”Kukaan ei koskaan soita. Se on yks kaltoinkohtelun muoto. Et kun mä oon saakelin ämmä ja hankala täti. Ja sitku mä lähetin viestin et ”mitä te teette, jos mä kuolen”, nii sit ne sano et lapselle ei oo paikkoja minnekkään. Niin ku et mä en voi kuolla, mut mä en voi myöskään elää.”
Huolenpitoon liittyy aina jossain määrin epäsymmetrinen valta-asetelma. Kehitysvammaiset ovat usein riippuvaisia heistä, jotka vastaavat heidän huolenpidostaan. Vammaispalvelulain ja kehitysvammalain nojalla palveluja saavat henkilöt tekevät yhteistyötä tahojen kanssa, joita ovat esimerkiksi omaishoitaja, edunvalvoja, hoitohenkilökunta ja sosiaalihuolto. Heikoimpien puolustajat Suomalaisella hyvinvointiyhteiskunnalla on yleisesti ottaen hyvä maine ja kansalaisten luottamus palveluihin on vahva. Kehitysvammaisten kohtaama kaltoinkohtelu ilmenee kuitenkin monella tasolla asiaa lähempää tarkastellessa. Kehitysvammaiset ovat eräs yhteiskunnan ryhmä, joka pystyy puolustamaan itseään epäoikeudenmukaisen kohtelun edessä suhteellisen vähän. Tämän vuoksi jo laki säätää edunvalvojista ja omaishoitajista heidän asiassaan. Myös kehitysvammaisten muut läheiset ovat moraalisesti vastuussa heidän hyvinvoinnistaan ja usein läheiset taistelevatkin väsymättä heidän rinnallaan. Eräs heikommassa asemassa olevien yksilöiden, perheiden ja ryhmien puolustaja on sosiaalityöntekijä ja sosiaalityön tutkimuksessa haara nimeltä rakenteellinen sosiaalityö. Rakenteellinen sosiaalityö Rakenteellinen sosiaalityö keskittyy ongelmien juurisyiden etsimisessä paljon rakenteellisiin selittäviin tekijöihin. Mikäli sosiaalityöntekijän asiakkuuksissa alkaa näkyä toistuva kaava, voidaan arvioida jonkin yhteiskunnallisen rakenteen osan tai muun ulkoisen tekijän osaltaan synnyttävän tätä ongelmaa. Sosiaalityö keskittyy sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseen, usein yksilön ei-toivottuun toimintaan kohdistuvan muutostyön kautta. Rakenteellinen sosiaalityö kääntää katsetta lainsäätäjän tai kunnallisen päätöksenteon suuntaan - ehkä myös asenneilmapiirin. Tämän teorian oikeuttamana lähdin pro gradussani tutkimaan, miten kehitysvammaiset henkilöt kokevat kaltoinkohtelun, mikä tätä kaltoinkohtelua voisi selittää ja miten tähän on yritetty puuttua. Kaltoinkohtelun muodot Tutkielman tutkimusryhmä on aina rajattu kuten tutkielman ilmiökin. Lähdin hakemaan vastauksia näihin kysymyksiin kehitysvammaisten henkilöiden omaishoitajilta teemahaastattelun keinoin. Kiinnostukseni kohdistui heidän kokemuksiinsa asiassa. Tutkielman myötä selvisi, että kaltoinkohtelua ilmenee esimerkiksi asumispalvelun hoitavan tahon huolimattomuutena. Mahdollisesti resurssivaje selittää tilanteet, joissa huolenpito on laiminlyöty kiireessä ja kehitysvammainen henkilö on jopa loukkaantunut. Kaltoinkohtelu ilmenee välinpitämättömyytenä asenteissa, mitätöintinä ja sortamisena, palvelujärjestelmän rakenteiden hankaluutena sekä kehitysvammaisille ehdottoman tärkeiden omaishoitajien hy-vin haastavan aseman myötä. Kuulin haastatteluissa asioita, joita en ole etuoikeutettuna koskaan joutunut itse todistamaan - toistuvat teemat eri henkilöiden haastatteluissa kertovat kuitenkin karua faktaa. Kaltoinkohtelun syyt ja siihen puuttuminen Kaltoinkohtelua selittäviä tekijöitä oli haastateltavieni kokemuksen mukaan vastuun väistely viranomaisessa ja muussa vastuullisessa elimessä, päättäjien mielivaltaisuus ja negatiivinen asenneilmapiiri, byrokratian haastavuus ja kehitysvammaisia henkilöitä koskevien päätösten määräaikojen venähtäminen sekä ammattitaidon vaje ja niukat resurssit palveluissa. Tulin johtopäätökseen, että valvontaa kehitysvammaisten asioiden hoitamisessa olisi hyvä lisätä sekä kohdistaa paremmin ja kehittää laadultaan. Ehkä myös yhtenäistää valtakunnallisesti. Kaltoinkohteluun oli puututtu omaishoitajien toimesta vaihtamalla palvelua järjestävää kuntaa tai palveluntuottajaa sekä hakemalla asiassa ammatillista tukea tai vertaistukea. Myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen oli pyritty. Haasteena puuttumisessa on kuitenkin usein omaishoitajan uupuminen prosessiin. Omaishoitajan kaltoinkohtelu on yhtä kuin kehitysvammaisen henkilön kaltoinkohtelu ja sama toisinpäin. Meidän tulee miettiä näin vaalienkin alla, minkälaisten arvojen ja ratkaisujen tahdomme läpileikkaavan poliittista päätöksentekoa? Jätämmekö heitteille ne, ketkä vähiten kykenevät puolustamaan itseään? Onko tosiaan niin, että kansantalouden tehokkuus mitataan vain rahallisesti ja julkisten palvelujen tehostaminen on yhtä kuin säästöt hyvinvoinnissa? Maija Lahtinen Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan Kehitysvammaisiin kohdistuva kaltoinkohtelu omaishoitajien näkökulmasta Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |