Kun Suomessa käynnistettiin saamelaisten totuus- ja sovintokomission valmistelutyöt, käännettiin katseet kohti Kanadaa. Kanadassa sovintoa on tehty alkuperäiskansojen kanssa jo pitkän aikaa, mutta miksi? Tarve sovinnolle kumpuaa rikkoutuneista suhteista ja kolonialismin jatkuvista vaikutuksista alkuperäiskansojen elämässä. Kolonialistista politiikkaa yli vuosisadan ajan toteuttaneissa asuntolakouluissa menehtyi tuhansia alkuperäiskansojen lapsia. Muistomerkki katolisen pyhäkön aidassa peräänkuuluttaa totuutta, sovintoa ja toimintaa. Kuva: Divina Clark / Unsplash
Vuosina 2008–2015 toiminut Kanadan totuus- ja sovintokomissio teki kansallisesti näkyväksi Kanadan synkän asuntolakouluhistorian ja sen, kuinka julmalla tavalla Kanadan kolonialistinen politiikka kulminoitui kouluissa alkuperäiskansojen lasten väkivaltaiseen ja vahingolliseen kohteluun. Komission jälkeisinä vuosina Kanadan sovinnon politiikan keskiössä on ollut pyrkimys uudistaa suhteet maan alkuperäiskansoihin: ensimmäisiin kansoihin, métiseihin ja inuiteihin. Kanadassa rikkoutuneet suhteet alkuperäiskansoihin perustuvat kolonisaatioon ja sen edelleen jatkuvaan alkuperäiskansoja marginalisoivaan ja eriarvoistavaan perintöön. Vielä tänäkin päivänä alkuperäiskansat kokevat järjestelmällistä rasismia, syrjintää ja väkivaltaa. Sovinnolla haetaan kumppanuutta, mutta myös menneisyydestä irrottautumista Kanadan sovinnon politiikka on pitänyt sisällään niin edistyksellisiä kuin rajoittavia elementtejä. Pääministeri Justin Trudeau on painottanut, että uudet, kumppanuuteen ja yhteistyöhön perustuvat suhteet alkuperäiskansoihin luodaan kansojen ja hallitusten välille – alkuperäiskansojen oikeuksia, itsemääräämistä ja itsehallintoa kunnioittaen. Kanadalle sovinto merkitsee mahdollisuutta löytää yhteisiä ratkaisuja tulevaisuuden moninaisiin haasteisiin. Osana sovinnon politiikkaa Kanada edistää ilmastokumppanuutta alkuperäiskansojen kanssa, vahvistaa alkuperäiskansayhteisöjä ja edistää siten myös vahvempaa Kanadaa niin ilmastonmuutoksen kuin koronaviruspandemian kaltaisten globaalien koettelemusten edessä. Kanada on kuitenkin pyrkinyt määrittelemään sovintoa vahvasti omista lähtökohdistaan käsin. Sovinto on sille ennen kaikkea mahdollisuus päästä eteenpäin. Hallituksen näkemys on, että kaikkia kanadalaisia hyödyttää se, että alkuperäiskansat kehittyvät ja heidän taloudelliset suhteensa vahvistuvat. Kun alkuperäiskansat saadaan kehitykseen ja vaurauteen mukaan, Kanada uskoo pääsevänsä irrottautumaan menneisyyden kahleista, jotka pitävät sitä kiusallisesti sidottuna sen kolonialistiseen historiaan. Jos sovintoa käsitellään pintapuolisesti ja valtiolähtöisesti, vaarana on, että sovinnolla ylläpidetään epäoikeudenmukaisia suhteita eikä alkuperäiskansojen maiden riistoa, jatkuvaa hyväksikäyttöä ja ylivaltaa pureta [1]. Ilman oikeudenmukaisia suhteita todellista sovintoa tai kumppanuutta ei saavuteta Kanadan ja alkuperäiskansojen välillä. Kysymys maasta on Kanadalle edelleen vaikea Kanada ei ole aina ollut valmis käsittelemään sovinnon edellytysten kannalta keskeisiä kysymyksiä, joissa Kanadan intressit eroavat voimakkaasti alkuperäiskansojen vaatimuksista. Kanadan talous perustuu merkittävissä määrin alkuperäiskansojen mailla sijaitsevien luonnonvarojen hyväksikäytölle, mikä vaikuttaa alkuperäiskansojen oikeuksiin [2]. Kiistat maaoikeuksista ja luonnonvarojen käytöstä ovat aiheuttaneet maassa jännitteitä ja laajoja protesteja. Haastettuna Kanada on pitänyt tiukasti kiinni oman ja kanadalaisten edun puolustamisesta. Kanada on pyrkinyt rajaamaan sille kipeät kysymykset maasta, itsemääräämisestä ja suvereniteetista sovinnon ulkopuolelle. Sovinto kuitenkin edellyttää, että Kanada uskaltaa tarttua myös sille vaikeisiin kysymyksiin ja syventää sovinnon tekoa alkuperäiskansalähtöisemmäksi. Mikä merkitys sovinnolla on Suomessa? Kanadassa sovinnosta on tehty näkyvästi koko kansakunnan asia. Menneisyyden kansallinen käsittely on ollut tärkeää, sillä alkuperäiskansoihin kuulumattomat kanadalaiset eivät ole joutuneet kohtaamaan kolonisaation aiheuttamia negatiivisia seurauksia elämässään [3]. Sovintoa ei voi edistää, ellei tiedetä mitä ja miksi sovitellaan. Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio on jo aloittanut työnsä, mutta Suomessa yhteiskunnallista keskustelua sovinnosta ja sen tavoitteista ei juurikaan käydä. Jos sovinnosta ei puhuta, on vaikea arvioida, mitä sovinto Suomelle merkitsee. Sovinnon edistämiseksi tehty työ Kanadassa on Suomelle tärkeä muistutus siitä, että sovinto ei ole vain alkuperäiskansojen ja valtion välinen asia, vaan koko yhteiskunnalta työtä vaativa muutos. Totuus- ja sovintokomissio on vasta alku. Kuten kanadalaisten, myös meidän on katsottava kriittisin silmin historiaamme ja suhteitamme maamme alkuperäiskansaan. Vilma Kallio Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu kansainvälisten suhteiden pro gradu -tutkielmaan Sovinnon politiikka Kanadassa – Sovinnon merkitys Kanadan ja alkuperäiskansojen välisissä suhteissa. Tutkielman ohjaajana toimi Aini Linjakumpu. Lähteet:
Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |