Lukiolaisilta vaaditaan yhä enemmän ja aikaisemmin. Lukio näyttää muuttuneen yleissivistyksen kehdosta suorituskeskeiseksi hikipajaksi, jossa taktikoidaan valinnoilla korkeakouluun pääsemiseksi. Nykylukiossa nuorten tulisi tietää tulevaisuuden suunnitelmansa jo viidentoista vuoden ikäisinä. Moni nuorista ei kuitenkaan saa valintoja tehtyä odotetussa ajassa. Nuoret eivät pysty vastaamaan heille asetettuihin odotuksiin, jolloin he tuntevat ahdistusta ja stressiä. Tulevaisuus näyttäytyy tällöin pelottavana ja epävarmana. Tämä blogiteksti perustuu pro gradu tutkielmaani, jossa tutkin nuorten kokemuksia lukiosta valintojen ympäristönä. Tarkastelin kokemuksia eläytymisaineistosta, jonka keräsin eräästä eteläsuomalaisesta lukiosta. Kuva: Pixabay
Nuorilla on vahva usko meritokratiaan Meritokratialla tarkoitetaan yhteiskunnallista valtajärjestelmää, jonka perusteena ovat yksilöiden ansiot ja lahjakkuus. Meritokraattisen uskomuksen mukaan jokaisella nuorella on samanlaiset mahdollisuudet menestyä. Meritokratiassa meriitit ovat itse ansaittuja, ja kenestä tahansa voi tulla kovalla työllä mitä tahansa. (Elmgren 2020.) Tutkimustiedon mukaan yhdeksän nuorta kymmenestä lukiolaisesta uskoo, että menestyminen elämässä on itsestä kiinni (Myllyniemi & Pekkarinen 2017). Vanhemmat vaikuttavat nuorten valintoihin Vaikka yhteiskunnassamme ja nuorten keskuudessa vallitsee uskomus, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, niin tosiasiassa koulutus on suomessakin periytyvää. Meriiteillä on tapana kasaantua jo valmiiksi hyvässä asemassa oleville ihmisille. Suomessa vanhempien tulotaso näkyykin suoraan lasten koulutuksen pituudessa. Mitä korkeammat tulot vanhemmilla on, sitä korkeammalle heidän lapsensa kouluttautuvat. (Myllyniemi & Pekkarinen 2017.) Unelma-ammateissa ja kyvyssä tavoitella meriittejä, joilla niihin päästään, sosiaalisesta pääomasta on etua. Erityisesti vanhempien mielipiteillä on merkitystä, kun nuoret tekevät valintojaan. Lukio näyttää suosivan niitä nuoria, joilla on selkeät suunnitelmat Ne nuoret, joilla on selkeät unelmat ja ovat tulevaisuusorientoituneita, tuntuvat pärjäävän lukiossa hyvin. He eivät tunne riittämättömyyttä omista kyvyistään eivätkä koe tulevaisuutta pelottavaksi. Nuoret, jotka eivät tiedä vielä mitä haluavat tulevaisuudelta ajautuvat taktikoimaan ja kirjoittamaan ylioppilaskirjoituksissa niitä aineita, joista saa eniten pisteitä mahdollisimman moneen jatko-opiskelupaikkaan. Heille tulevaisuus näyttäytyy ahdistavana ja pelottavana. Tulevaisuuden liiallinen pohtiminen hankaloittaa opiskeluun ja nuoruuden elämiseen keskittymistä. Lukiossa opiskelu on yhä suoritus- ja yksilökeskeisempää Vaarana on se, että yksilöllinen lukio tukee enenevissä määrin niitä, joilla on jo valmiiksi hyvät lähtökohdat koulutukseen. Tällöin lukio toimii koulutuksellisten erojen uudistajana, ja nuoret polarisoituvat enenevissä määrin voittajiin ja häviäjiin. Lukio näyttää toteuttavan enenevissä määrin yksilöllisiä unelmia ja tavoitteita sen sijaan, että sen tarkoitus olisi yleissivistää tai kasvattaa nuoria. Nuorten pitää keskittyä lukiossa yhä enemmän kirjoituksiin ja oikeiden valintojen tekemiseen. Tämä puolestaan tapahtuu kasvun, ilon, yleissivistyksen ja itsensä rauhassa etsimisen kustannuksella. Koulutus ja sen merkitys näyttääkin muuttuvan osana uusliberalistista yhteiskuntaa. Henri Savola Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiologian pro gradu -tutkimukseen: ”Lukio pakotettujen valintojen ympäristönä”. Työn ohjaajana toimi Heikki Huilaja. Lähteet: Elmgren, Heidi (2020) On the Problematic of Meritocracy. Jyväskylä: Univerisy of Jyväskylä. Myllyniemi, Sami & Kiilakoski, Tomi (2017) Tilasto-osio. Teoksessa Elina Pekkarinen & Sami Myllyniemi (toim.) Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017. Helsinki: Nuorisotutkimusseura, 9–117. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |