Kuva: Torronsuo, Tammela, Finland by Ninara (CC BY 2.0) Suo on helppo ajatella vain kartassa rajatuksi ja maastossa erottuvaksi alueeksi. Kuitenkin erilaiset käytännöt paljastavat suon olevan moninainen kokonaisuus.
Viime vuosina usein taka-alalla olleet suot ovat nousseet otsikoihin. Syynä uuteen suosioon ovat yhä yleisemmäksi käyvä ojitettujen soiden ennallistaminen. Muutos tuo esiin myös suon moninaisuuden. Se ei ole vain maastosta tarkasti rajattavissa oleva alue, vaan sen omissa toiminnoissa ja ihmisten tekemisissä se muotoutuu hyvinkin erilaisiksi soiksi. Samalla suon rajat muotoutuvat osana erilaisia verkostoja. Veden virtausta Soiden olemus perustuu pitkälti veden liikkeisiin. Suolle tehdyt ojitukset muuttavat suon vesitaloutta radikaalisti, jonka seurauksena veden pinta suolla laskee. Ennallistamistoimilla veden kierto suolla pyritään palauttamaan luonnontilaisen suon kaltaiseksi. Veden hallintaan tähtäävät ennallistamistoimet antavat konkreettisen esimerkin suon rajanvedon monimutkaisuudesta. Ennallistamistoimet, kuten ojien täyttö, tehdään lähtökohtaisesti vain karttaan merkityn, usein suojellun suon alueella. Aina kuitenkaan vain merkityllä alueella tapahtuva ennallistaminen ei riitä onnistumiseen. Silloin kyse voi olla suoalueeksi määritellyn alueen ulkopuolella tapahtuneista muutoksista, jotka vaikuttavat suohon. Suon rajat muotoutuvat osana laajempaa vesistön kokonaisuutta. Suo, aineiden kierto ja ilmasto Ennallistaminen vaikuttaa suon aineiden kiertoon: hajotus hidastuu, hiili sitoutuu muodostuvaan turpeeseen ja metaania vapautuu ilmaan. Samalla suon rajat kurkottavat laajemmalle kuin edellisessä esimerkissä. Suon rajaamisen keskiössä ovat tällä kertaa turve sekä mikrobit. Ensimmäiseen sitoutuu hiiltä ilmakehästä, ja jälkimmäiset synnyttävät metaania vähähappisissa oloissa. Ihmisten harjoittamien mittausten kautta tämä muuttuvan suon aineiden kierto saadaan näkyväksi. Turpeen muodostus ja mikrobien hajotusta ei kuitenkaan nähdä neutraalina toimintana, vaan ne liitetään osaksi ilmastoa, ja etenkin osaksi teorioita sen muutoksesta. Suo muuttuu paikallisesta alueesta globaalin, alati muuttuvan verkoston osaksi. Suon moninaisuus Erilaisten toimijoiden ja käytäntöjen kautta suo muodostuu osaksi erilaisia ja -laajuisia kokonaisuuksia. Se tekee suon tarkasta ja yksiselitteisestä rajaamisesta hankalaa. Kartalla näkyvät suon rajat ovatkin vain yksi useista suon rajaamisen mahdollisuuksista, sillä tarkkoja rajoja ei ole olemassa sellaisenaan. Ne määrittyvät käytännössä ihmistoiminnassa, erilaisissa teorioissa, mittauksissa ja seurannoissa. Suon ennallistamiskäytäntöjen tarkastelu osoittaa, ettei ole olemassa yhtä suota. Erilaiset suon määrittelyn ja muokkaamisen käytännöt tuottavat kukin omanlaistaan suota, jotka voivat olla läsnä samanaikaisesti ja päällekkäin. Tuisku Siivola Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Teksti perustuu sosiologian pro gradu -tutkielmaan ”Suo muutoksessa. Ennallistettavan suon todellistuminen ennallistamisoppaassa”. Graduohjaaja oli Veera Kinnunen. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |