Lapsiperheet voivat joutua arvottamaan todelliset tarpeensa taloudellisen niukkuuden keskellä. Työllisyydestä huolimatta köyhyyden kokemukset ovat arjessa läsnä. Onko oikein, että lapset joutuvat kantamaan taloudellisen taakan seuraamukset, jopa aikuisikään saakka?
Lapsiperheiden köyhyys Kallio ja Hakovirta (2020) toteavat, että Suomessa lapsiperheiden köyhtymiseen ja lasten hyvinvoinnin eriarvoistumiseen on kiinnitetty huomiota. Enemmistö lapsiperheistä voi taloudellisesti, sosiaalisesti ja terveydellisesti paremmin kuin koskaan, mutta joukossa on myös huono-osaisia ja köyhiä lapsiperheitä. Etenkin huono-osaisuus ja taloudellinen eriarvoisuus nousevat esille yksinhuoltajaperheissä ja ylisukupolvistuneissa ketjuissa. (mt, 7.) Tutkimuksessani tarkastelen lapsiperheiden köyhyyden kokemuksia vanhempien kertomana. Kiinnitän erityisesti huomioita millaisia merkityksiä köyhyys tuottaa lapsiperheiden arkeen sekä mitä merkityksiä köyhyydellä on osallisuuden ja osattomuuden näkökulmasta. Köyhyyden taustalla ilmenee useita tekijöitä, esimerkiksi vanhempainvapaa, vanhemman/ vanhempien työttömyys, terveydelliset syyt tai vanhempien ero. Tutkimus tuo esille, että lapsiperheillä ilmenee puutetta jo perustarpeista lähtien. Lapsiperheissä perustarpeiden puute voi koitua niin haastavaksi, että vanhempi joutuu arvottamaan omia tarpeitaan, että saa lapsen perustarpeet hoidettua. Tämä tarkoittaa syvää köyhyyden kokemusta, jolloin vanhempi voi jäädä paitsioon merkittävistä terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Vanhempien työtilanne Työssäkäynnin oletetaan suojaavan köyhyydeltä, samanaikaisesti työssäkäyvien lapsiperheiden vanhemmat kokevat olevansa köyhiä. Merkittävä osa lapsiperheistä kertoo olevan työtätekevien köyhien joukossa, toimeentulo jää työssäkäynnistä riippumatta alle köyhyysrajan. (Sauli, Salmi & Lammi-Taskula 2009, 82.) Palkkatulot eivät välttämättä riitä kattamaan elämisen perusmenoja, joka voi osaltaan aiheuttaa vanhemmissa ristiriitaisia tunteita punnitessaan työn hyötyjä, suhteessa perheelle tarjottavaan aikaan. Tämä luo osaltaan osattomuuden kokemuksia työssäkäynnistä huolimatta. Kuitenkin työ on merkittävässä roolissa yhteiskunnalliseen osallisuuteen ja sen myötä perheen hyvinvointiin. Jatkuva taloudellinen niukkuus on kaihertaa ihmisen henkisiä voimavaroja, kun eläminen vaatii sinnittelyä päivästä toiseen. Vanhempien työttömyydellä ja työkyvyttömyydellä on laajempi yhteys lapsiperheen arkeen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Nämä tekijät voivat merkittävästi vaikuttaa perheiden köyhyyden kokemuksiin ja kokonaistilanteeseen. Perheet voivat kokea osattomuutta tietystä yksittäisestä asiasta, joka kuitenkin näyttää tuovan osattomuutta useammallekin elämän osa-alueelle. Eli kokonaisuudessa vanhempien työllisyyden voidaan todeta tuottavan hyvinvointia useammalla eri elämänalueella, heijastuen koko perheeseen. Kuitenkin on syytä pohtia, mitä eri syitä työttömällä on ollut, ettei hänen ole ollut mahdollista työllistyä? Asiat eivät välttämättä ole niin yksioikoisia, kuin ne voivat ulkopuoliselle näyttää ja jokaisella on jokin tarina kannettavana, toisilla hieman sileämpi ja toisella rosoisempi. Lasten eriarvoistuminen Lapsiperheiden taloudellinen eriarvoisuus ilmenee etenkin lasten ja nuorten keskuudessa erilaisissa kulutusmahdollisuuksissa. Nuorten keskuudessa tietynlaisten vaatteiden tai harrastusten puute voi ajaa nuorten syrjään kaveripiiristä ja näin ollen kaventaa osallisuuden mahdollisuuksia. Samalla tämä voi vaikuttaa lapsen ja nuoren sosiaalisiin suhteisiin ja niiden muodostumiseen. Lapset saattavat kokea olevansa vääränlaisia ja voivat kokea kaveripiirissä sekä sisäistä että ulkoista osattomuuden tunnetta jäädessään syrjään materiaalin puutteen vuoksi. Lapset eivät voi vaikuttaa perheen taloudelliseen tilanteeseen, mutta joutuvat elämään sen kanssa. Perheen taloudellinen tila voi aiheuttaa lapselle stressiä ja jopa pelkotiloja taloudellisesta pärjäämisestä. Mikäli lapsi pienestä lähtien sisäistää köyhyyden, kuinka se tulee vaikuttamaan myöhemmässä elämässä hänen tekemiin valintoihin ja tyytyykö hän olosuhteisiinsa? Voidaan tällöin pohtia, että näyttäytyykö köyhyys lapsen myöhemmässä vaiheessa ylisukupolven jatkumona. Vanhempien väliset taloudelliset resurssit vaihtelevat ja on selvää, ettei kaikilla ole samanlaiset mahdollisuudet. Ajatelkaa, miten pystymme tukemaan lapsia ja nuoria siten, että he eivät koe olevansa huonompia suhteessa muihin? Kuinka pystymme todentamaan, ettei materiaali määritä ihmisyyden arvoa? Lapsiperheiden köyhyyden kokemukset vaikuttavat niin yksilöllisesti kuin yhteiskunnallisesti ja saavat aikaan useita kysymyksiä tarkasteluperspektiivistä riippuen. Olennaista on, miten vanhemmat pystyvät turvaamaan perheelle perustarpeet ja vastaamaan lapsen hyvinvoinnista, turvallisuudesta, kasvusta ja kehityksestä. Sekä miten yhteiskunta pystyy tarvittaessa antamaan ohjausta ja tukemaan, jos vanhemman omat voimavarat eivät ole riittävät tai arjesta suoriutuminen on haastavaa. Pystyykö yhteiskunta vastaamaan riittävällä tasolla lapsiperheiden tuen tarpeisiin, kun resurssit ovat tiukassa ja työntekijöiden vaihtuvuus tuo oman haasteen? Annika Pajula Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan: ”Lapsiperheiden vanhempien köyhyyden kokemuksia osallisuuden ja osattomuuden näkökulmasta”. Lähteet: Kallio, J. & Hakovirta, M. 2020. Lapsiperheiden köyhyys ja huono-osaisuus. Tampere: Vastapaino. Sauli, H., Salmi, M. & Lammi-Taskula, J. 2009. Lapsiperheiden toimeentulo. Teoksessa: Lammi-Taskula, J., Karvonen, S. & Ahlström, S (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2009. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 78–83, 91. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |