Systeemisen lastensuojelun toimintamallin käyttöönotto on hyvää suunnitelmallisuutta vaativa prosessi, joka onnistuakseen edellyttää paljon lastensuojelun johtavilta sosiaalityöntekijöiltä.
Systeemisen lastensuojelun toimintamallin valtakunnallinen käyttöönotto on ollut yksi LAPE-ohjelman tavoitteista jo vuodesta 2016 alkaen. Kyseessä on yksi suomalaisen lastensuojelun suurimmista muutoksista sen historiassa, asettaen odotuksia myös lastensuojelun johtamiselle. (Lahtinen, Männistö & Raivio 2017, 9; Alhanen ym. 2019, 8.) Tutkin pro gradu -tutkielmassani lastensuojelun johtavien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia systeemisen lastensuojelun johtamisesta ja muutosprosessiin eteenpäin viemisestä. Tutkimusaineiston keräsin pitämällä kaksi fokusryhmähaastattelua yhteensä kahdeksalle johtavalle sosiaalityöntekijälle. Tutkimukseni keskeisenä tuloksena voidaan pitää sitä, että johtavat sosiaalityöntekijät kokivat systeemisen lastensuojelun johtamisen ja muutosprosessin hyvin positiivisena asiana ja toimintamallin käyttöönottamista tahdotaan jatkaa. Systeemisen lastensuojelun kuvailtiin kuitenkin olevan vaativaa työtä ja käyttöönotto vaatii paljon työtä, jotta työmalli saadaan vietyä pysyvästi lastensuojelutyön arkeen. Muutosprosessi ja rakenteet muutoksessa Tutkimukseni perusteella johtavilla sosiaalityöntekijöillä on ensisijainen vastuu systeemisen toimintamallin muutosprosessin toteuttamisesta. Muutostyöskentelyn onnistumiseksi sen suunnitelmallinen tekeminen tulisi priorisoida yhdeksi tärkeimmäksi työtehtäväksi. Johtavat sosiaalityöntekijät kuvasivat monia muutostyötä hidastavia tekijöitä, jotka olivat pitkälti samoja asioita, joiden vuoksi lastensuojelutyön muutosta on lähdetty tekemään. Haastateltavat puhuivat muun muassa työntekijöiden runsaasta vaihtuvuudesta ja kiireestä, joiden vuoksi muutostyön tekemistä oli saatettu joutua hidastamaan ja jopa tauottamaan väliaikaisesti. Muutosprosessissa tärkeässä osassa on myös lastensuojelun organisaation ja työn rakenteiden muuttaminen systeemisyyden toteuttamista tukeviksi. Haastateltavien työpaikoilla muutoksia oli tehty esimerkiksi tiimien rakenteissa, joista erittäin tärkeänä korostui perheterapeutin mukaan tuleminen osaksi lastensuojelutyön tiimiä. Lisäksi viikkokokousten toteuttamista oli muokattu eri tavoin, kun osassa kunnista systeemisyys oli tuotu osaksi olemassa olevia viikkokokouksia ja osassa paikoista oli järjestetty erillinen viikkokokous systeemisyydelle. Lisäksi korostui yhteistyötahojen mukaan saamisen tärkeys. Lastensuojelutyössä on usein mukana monia tahoja, minkä vuoksi systeemisyyden toteuttaminen ei saisi jäädä vain lastensuojelun sosiaalityöhön. Asenteet muutostyöskentelyssä Tutkimukseni perusteella muutostyö on koko työyhteisön yhteinen muutosprosessi, jossa jokaisen työntekijän tulee työskennellä muutoksen onnistumiseksi. Aineiston perusteella muutostyöhön liittyy positiivisia sekä negatiivisia asenteita, joista tulee keskustella yhdessä tiimissä. Tärkeää on, että myös johtava sosiaalityöntekijä on valmis muutokseen ja vastaanottamaan kritiikkiä työntekijöiltä aiheen tiimoilta. Analyysini perusteella muutostyö ei voi onnistua, mikäli työntekijöiden asenteet eivät kehity systeemisen viitekehyksen kanssa samansuuntaisiksi. Systeemisen lastensuojelun asiakastyö Tutkimukseni analyysissa asiakaslähtöisyys näyttäytyi tärkeänä teemana. Jokainen haastateltava koki tärkeänä sen, että asiakkaita otetaan vahvemmin mukaan työskentelyyn. Toisissa tiimeissä oli nopeasti lähdetty toteuttamaan viikkokokouksia yhdessä asiakkaiden kanssa, kun toisissa kokouksia toteutettiin edelleen lähtökohtaisesti vain tiimin jäsenten ja yhteistyötahojen kesken. Viikkokokousten vetämisen systeemisellä tavalla kuvattiin olevan vaativampaa työtä kuin aikaisempien työtapojen. Toimintamallin hyötyjen koettiin kuitenkin olevan suhteessa vaativuuden kanssa. Lopuksi Lastensuojelun organisaation muutostarve nähtiin todellisena asiana ja tutkimukseni perusteella systeemisen lastensuojelun uskotaan tuovan positiivista muutosta lastensuojelun sosiaalityöhön. Muutoksen onnistuminen ja työtavan ylläpitäminen edellyttävät paljon johtavilta sosiaalityöntekijöitä, mutta myös kaikilta muilta tiimin työntekijöiltä. Lisäksi muutokseen tarvitaan mukaan lastensuojelun yhteistyötahot, jotta muutos saadaan toteutettua parhaalla mahdollisella tavalla. Laura Pihlainen Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan ”Systeemisen lastensuojelun johtaminen - Johtavien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia”. Lähteet Alhanen, Kai & Lavila, Pekka & Kangas, Marko & Lamppula, Tomi & Petrelius, Päivi 2019: Systeemisen muutoksen johtaminen lastensuojelussa – Opas esimiehille ja johtajille. THL. PunaMusta Oy. Helsinki. Lahtinen, Pia & Männistö, Leena & Raivio, Marketta 2017: Kohti suomalaista systeemistä lastensuojelun toimintamallia. Keskeisiä periaatteita ja reunaehtoja. THL. Työpaperi 7/2017. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |