Lasten ja nuorten osallisuuden toteutuminen moniammatillisessa palveluiden kehittämispuheessa18/5/2021
Suomalaisessa yhteiskunnassa osallisuus on keskeinen arvo. Osallisuuden avulla pyritään muun muassa vähentämään köyhyyttä, ehkäisemään syrjäytymistä ja torjumaan eriarvoisuutta. Osallisuus nähdäänkin subjektiivisena hyvinvoinnin tilana, joka perustuu luottamukseen. Pro Gradu-tutkielmani pääkohtana on lasten ja nuorten osallisuus tiedon tuottajan roolissa. Lasten ja nuorten osallisuutta tiedon tuottajana on hyvin tärkeää tukea eri yhteisöjen ja ryhmien avulla. Lasten ja nuorten osallisuuden mahdollistamisessa päävastuussa ovat aikuiset, joka nousee aiheena esiin myös tutkimuksessani. Tutkimukseni aineistona käytin Perhekeskustoimintamalli Lappiin -hankkeessa (2017‒2018) toteutettuja, moniammatillisia fokusryhmähaastatteluja. Halusin tarkastella erityisesti millaiseksi lasten ja nuorten osallisuus tiedon tuottajan roolissa rakentuu moniammatillisessa palveluiden kehittämispuheessa. Lasten ja nuorten osallisuus Lasten ja nuorten osallisuuden tarkastelun tekee ajankohtaiseksi pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa 2019 (Oikeudenmukainen, yhdenvertainen ja mukaan ottava Suomi) parhaillaan käynnissä olevan Sote-uudistuksen myötä Suomeen valmistui helmikuussa 2021 kansallinen lapsistrategia. Lapsistrategian taustalla on YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Strategian tavoitteena on lapsen oikeuksia kunnioittava yhteiskunta. Strategian yhtenä tarkoituksena on luoda hallituskaudet ylittävä ja hallinnonalat yhdistävä Lapsi- ja perhemyönteisen Suomen visio. Lasten ja nuorten kohdalla osallisuus ilmenee siinä, miten he tulevat nähdyksi ja kuulluksi sekä siinä, minkälaiset mahdollisuudet heillä on vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Osallisuudella kuvataan lasten ja nuorten sekä heidän toimintaympäristöjensä välistä suhdetta. Kaikkien lasten ja nuorten elämään liittyvien yhteisöjen yhteisenä tehtävänä tulisi olla osallisuus ja sen tukeminen. (Kiilakoski 2017, 253‒254.) Tutkimukseni päätuloksena voin todeta, että lasten ja nuorten osallisuus tunnistetaan moniammatillisessa keskustelussa. Ammattilaisilla on tahtoa ja mahdollisuuksia tukea lasten ja nuorten osallisuutta ja he pyrkivät siihen. Ammattilaiset kokevat lasten ja nuorten osallisuuden tukemisessa keskeisenä tekijänä luottamuksen. Luottamus syntyy henkilöiden välisissä suhteissa, minkä lisäksi tarvitaan yhteiskunnallisia ja kunnallisia sekä organisatorisia rakenteita, jotka tukevat ja edistävät luottamuksen syntyä (Laitinen & Kemppainen 2010, 170). Luottamuksen rakentamiseen tarvitaan myös yhteistä kieltä ja yhteisiä toiminta-areenoita. Luottamuksen edellytyksenä on tasavertainen kohtaaminen ja vastavuoroinen ymmärtäminen. (Hyväri 2017, 205.) Tutkimuksessa haastatellut ammattilaiset tunnistavatkin tärkeänä lasten ja nuorten osallisuuden niin palveluita suunniteltaessa kuin palveluita käytettäessä. Lasten ja nuorten tiedon kuuluminen ammattilaisten palveluiden kehittämispuheessa Ammattilaiset kokevat hyvänä monitoimijaisen työskentelyn lasten ja nuorten osallisuuden tukemisessa. Monitoimijuuden kautta lapsilta ja nuorilta välittyvä tieto tulee kaikkien toimijoiden tietoon. Monitoimijuuden avulla vältetään päällekkäistä työtä ja säästetään resursseja. Ammattilaiset tunnistavat asioita ja tilanteita, joissa he voivat tukea lapsia ja nuoria osallisuuteen ja saada heiltä tietoa. Lasten ja nuorten osallisuus ja heiltä saatavan tiedon hyödyntäminen jää kuitenkin valitettavan vähäiseksi. On tilanteita, joissa lasten ja nuorten tiedon hyödyntäminen sivuutetaan kokonaan.
Lasten ja nuorten asioissa osallisuutta ja toimijuutta annetaan usein enemmän vanhemmalle, huoltajalle tai jollekin toiselle aikuiselle, kuin lapselle tai nuorelle itselleen. Näin lasten ja nuorten osallisuuden kokemus jää helposti osallistumisen asteelle. Lasten ja nuorten tieto ja kokemukset tulevat usein aikuisten välittämänä, eikä suoraan lapsilta ja nuorilta itseltään. Kaikki ihmiset tarvitsevat sosiaalista osallisuutta, kuulumista sosiaalisiin suhteisiin ja yhteisöihin. On tärkeää jäsentää, mitä osallisuudella ymmärretään, mihin sen ajatellaan liittyvän ja mitä edistävän. Useissa työyhteisöissä lienee tarpeen jakaa ammattilaisten omakohtaisia kokemuksia lasten ja nuorten osallisuudesta sekä sen tukemisesta. Ammattilaisilta saatavan tiedon sekä lapsilta ja nuorilta saatavan palautteen avulla voitaisiin luoda työyhteisölle oma toimintastrategia lasten ja nuorten osallisuuteen ja sen tukemiseen. Anne Paalanen Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu – tutkielmaan ”Mut sitte se että millä tavalla sää sen tiedon käsittelet” – Lasten ja nuorten osallisuuden rakentuminen tiedon tuottajina moniammatillisessa palveluiden kehittämispuheessa. Lähteet: Hyväri, Sanna 2017: Luottamuksen rakentuminen kokemusasiantuntijoiden ja viranomaisten välillä. Teoksessa Anneli Pohjola & Maari Kairala & Hannu Lyly & Asta Niskala (toim.) Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Vastapaino. Tampere, 181–205. Kiilakoski, Tomi 2017: ”Niillähän se on se viimeinen sana” – nuoret osallisuudestaan yläkoulussa. Teoksessa Auli Toom & Matti Rautiainen & Juhani Tähtinen (toim.) Toiveet ja todellisuus – kasvatus osallisuutta ja oppimista rakentamassa. Kasvatustieteellisen seuran 50-vuotusjuhlakirja. Suomen kasvatustieteellinen seura. Jyväskylän yliopistopaino. Jyväskylä, 253–282. Laitinen, Merja & Kemppainen, Tarja 2010: Asiakkaan arvokas kohtaaminen. Teoksessa Merja Laitinen & Anneli Pohjola (toim.) Asiakkuus sosiaalityössä. Helsinki, Gaudeamus University Press Oy Yliopistokustannus. Helsinki, 138–177. Kuvat Pixabay Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |