansallisten prioriteettien asettamista sekä oikea-aikaista vaikuttamista. Santeri Kirkkala Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu valtio-opin pro gradu -tutkielmaan Poikkeuksellinen ja kertaluonteinen vai liittovaltiokehityksen keppihevonen ─ millaisena Suomen EU-politiikka näyttäytyy eduskunnan elpymisvälinekeskustelussa vuonna 2021. Tutkielman ohjaajana toimi Sandra Wallenius-Korkalo. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |