Nuorten syrjäytymisestä ja osattomuuden kokemuksista puhutaan tänä päivänä paljon. Syrjäytymisen haastavat kokemukset koskettavat etenkin erilaisista toimintamahdollisuuksien vajeista ja haasteista kärsivien nuorten ja nuorten aikuisten elämää.
Sosiaalisen kuntoutuksen toimintamuodot ovat harvaan asutuilla alueilla, kuten Lapissa harvinaisia. Myöskään jatkokoulutuspaikkojen ja töiden etsintä ei ole alueella helppoa niiden vähyyden vuoksi. Syrjäytymisen ehkäisemistoimia ovat esimerkiksi nuoren kuuleminen, yksilöllinen tukeminen sekä heille annettu mahdollisuus olla osallisena ja vaikuttaa niin yksilönä kuin ryhmänä. SOKU -hankkeen taustaa Sosiaalityön pro gradu -tutkielmani taustalla oli sosiaaliseen kuntoutukseen liittyvä aiemmin kerätty aineisto. Aineisto koostui kuudesta SOKU-toimintaan osallistuneen nuoren aikuisen haastattelusta. SOKU-tutkimushanke toteutettiin vuosina 2015–2018. Hankepaikkakuntia olivat Kemi ja Sodankylä. Sosiaalisen kuntoutuksen toimintamuotoina olivat POTKURI- kohtaamispaikat sekä TuPA tulevaisuuspajatoiminta. Ne sisälsivät muun muassa nuoria osallistavaa ja kuntouttavaa monipuolista harrastus- ja ryhmätoimintaa, nuorten ohjaamista ja neuvontaa sekä erilaisia opintopiirejä ja työpajoja. Nuoret saivat myös mahdollisuuden osallistua psykologiseen tutkimukseen ja konsultaatioon sekä nuoren sosiaalisen tilanteen ja työ- ja toimintakyvyn kartoitukseen. POTKURI- kohtaamispaikkojen erilaiset harraste- ja toimintaryhmät muodostuivat nuorten kiinnostusten ja tarpeiden mukaan. Nuoria valmennettiin kokemustoimijoiksi ja osa heistä oli mukana myös hankkeen toimintojen suunnittelutyössä. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää miten SOKU- hankkeeseen osallistuneiden nuorten osallisuuden kokemukset ja yksilölliset kuntoutumisen polut ovat huomioitu sekä toteutuneet nuorten asiakkaiden näkökulmasta heidän itsensä kuvaamina. Tutkimuksen tavoitteena oli tehdä nuorten yksilölliset osallisuuden kokemukset näkyviksi heidän kuntoutusprosessinsa aikana. Nuoren kohtaaminen sosiaalisessa kuntoutuksessa Kuntoutus on perinteisesti nähty Suomessa liittyvän vamman tai sairauden käsitteisiin, eikä sen määritteleminen ole ollut yksiselitteistä. Nykyään kuntoutuksen käsite ymmärretään laaja-alaisempana ja siihen lasketaan fyysisen ja psyykkisen vajaakuntoisuuden lisäksi myös sosiaalisen syrjäytymisen uhka. (Liukko 2006, 7.) Kuntoutuja voidaan nähdä kuntoutusprosessin aktiivisena toimijana, jolla pyritään yksilön toimintakyvyn ja -mahdollisuuksien lisäämiseen. Tällöin keskiössä on kuntoutujan osallisuuden mahdollisuus ja toiminnan tärkeys. (Järvikoski & Härkäpää 2011, 14, 16.) Yksilön toimijuus, osallisuus ja vertaistuki ovat sosiaalisen osallisuuden kulmakiviä (Räty 2020, 26). Sosiaalinen kuntoutus on määritelty myös lakisääteiseksi palveluksi vuonna 2015 voimaan tulleessa sosiaalihuoltolaissa (Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301, 17§). Mikäli nuorella tai nuorella aikuisella on erilaisia toiminnan vajeiden haasteita yhdistettynä esimerkiksi elämänhallinnallisiin ongelmiin sekä vähäisiin etenemismahdollisuuksiin asuinpaikkakunnallaan, astuu yleensä kuvaan sosiaalisen kuntoutuksen mahdollisuus. Nuorten aito kohtaaminen on näissä tilanteissa erityisen tärkeää. On tärkeää, että nuori voi pohtia elämänsuuntaansa ja tulevaisuuttaan samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien vertaistensa sekä osaavien ammattilaisten kanssa. Osallisuuden toteutumisen tärkeys Osallisuuden toteutuminen yksilön elämässä tarkoittaa yksilölle suotuja mahdollisuuksia ja kokemuksia oman elämänsä hallitsemisessa sekä elämänsä kulkuun vaikuttamisessa (Isola ym. 2017, 19). Osallisuudella tarkoitetaan myös vallan jakamista ja jokaiselle annettavaa mahdollisuutta muuttaa omaa toimintakulttuuriaan tai yhteisöään (Gretschel & Kiilakoski 2012, 15). SOKU-hankkeeseen osallistuneet nuoret kokivat osallisuutensa toteutuvan pääosin hyvin. Osallisuus näyttäytyi heidän mukaansa esimerkiksi eri toimintamuotojen suunnittelussa sekä myös laajemmassa ryhmien ja toimintojen kehittämistyössä. Lisäksi nuoret toivat esille oman tärkeän roolin muiden ryhmäläisten auttamisessa ja yhteisöllisessä tekemisessä. Kaikki toivat osallisuuteen jotain omaa. Osa nuorista pääsi vaikuttamaan myös kokemusasiantuntijoina. Muutama nuori työllistyi hankkeen aikana. Nämä seikat selkeästi vahvistivat nuoria ja heidän itsetuntoaan. Yksilöllinen ja yhteisöllinen tuki täydensivät toinen toisiaan tuen ollessa kokonaisvaltaista ja säännöllistä. Kun nuorille annettiin tilaa, aikaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa, paranivat niin sosiaalinen toimintakyky kuin myös nuorten kokonaisvaltainen hyvinvointi. Yhdessä tekeminen ja voimaantuminen saivat aikaan uutta voimaannuttavaa uskallusta ja arjen rutiineja. Parhaassa tapauksessa palvelujen yhteisölliset ja yksilölliset toimintamuodot tukevat toisiaan, joista nuori hyötyy sen hetkisessä elämäntilanteessaan, mutta myös myöhemmin. Nuoret aikuiset saivat hankkeen kautta myös uusia ystävyyssuhteita, mikä oli heille yksi merkityksellisemmistä asioista, mitä he olivat hankkeen kautta saavuttaneet. Nuoret olivat tyytyväisiä myös hankkeen kautta saatuun yksilölliseen tukeen. He kokivat, että heitä oli kuunneltu heidän saadessa samalla uusia ja prosessissa tärkeitä voimaantumisen ja itseluottamuksen kokemuksia. SOKU -hankkeella on selkeästi ollut elämähallintaa lisäävää ja vastaavasti syrjäytymistä ehkäisevää vaikutusta toimintaan osallistuneiden nuorten elämässä. Erityisesti harvaan asutuilla alueilla, kuten Lapissa SOKU -hankkeen kaltaisille toimintamuodoille on tarvetta, koska palvelujen vähentyessä syrjäytymisen riski kasvaa edelleen. Positiivisen osallisuuden kehän merkitys kuntoutuksessa Tämän tutkimuksen perusteella voidaan tehdä johtopäätös, minkä mukaan osallisuuden ilmapiirissä voimaantumisen ja elämänhallinnan lisääminen ja saavuttaminen johtavat yksilöllisesti parhaimpiin tuloksiin. SOKU-hankkeen kaltaisia matalamman kynnyksen ja osallisuuteen kannustavia paikkoja todella tarvitaan. Osallisuuden positiivisessa kehässä kaikilla ryhmässä toimijoilla on toki oma vastuunsa. Osallistujan aktiivisuus ja asenne vaikuttavat sekä lisäävät osallisuuden mahdollisuuksia ja vastuuta. Ilman yksilön omaa aktiivisuutta muutosta on vaikea saavuttaa. Oman aktiivisuuden lisäksi yksilö tarvitsee vertaisryhmän ja ammattilaisten toimintaa ja tukea. Ryhmän toiminnoissa, yhdessä tekemisessä ja asioiden jakamisessa on muutosvoimaa. Yhdessä luodut toiminnot saavat aikaan uutta yhteistä ja yksilöllistä osallisuutta sekä selkeyttä omaan tilanteeseen. Muiden tuen avulla yksilön itseluottamus ja rohkeus omiin tekemisiin kasvaa ja synnyttää yksilötasolla edelleen aktiivisuuden lisääntymistä. Syntyy osallisuuden ilmapiiri, jossa osallisuus voi synnyttää kehämäisesti lisää osallisuutta. Yhdessä tekemällä saadaan aikaan enemmän, mikä vaikuttaa myös yksilötasolla parempiin ja pitkäkestoisempiin tuloksiin syrjäytymisen torjumiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Riikka Lähdesmäki Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan Nuorten kokemukset osallisuudesta ja yksilöllisestä tuesta sosiaalisen kuntoutuksen prosessin aikana Lähteet Järvikoski, Aila & Härkäpää, Kristiina 2011: Kuntoutuksen perusteet. Näkökulmia kuntoutukseen ja kuntoutustieteeseen. WSOYpro Oy. Helsinki. Gretschel, Anu & Kiilakoski, Tomi (toim.) 2012: Demokratiaoppitunti. Lasten ja nuorten kunta 2010-luvun alussa. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 118. Helsinki. Isola, Anna-Maria & Kaartinen, Heidi & Leeman Lars & Lääperi, Raija & Schneider, Taina & Valtari, Salla & Keto-Tokoi, Anna 2017: Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi 33/2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki. Liukko, Eeva 2006: Kuntouttavaa sosiaalityötä paikantamassa. SOCCA:n ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja 9/2206. Helsinki. Räty, Rauni 2020: Sosiaalinen kuntoutus toimintana ja käytäntöinä. Teoksessa Räty, Rauni & Pietiläinen, Raino 2020: Palvelutarpeesta palvelutuotteeksi. Sosiaalisen kuntoutuksen aseman ja toimintojen vakiinnuttaminen palvelujärjestelmässä -SOKU2-hankkeen tuotoksia, tuloksia ja kokemuksia. Lapin AMKIN julkaisuja. Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 1/2020. Lapin ammattikorkeakoulu. Rovaniemi, 25–30. (Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301, 17§) Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |